Koeajo: Opel Insignia

Opelin kookas farmari on matka-ajossa vakaa, mutta kaupungissa äänekäs. Hyvää: neliveto, moottorin kyvyt. Huonoa: ajoäänet, kookas takaluukku.

Saksalaisen kaksilitrainen dieselmoottori on yllättävän äänekäs jo alhaisilta kierroksilta alkaen – tai sitten äänieristyksessä matkustamon ja auton etupään välissä on toivomisen varaa. Todennäköisesti kumpaakin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Äänet vakiovarusteena

Dieselintoilijat arvostavat sitä, että keulilta kuuluu millaisella voimanlähteellä matkaa taitetaan, mutta muiden korville voimalliset käyntiäänet ovat rasite. Hörpötykseen kiinnittää huomiota erityisesti kaupungin ruuhkissa madellessa ja hiljaisissa nopeuksissa ylipäätään.

Matka-ajossa moottorin äänimaailma tasoittuu ja jää taustahuminan alle.

Voimaa moottorissa on riittämiin. Lähes 200 hevosvoimaa on kaksoisturbon ryydittämänä käytössä laajalla kierrosalueella. Sitkas vääntö ja nelivetoisuus tekevät ajamisesta vaivatonta myös teräsjääksi kiillottuneilla tienpinnoilla.

Opelilla lähtee risteyksistä kuin hauki kaislikosta, pidon rajoissa. Nelivetoisuus takaa, että voimalinjan käskyt todella välittyvät renkaista tiehen.

Vaivatonta matkaa

Jos laajan kääntösäteen pitkä farmari on pysäköidessä kömpelöhkö, ahmii se moottoritiellä kilometrejä vakaasti. Ohjauksessa on tuntoa riittävästi, joten ajaminen on vaivatonta.

Pakkasaamuina arvostaa matkustamon nopeaa lämpenemistä, mutta saisi omistajan noitumaan neljän tuhannen euron lisävarustesijoitusta nahkaistuimiin. Istuimet ovat näyttävät, vahvasti muotollut ja pitävät otteessaan myös mutkateillä, mutta ne ovat takalistolle jäätävä kokemus. Kuljettaja herää taatusti ennen istuinlämmittimiä.

Opelin valtteja on muhkea tavaratila, joka paljastuu sitäkin muhkeamman luukun takaa. Leveä takapuskuri vaikeuttaa kontista kurkottelua ja tahraa rapasäillä housunlahkeet.

Taustapeili on yhtä kapea ja matala kuin takaikkunakin. Näkyvyys suoraan taakse ja eritoten takaviistoon on kehno. Pysäköinti ilman peruutustutkaa tai -kameraa olisi työlästä, mutta kyllä näkyvyys taakse kismittää ajonkin aikana. Sivupeileistä ei ole isoa iloa, nekin ovat toki sutjakasti muotoillut, mutta turhan pieniksi kutistetut.

Kookas näyttö ja selkeä mittaristo välittävät kuljettajalle riittävästi tietoa auton asetuksista, ajo-olosuhteista ja kulutuksesta. Nopeusrajoituksen näyttö toimii herkästi ja virheittä, mutta näyttöön ilmestyvää ohita-ehdotusta ei kannata ottaa sananmukaisesti – ellei tie ole vastaantulijoista vapaa.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Jari Saarentaus