Käyttötesti: toimiiko Peugeot 308:n peruutuskameran pesuri oikeasti?

Pikku vesisuihku peruutuskameran linssiin on helppo leimata turhakkeeksi, mutta Peugeot 308 -käyttötestissämme varusteesta on tullut yllättävän hyödyllinen.

Kun haimme Peugeot 308 SW Hybrid -käyttötestiauton ensimmäisen kerran alle viime kesäkuussa, maahantuojan edustaja mainitsi luovutushetkellä, että auton peruutuskameraan on liitetty erillinen pesuri. Sen toimintaperiaate on yksinkertainen: takaluukussa sijaitsevan kameran linssin viereen on asennettu pieni pesusuutin, joka aktivoituu, kun takalasille ruiskutetaan pesunestettä.

Laitteen tarkoituksena tietysti puhdistaa linssi niin, että peruutusnäkymä säilyy kurakelilläkin kirkkaana – yleensähän tällaiset kamerat muurautuvat umpeen jo lyhyen ajon jälkeen, minkä huomaa selvimmin pikapesusta loskaiselle kadulle kaarrettaessa. Tällöin kamerasta tulee nopeasti käyttökelvoton, ja pysäköitäessä on turvauduttava tausta- ja sivupeileihin sekä parkkitutkan piippauksiin. Hieno kamerajärjestelmä menee siis hyvin monessa meikäläisessä ajo-olosuhteessa tavallaan hukkaan.

Pelkkä paine epäilytti

Täytyy myöntää, että aluksi suhtauduin Peugeotin kamerapesuriin vähän varauksella. Ennakkoluulot johtuivat todennäköisesti siitä, että pelkällä nestesuihkulla toimivat ajovalonpesimet eivät ole koskaan osoittautuneet pyyhintyyppisten veroisiksi – viimeksi mainittuja, aikoinaan Saabien myötä yleistyneitä pesimiä ei enää nykyvalojen yhteydessä näekään. Miten siis mokoma painepesuri saisi linssin puhtaaksi varsinkin, kun se sijaitsee auton kenties likaisimmassa paikassa eli takaosassa?

Testin lähdettyä käyntiin pesin unohtui nopeasti. Ajettiin kuivaa kesäkautta ja käytännössä kokonaan asfalttiteillä, joten Peugeotin perä oli pikapesujen väleillä korkeintaan pölyn peitossa. Auton takana olevat objektit siis erottuivat keskinäytöltä aivan selvästi, ja kritiikki kohdistui muualle eli 308:n kameran viivyttelyyn ja epäselvään kuvaan. Näistä kerroimme jo edellisessä väliraportissa.

Pesin päälle, tulkoon kirkkaus!

Kameran pesuri palautui mieleen syksyn ensimmäisellä sienestysreissulla. Parinkymmenen kilometrin märän soratiesession jälkeen, tutun kanttarellipaikan kohdalla, oli aika haeskella sopivaa U-käännöspaikkaa heinikosta. Farkun pysty perä oli tietysti kurasta ummessa eikä peruutuskamerasta nähnyt mitään.

Ei siis muuta kuin takalasinpesuri päälle, ja kas, parin sekunnin suihkuttelun myötä keskinäytön näkymä oli kuin olikin jälleen kirkas. Erinomaista! Myöhemmin pesin on osoittanut toimivuutensa myös syksyisillä maanteillä ajettaessa. Testi ei kuitenkaan ole tämän(kään) osalta ohitse: vasta tulevat talviolosuhteet näyttävät, miten mainio varuste pelaa pakkasen ja tiesuolan tullen.

Teksti ja kuvat: Jussi Saarinen