Ajatuksia autoista: auton lainaan antaminen on tuskallinen toimenpide

”Ylimääräisiä”, pihassa seisovia autoja lainaa mielellään muille, jos niitä ei itse sillä hetkellä tarvitse. Vai lainaako sittenkään?

Auton lainaaminen on haastava konsepti. Ainakin itselleni. Periaatteessahan auto on yksi helpoimmin lainattavista tuotteista. Se seisoo suuren osan ajasta parkissa ja on käytössä vain hyvin pienen ajan elinkaarestaan. Puhumattakaan omasta tilanteesta, kun autotoimittajana ajan merkittävän osan ajasta koeajo- tai käyttötestiautoilla – ja omistan samaan aikaan neljä autoa. Miksi en siis lainaisi mielelläni jotain näistä seisonnassa olevista autoistani hymyissä suin, jos joku sattuisi tarvitsemaan autoa lainaan?

Ensinnäkin pitäisi sopia käyttökulujen korvaamisesta. Jokainen ymmärtää varmasti lainaamisen päätteeksi tankata autoon vähintään saman verran, mieluummin enemmän polttoainetta kuin siinä on lähtiessä ollut. Auton kulut eivät kuitenkaan rajoitu tähän, eikä se välttämättä hahmotu kaikille – ja tarkat kulut voi olla vaikea hahmottaa itsellenikään.

Kilometrit kuluttavat auton renkaita, jarruja ja kaikkia alustan osia. Lisäksi seuraava huolto lähestyy jokaisen ajetun kilometrin myötä. Kaikki nämä maksavat rahaa. Etenkin uudemmissa autoissa kilometrit vaikuttavat myös arvonalenemaan. Muun muassa näiden seikkojen vuoksi kilometrikorvaukset autolle ovat enemmän kuin kulutetun polttoaineen hinta.

Näistä kaikista selvittäisiin kuitenkin rahalla ja yhdessä etukäteen sovitulla summalla. Ja mikäli lainaajalla on tarve vain lyhyelle ajomatkalle, voisi noita kustannuksia katsoa aivan hyvin sormien läpi.

Kodinkone vai perheenjäsen?

Suurin syy lainaamisen epämielekkyyteen johtuu kuitenkin siitä, miten eri tavalla eri ihmiset näkevät autot – ja kohtelevat niitä.

Yksikään autoistani ei ole kovin arvokas, kalleimmankin kohdalla puhutaan ykköstonneista. Haluan silti pitää niitä niin hyvässä kunnossa kuin suinkin pystyn. Tämä tarkoittaa, että katson tarkkaan mihin lastaan tavarat, etteivät ne kolhi sisustan muoveja. Hidastan isoimpiin monttuihin säästääkseni alustaa. Jätän auton parkkipaikalla mahdollisimman autioon paikkaan, minimoidakseni muista autoilijoista johtuvia kolhuja ja naarmuja. Jos autoon tulee jälkiä, lähtökohtaisesti pyrin korjaamaan ne kaikki jos vain suinkin ehdin – vaikka halvoissa autoissa siinä ei olisi arvonalenemankaan kannalta enää taloudellisesti järkeä. Autot ovat minulle perheenjäseniä, joista tulee huolehtia hyvin.

Suurin osa ei kuitenkaan näe asiaa näin. Ja se on hyvin ymmärrettävää. Auto on kuitenkin lähtökohtaisesti tarkoitettu välineeksi jolla liikutaan paikasta toiseen. Ja autoiluun kuuluu, että välillä syntyy ”elämisen jälkiä”. Tämä asennoituminen kuitenkin tarkoittaa ikävä kyllä usein myös sitä, ettei niiden elämisen jälkien syntymisen riskiä yritetä minimoida. Jos lainauksen aikana autoon tulee naarmuja, klommeja tai muita jälkiä, voi niiden korjauttamiseen uppoava summa tuntua lainaajasta kohtuuttomalta. Etenkin jos kyse on tuhannen euron autosta ja korjaus maksaisi useita satasia.

Vahinkoja tietysti sattuu kaikille, mutta se ei lohduta auton omistajaa, jolla tuota kyseistä vahinkoa ei olisi syntynyt, koska auto olisi ilman lainaamista ollut pysäköitynä talon nurkalle.

Näiden ristiriitojen välttämiseksi ja ystävyyssuhteiden säilyttämiseksi en aivan vähässä tingassa lainaakaan autoa. Tietysti jos tarve on kova, kavereita autetaan aina. Pyrin kuitenkin ennen lainaamista tekemään hyvin selväksi, miten minun autoja kuuluu kohdella.