Koeajo: perusvarmaan muotoiluun luottava Nissan Pulsar

Rohkeasti samanlainen vai tylsän perusvarma? Hyvää: jalkatilat takana, varustetaso, ajoasento. Huonoa: moottorin reagointi, ohjauksen tahmeus.

Nissan on palannut rohkeiden muotokokeilujen jälkeen perusvarmalle linjalle. Pulsarin keula muistuttaa läheisesti Honda Civiciä ja takapää Toyota Aurista. Tavanomainen ulkonäkö kätkee sisäänsä kaksi yllätystä.

Pulsarin kuljettajan istuimen korkeussäätö ja pääntila mahdollistavat istumisen ryhdikkäästi korkealla tila-automaisesti. Toiseksi sen huomattavan väljät takajalkatilat riittävät vaikka taksikäyttöön. Kuljettajan istuimen pituussäätö riittää sekä 150-senttiselle että parimetriselle.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Katve häiritsee

Mittaristo on selkeä ja isokokoisista peileistä näkymä taakse on hyvä. Turvavyöhön yltää kurkottelematta. Nahkaistuimien sivuttaistuki on vaatimaton, mutta muuten kuljettaja viihtyy istuimilla pitkäänkin. Vilkkuvivun etäisyys ohjauspyörästä on suuri.

Tuulilasin pyyhkimet jättävät pyyhkimättä kymmenen sentin kaistaleen lasin yläreunasta ja suuren alueen oikeasta yläkulmasta. A-pilari häiritsee näkyvyyttä etuvasemmalle. Konepellin muotoilun takia keulan ääriviivojen arviointi on vaikeaa.

Pulsarin ajaminen on yhdellä sanalla sanoen kevyttä. Keveyden kääntöpuolena nousee esiin pieni tunnottomuus. Keskialueella ohjaus on aavistuksen tahmea, mutta Pulsar on silti moottoritielläkin suuntavakaa. Matalaprofiilisten renkaiden aiheuttama rengasmelu on hallitseva mutta ei häiritsevää.

Viipyilevä moottori

Pienestä iskutilavuudesta huolimatta moottori ei sammu liikkeelle lähdettäessa, vaikka kytkimen nostaa suurpiirteisesti. Moottorin luonne on viinitermejä lainaten viipyilevä, kaasun painalluksen jälkeen kestää hetken ennen kuin moottori reagoi toiveisiin.

Pitkien välitysten takia ohituksiin kannattaa maantiellä valita nelosvaihde. Pintakaasulla ajettaessa ajotietokone ehdottaa kuutosvaihteelle vaihtamista jo seitsemänkympin nopeudessa, jolloin kierroslukumittari näyttää alle 1 500 kierrosta.

Koeajetun Tekna-version varustetaso on kattava. Peruutuskamera toimii hyvin, joskin se samenee sadesäällä liian helposti. Kuolleen kulman merkkivalo syttyy välillä turhaan, mutta sen olemassaoloa oppii nopeasti arvostamaan.

Musta kojelauta on näyttävä, mutta sormenjäljet ja pöly näkyvät sen pinnassa. Varustepaketti nostaa Tekna-version hinnan valitettavan korkeaksi.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Jari Saarentaus