Kommentti: ministeri Harakka käänsi selkänsä sähköautoille

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sdp) puhui Liikenne- ja viestintäfoorumissa. Harakka teki selväksi, että tavoitteena ei ole tulevaisuudessa vain siirtyä päästöttömiin autoihin, vaan vähentää yksityisautoilua ja niiden tarvetta, myös maaseudulla ja riippumatta niiden aiheuttamista päästöistä.

Nuoressa toimittajassa ministerin puhe herättää vähintäänkin ristiriitaisia tunteita.

Vielä vuonna 2017 Timo Harakka näki, että Suomen kannattaisi satsata sähköautoteknologiaan valtiotasollakin, koska miljardimarkkinoita ei saisi jättää muille. Vaikka tämä vielä muutama vuosi sitten olisi Harakan mukaan palvellut niin ilmastoa, kuin Suomen talouttakin, niin puheen alkupuolella hän pitää sähköautoihin siirtymistä nyt enää ’’näpertelynä’’.

– On toki edistysaskel, kun siirrytään bensa-autoista sähköautoihin ihan niin kuin siirryttiin mekaanisista kirjoituskoneista sähkökirjoituskoneisiin. Jos ajattelemme vain parannuksia kirjoituskoneisiin, emmekä hahmottele laajemmin koko informaation infrastruktuurin mahdollisuuksia, käytämme valtavan määrän aikaa ja energiaa aikamoiseen näpertelyyn.

Vapaus valita auto, vai vapaus valita autottomuus

Harakka lisää, että kaikki politiikka pitää suunnata vapauden lisäämiseen. Perään hän tyrmää autoalan toteuttaman Vapaus valita auto -kampanjan. Tätä Harakka pitää ristiriitaisena siksi, että kampanjan sivulla perustellaan vapautta auton valitsemiseen sillä, että se on välttämättömyys monelle.

– Jos ihmisten on pakko käyttää vapaasti omistusautoa, on liikennejärjestelmämme epäonnistunut. Nämä pakosti vapaasti omistetut autot seisovat käyttämättöminä 95 prosenttia ajasta. Ja joka viides automatka on alle kaksi kilometriä. Joka neljäs automatka alle kolme kilometriä. Suomi on pitkien etäisyyksien maa, mutta se koskee lähinnä rekkakuskeja. Suomi on lyhyiden automatkojen maa.

Lyhyiden automatkojen maa – jos pilkotaan matkat

Pitkien etäisyyksien ulottuminen lähinnä rekkakuskeihin on mielenkiintoinen väite, kun vuonna 2018 yli 40 000 suomalaisen työmatka oli yli sata kilometriä. Lisäksi tilastoissa lyhyitä matkoja voidaan sanoa jopa keinotekoiseksi, tilastolliseksi pilkkomiseksi. Esimerkiksi henkilö, joka ajaa töihin, jättää lapsen päiväkotiin alle kahden kilometrin päähän kotoa, ajaa töihin 50 kilometriä, poikkeaa kotimatkalla kaupassa alle kahden kilometrin päässä työpaikalta, hakee lapsen hoidosta ja ajaa tästä kotiin, on tilastojen mukaan ajanut kolme alle kahden kilometrin mittaista matkaa päivän aikana. Todellisuudessahan ajomatkoja on ollut kaksi, niihin on vain ketjutettu muita päivän tarpeita. Tieliikennekäytössä olevalla autolla ajetaan tosiasiassa keskimäärin noin 40 kilometriä päivittäin. Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Niemisen sanoin, se on pitkä matka kävellen tai pyöräillen.

Harakka kuitenkin näkee MaaS:in (Mobility as a Service) ratkaisuna ihmisten arjen sujuvoittajana, ja kertoo palaavansa puheen lopussa haja-asutusalueiden älykkäisiin liikkumisratkaisuihin. Lisäksi Harakka asettaa kunnianhimoisen tavoitteen lähitulevaisuuteen.

– Tässä vaiheessa kiteytän seuraavien vuosien tavoitteet näin: entistä paremmat liikkumispalvelut houkuttelevat kaupunkiseuduilla luopumaan omistusautosta ja maaseuduilla luopumaan kakkosautosta.

Kouluja käymättömät vakuutettava ilmastonsuojelun mahdollisuuksista

Suomen hallitus on sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä ja luopumaan fossiilisista polttoaineista kokonaan vuoteen 2045 mennessä. Harakka pitää ihmisten innostamista ja kannustamista ilmastonsuojeluun ensisijaisen tärkeänä.

