Koeajo: Mini Clubman Cooper D – Pikkuauton persoonaa perheautoluokkaan

Pieni ja persoonallinen haluaa olla nyt isompi ja persoonallinen. Riittääkö kuusi ovea menestykseen? Hyvää: ajettavuus, perinteiset takaovet. Huonoa: epäkäytännöllisyys.

Tarvitset auton perheelle, mutta haluat silti erottua ja kertoa autovalinnallasi tarinaa yksilöllisyydestä? Silloin Mini Clubman voi olla sinun autosi.

Yksilöllisyyteen tietenkin kuuluu se, että kaikki ratkaisut eivät välttämättä ole kaikkein rationaalisimpia. Leimallisinta uudessa Mini Clubmanissa on tässä mielessä takaluukun tilalle istutetut pariovet: ne aukeavat toki kätevästi napista painaen, mutta sulkeminen vaatiikin sitten käsityötä. Ei miellyttävin ratkaisu rapakelillä, mutta sen hyväksyy, kun vastapainoksi saa pikkuauton sympatiaa ja persoonaa perheautoon.

Liekö kysymys perhesyistä vai mistä, mutta toisaalta uusi Clubman on luopunut vielä edeltäjässään käytetyistä kaappariovista. Nyt takaistuimelle mennään konservatiivisemmin tavallisista takaovista. Tämä ratkaisu on pelkästään plussaa: ulkonäköön se ei vaikuta, mutta käytettävyyttä tulee rutkasti lisää.

Mini Clubman On viiden hengen auto. Silti kolmas takapenkkiläinen tekee matkustamisesta sen verran tukalaa, että mieluummin Clubmanilla ajelisi vain neljän aikuisen kuormalla.

Ajo-ominaisuudet palkitsevat

Koeajossa Mini Clubman Cooper D auttaa melkein unohtamaan, että alla onkin iso Mini. Ajettavuus on mainio. Mutkiin auto taipuu melkein itsekseen, turhaa hötkyilyä ei ilmene, vaan meno on vakaata. Valittavana on kolme erilaista ajotyyliä, joilla voi vielä hienosäätää oma ajokokemusta mieleiseksi. Matkustamo on yllättävänkin hiljainen, mutta jos se häiritsee, niin sporttisen ajotyylin valitsemalla myös äänet lisääntyvät.

Erityisesti parkkipaikoilla ja muissa ahtaissa paikoissa pienet etu- ja takaylitykset ja pieni kääntösäde saavat mini-kuskin myhäilemään. Tyytyväisyyttä ei liiemmin verota edes se, että näkyvyys taakse on mitättömän takaikkunan vuoksi melko onneton. Peruutteluun tottuu kyllä ja oman auton mitat tulevat tutuksi pienellä harjoittelulla.

Koeajetussa mallissa oli vakiona oleva kuusivaihteinen manuaalivaihteisto. Se on kelpo työkalu. Vaihteet löytävät paikkansa sulavasti ja selkeästi ja niiden yhteistyö dieselmoottorin kanssa ei jätä ainakaan muutaman päivän koeajon jälkeen mitään erityisiä parannustoiveita.

Toisaalta lisävarustelista tarjoaa tähänkin malliin kahdeksanvaihteista Steptronic-automaattia 2 500 euron lisähinnalla.

Hinta karsii ostajia

Mini Clubmanin saa halvimmillaan noin 29 000 eurolla. Sekin on kohtalaisen iso tukku rahaa perheautoluokan persoonasta, mutta lisävarustelistan avulla hinta pompsahtaa nopeasti tästäkin vielä huimasti. Koeajetun mallin hinta varusteineen oli jo 42 968 euroa. Sillä rahalla tuskin kovin moni Mini saa Suomessa uutta omistajaa.

Persoonat tuovat kuitenkin rikkautta, joten jokainen omistajansa löytävä Mini Clubman on ehdottoman tervetullut lisä autokantaamme. Ja käytettynä, päällimmäiset hintakerroksensa kuorineena, malli lienee hyvinkin haluttu.

Teksti: Eila Parviainen Kuvat: Lauri Ahtiainen