Käyttötesti: Kia Niro EV on harvinaisen helppo sähköauto

Käyttötestimme osoitti, että Kia Niro EV tarjoaa yhden helpoimmista tavoista totutella sähköautoiluun. Tilaakin löytyy kompatista autosta yllättävän runsaasti.

Jo Kia Niro EV:n käyttöopastuksessa panimme merkille, että vaikka malli oli kokenut uudistuksessaan melkoisen digiloikan edeltäjämalliin verrattuna, ergonomian osalta sitä tärkeintä eli ihmistä ei ollut unohdettu. Ja mitä enemmän autoa käytti, nämä tuntemukset vain vahvistuivat.

Kojelaudassa on riittävästi nappuloita, joten kaikkea päivittäistä ei tarvitse ajon aikana haeskella kosketusnäytöstä, ja itse näyttö tarjoaa selvän sekä suomenkielisen tuen syvempien säätöjen toteuttamiseen. Käyttöliittymän ulkoasu ei ole ihan uusimpien trendien mukainen, mutta logiikka on fiksu, sillä moni toiminto löytyy nopeasti useamman vaihtoehtoisen polun takaa.

Kojelaudasta löytyy toki myös virtuaalisia "nappuloita", mutta nekin on merkitty selkeästi ja kun ne vielä tottelevat talvihanskojakin, kokonaisuus on selvästi käytännöllisempi kuin vaikkapa eräissä Volkswagen-konsernin sähköautoissa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Korimallien välimaastossa

Muitakin helppouksia Nirosta löytyy. Kaksipuolainen ratti selkeine säätimineen on kätevä käyttää, mittaristoon voi valita joko rauhallisen diginäkymän tai perinteisen näköiset viisarimittarit, ja auto "startataan" virtanappulasta, mikä helpottaa polttomoottoriautoista siirtyvää käyttäjää.

Pyöreä vaihteenvalitsin on niin ikään selkeä, mutta antaa odottaa hetkisen, kunnes ajoalue kytkeytyy – turha hätäily kannattaa siis pysäköintitilanteissa unohtaa.

Myös Niro EV:n korimuotoilu komppaa käytännöllisyyttä. Esimerkkinä käyvät ovenkahvat, jotka monissa uusissa sähköautoissa nuolevat – aerodynamiikan ja/tai muodin mukaisesti – oven pintaa niin, että avaaminen on usein sekä kömpelöä että kuraista. Nirossa on toisin: ovet avataan tavallisilla, reiluilla kahvoilla, ja etuovien kahvat on vieläpä varustettu keskuslukituksen nappuloilla.

Niro on markkinoilla niitä harvoja autoja, jotka sekoittavat viistoperän ja katumaasturin hyvät puolet. Hieman tavallista henkilöautoa korkeampaan koriin on helppo kulkea, mutta toisaalta kattolinja jää SUV-tasoa matalammaksi, mikä alentaa käytännön ilmanvastusta.

Korkeus hallitsee myös ajoasentoa, mutta tästä ei ole huonoa sanottavaa: Nirossa istutaan ryhdikkäästi, ja kuljettajan jalat asettuvat luontevaan kulmaan. Sähköiset säätövarat ovat melko napakasti pehmustetussa istuimessa sen verran laajat, että reisitukea järjestyy takuulla tarpeeksi kaikenmittaisille, ja ohjauspyöräkin on oikealla paikallaan.

Hyvät sisätilat, mutta...

Pidemmät reissut todistivat myös kiitettävät sisä- ja tavaratilat. Sähköversion kontti on selvästi väljempi kuin Niron hybridi- ja lataushybridimalleissa, ja vetoisuutta voi säätää kallistettavalla takaselkänojalla sekä kahteen tasoon asettuvalla välipohjalla. Myös pikkutavaroiden tilat on muistettu, ja latauspiuhat saa piiloon auton etutavaratilaan.

Ja jos kyytiin osuu pidempiä matkustajia, takaistuintilaa löytyy miltei kesällä vertailemiemme suurempien sähköautojen veroisesti.

Aiemmin kirjoitimme, että autolle ei sallita lainkaan kattokuormaa, mutta nyt myös EV-mallille sallitaan 75 kg:n kattokuorma muiden Niro-mallien tavoin. Harmittamaan jää enää suksiluukun puute, ja myös vetomassat (jarrullinen perävaunu 750 kg, jarruton 300 kg) ovat jo kevytperäkärrynkin hinaamiseen liian alhaiset. Mutta jos nämä rajoitteet eivät haittaa, kompaktia sähköautoa hakeva saa Niro EV:stä tilavan, ja ennen kaikkea helppokäyttöisen kumppanin.