Matkailu Ulkomaanmatkailu 24.10.2021

Lissabon: kaupunkilomien aatelia ja haahuilijan paratiisi

Meillä jokaisella on syymme, miksi rakastumme joihinkin paikkoihin enemmän kuin toisiin. Toisille se on monumentaaliset historialliset rakennukset ja kirjoihin kirjoitettu historia. Joillekin se on parhaat shoppailumahdollisuudet, toisille parhaat yökerhot. Ruoka kiinnostaa monia, samoin kulttuurielämykset.

Lissabonin on noussut kuin varkain monen suosioon matkakohteena, vaikka Suomesta katsottuna Lissabon sijaitsee aika lailla Euroopan toisella reunalla. Syitä on monia; eikä kaupungin yhä verrattain edullinen hintataso ole niistä varmasti se vähäisin. Lissabon on myös siitä kiitollinen matkakohde, ettei varsinaisia pakko nähdä monumentteja ole liikaa.

Päiväsaikaan on kierretty jo Belémin torni, Unescon maailmanperintökohde Hieronymuksen luostari, Pyhän Yrjänän linna eli Castelo de Sao Jorge, käyty ihailemassa maisemia Miradourosista, ehkä vierailtu meriakvaariossa, ehkä käväisty merenkulkumuseossa, ja ehkä ihmetelty kauppatorin eli Praca do Comercion ympäristö.

Eikä kaikkialle tarvitse kävellä, matka Lissabonin kuuluisissa raitiovaunuissa on sekin jo pakollinen elämys itsessään. Raitiovaunulinjat kulkevat paikoitellen niin jyrkkiä ja kapeita katuja, että meno hirvittää jo matkustajan paikalta koettuna.

Aikaa on vietetty myös katuravintoloissa sekä -kahviloissa, sillä portugalilaisilla on vähintään yhtä suuri himo makeaan kuin suomalaisilla. Espresso maitotilkalla eli cafe pingado pienen leivoksen kera on must Lissabonissa.

Ja kun ilta saapuu, satunnaisella turistilla on vihdoin aikaa vapaaseen ja päämäärättömään haahuiluun. Joissain kaupungeissa se ei välttämättä jaksa viedä matkaajaa kovin pitkälle tai palkita häntä kovin kummoisilla elämyksillä, mutta Lissabon on toista maata. Tällä kaupungilla on suuri sielu, joka odottaa vain löytämistään pienillä kapeilla kujilla.

Hämyisät kujat ovat sielun peili

Ilta Lissabonissa kannattaa aloittaa LxFactorystä. Se on vuonna 2008 vanhaan tekstiilitehtaaseen noussut moderni, boheemi ja ehkä vähän hipsterimäinen keskittymä myymälöitä, taidetta ja ravintoloita. Ilta kuuteen auki olevalta kirpparilta voi tehdä löytöjä, ja ensinälkä tulee tyydytettyä maittavilla alkupaloilla ja illan ensimmäisellä drinksulla.

Seuraavaksi kannattaa hypätä raitiovaunulinjaan numero 15 ja ajaa Praca da Figueiralle. Sieltä voi jalkautua Rossion kautta kohti Bairro Altoa, jonka eläväisillä kujilla vaeltelee aina hyväntuulisia ihmisiä. Baarikierros täällä on toki hieman turistipainotteinen, mutta se sallittakoon. Turistien hyväntuulisuus toimii tunnelman nostattajana vienon nousuhumalan tavoin.

Kun Bairro Alto on koluttu, kannattaa hiljalleen valua kohti rantaa ja antaa sattuman hoitaa askelmerkit. Jotain mielenkiintoista tulee varmasti vastaan. Pienen ravintolan avoimesta ikkunasta väräjää kadulle fadon melankolinen sävel. Raitiovaunu kirskahtaa kiskoillaan, kun se kolistelee menemään kaakelipintaisten katujen ja talojen välissä.

Välillä voi pysähtyä vain ihastelemaan sopivasti elämää nähneiden talojen seinäkaakeleita tai upeita graffiteja. Pitkillä ja jyrkillä portailla istuu pari herraa musisoimassa, ja heidän ympärilleen on kerääntynyt pieni yleisö. Tunnelma on hartaan kaihoisa ja nätti. Sopivan hämyisä ja kullankeltainen valaistus luo tälle kaikelle hieman kaurismäkimäiset kulissit.

Juuri tästä kaikesta löytyy se Lissabonin sielu: avoin, rosoinen, lämmin, palkitseva ja jo itsessään juovuttava. Aika pysähtyy.

Ja jos hiukopalan tarve yllättää, satunnaisessa pikkuravintolassa voin nautiskella vähän tapasta. Lissabon tunnetaan kaloistaan ja äyriäisistään: valkosipulissa ja runsaassa voissa paistetut katkaravut tai turskapallerot antavat voimaa portaitaisiin, joita tulee Lissabonissa väkisinkin rampattua. Lissabon on rakennettu kukkuloille kuin Rooma konsanaan.

Fado vie, Fado tuo

Ilta kannattaa päättää lopulta Alfamaan. Tuon toisen vanhan kaupunginosan kujilta löytyy lopulta se portugalilaisuuden sielun syvin olemus. Vaikka fadon sointu on alakuloinen, satunnaisen haahuilijan sydän on pakahtua hetken kauneudesta. Suomalaista sydäntä riipaisee. Näissä ihmisissä on jotain samaa kuin meissä.

Mutta siinä, missä suomalainen melankolisuus on usein hiljaisuuden vaippaan vaiettua, täällä se kaikuu kujilla ja ravintoloissa kuin täpödäydessä suomalaisessa karaokebaarissa. Homma toimii. Kun melankoolisuuden tirskauttaa ilmoille, sen jälkeen sitä voi taas hymyillä – ehkä jopa nauraa.

Kaikki tämä odottaa Lissabonissa löytäjäänsä. Tai jos et halua vaeltaa kaduilla yksin, Lissabonissa on helppo buukata itselleen opas – jopa henkilökohtainen sellainen. Kannattaa tutustua sivustoon www.withlocals.com sivustoon. Lissabonissa tarjolla on niin baariseuraa, makuelämyksiä, Lissabonin paikallisten suosimia paikkoja, ratikkakiertoajelua kuin ajelu vespallakin. Etsivä löytää.

Teksti  ja kuvat: Vesa Eskola