– Yhteiskunnan velvollisuus on parantaa palveluita. Vain tarjoamalla aidosti parempia, taloudellisempia, aikaa säästävämpiä ja arkea helpottavampia vaihtoehtoja voimme saada kaikki kansalaiset innostumaan ilmastotavoitteista. Vapauden lisääminen parantaa ennen kaikkea alueellista tasa-arvoa.

– Myös vähäväkiset ja pienituloiset ja kouluja käymättömät on saatava vakuuttumaan, että ilmastonsuojelu tarkoittaa toivoa eikä uhkaa, mahdollisuuksia eikä menetyksiä.

Tähän asti ’’vähäväkisiä, pienituloisia ja kouluja käymättömiä’’ autoilijoita on kannustettu vähäpäästöisempään liikenteeseen muun muassa sähköautojen hankintatuella ja päästöihin perustuvalla autoverolla, joka näkyy autojen hinnassa.

Lisäksi hallitus tekee polttoaineveroon indeksikorotuksen, jota voidaan myös tietyltä kantilta tarkasteltuna nähdä ’’kannustimena’’ autoilun vähentämiseen. Entistä kalliimpi polttoaine vähentää toki autoilua, jos raha ei riitä polttoaineen ostoon. Toivottavasti korkeakoulutettu Harakka ymmärtää, ettei ihmisten rahojen vieminen kuitenkaan oikeasti saa ketään valaistumaan päästöjen vähentämisen tärkeydestä.

Paluu tulevaisuuteen

Puheen lopuksi Harakka lunastaa lupauksensa ja palaa maaseudun liikkumisen visioihin, tosin erittäin suuripiirteisesti. Harakan mukaan yhteiskunnan kustantamia kyytejä yhdistelemällä vähennettäisiin auton omistamisen tarvetta maaseudullakin.

– Samanaikaisesti maaseudulla liikkuu joka päivä monia yhteiskunnan hankkimia kyytejä, kuten koulukuljetuksia, vanhusten ja liikuntarajoitteisten palvelukyytejä, Kela-kyytejä, lääkekuljetuksia. Eri kuljetuksien lainsäädäntö ja hallinnointi on hajallaan. Yhdistelemällä tarpeita ja tarjontaa kuntien ja viranomaisten yhteistyöllä, nykyisiä ja uusia kuljetuspalveluita tukemalla voitaisiin ehkä taata kohtalainen palvelutaso ja edistää maaseudun elinvoimaa. Palvelut olisi koottava ja järjestettävä fiksussa digitaalisessa alustassa.

Tällaisia palveluita on toki ollut aikanaan tarjolla. Vanhempieni sukupolvi muistelee aikoja, jolloin kuljettiin tarvittaessa kaupunkiin postiauton kyydissä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja ihmisten liikkumistarpeet ovat yksilöllisempiä. Enää kaupungissa ei käydä kerran viikossa, joten siihen ei ole vara käyttää useita tunteja aikaa. Autoiluun ei olla siirrytty ylellisyyden, vaan sen tarjoaman liikkumisen vapauden vuoksi. Paluu entiseen tuskin ajaisi Harakan painottamaa vapauden lisäämistä.

Muidenkaan palveluiden integroiminen ihmisten tarpeisiin ei ole ongelmatonta. Peruskoululaisten koulumatka saa kestää nykyisellään 2,5 tuntia päivässä. Aikarajoissa pysyminen tulee tekemään monin paikoin tiukkaa, jos koulukuljetuksiin tullaan yhdistelemään muita palveluita.

Eli mitään konkreettista, käytännössä toimivaa, varsinkaan lähivuosina toteutettavaa ideaa liikenne- ja viestintäministerimme ei puheessaan antanut. Selvää kuitenkin Harakalle tuntuu olevan, että kaupunkilaisten autoista ja maaseudulla asuvien kakkosautoista on hankkiuduttava eroon riippumatta sen tuottamista päästöistä. Kuluttajankin kannattanee miettiä, kannattaako sijoittaa hintavaan sähköautoon, jos hallitus pitää tätä vain ’’ihan kivana näpertelynä’’, mutta haluaa senkin auton pois Suomen teiltä mahdollisesti jo lähivuosina.

Paljon on puhuttu myös siitä, millaisen maan hallitus haluaa jättää nuorille. Saanen näin nuorena toivoa, että saan, ja tulevat lapseni saavat, asua maassa, jossa liikkumisen vapaus on säilytetty kaikille. Myös niille, jotka tarvitsevat liikkumiseensa autoa.

Teksti: Eetu Kokkonen Lähde: Timo Harakka Kuvituskuva: Moottorin arkisto