Ajatuksia autoista: kun Volkswagen Bora näytti takavalot Porsche 911 GT3:lle

Tapahtui syksyllä Saksassa: 500-hevosvoimainen Porsche 911 GT3 ei ollutkaan autobahnan kuningas.

Varhaisissa aamulähdöissä on taikaa. Autiot kadut, yksinäiset katuvalot ja lyhyiden yönien turruttama mieli, joka heräilee kofeiinin voimalla. Ajatukset pyörivät edessä siintävässä matkassa, ja sen tuomissa seikkailluissa.

Uusi nelilitraisella moottorilla ja manuaalivaihteistolla varustettu Porsche 911 GT3 piti saada koeajoon vasta aamunkoitteessa. Kun avaimet autoon tarjottiin kuitenkin jo illalla, päätimme koeajoauton jakavan Teknavin edustajan kanssa, ettei Porschea seisoteta hotellin parkkihallissa minuuttiakaan liian pitkää.

Suunnitelma oli selvä: liikkeelle oli lähdettävä puoli neljältä, jotta ehtisimme Schwarzwaldin vuoristoon ennen aamunkoittoa. Kenties mielessä pyöri myös toive yön autioittamasta autobahnasta, ja sen suomasta mahdollisuudesta nauttia 500-hevosvoimaisen moottorin reserveistä.

Autobahnan etiketti

Ensimmäiset kolme varttia Stuttgartin lentokentältä etelään moottoritiellä vallitsee tiukka 120 km/h rajoitus. Hyvin kompromissittomaksi urheiluautoksi Porsche 911 GT3 on yllättävän miellyttävä tapa taittaa matkaa. Alusta suodattaa pahimmat töyssyt ja melutaso pysyy ainakin saksalaisteillä siedettävänä.

Vakionopeudensäätimellä tasainen matkavauhti pysyy vaivatta yllä, mutta silmä skannaa jatkuvasti horisontista liikennemerkkejä. Katse odottaa pyöreää valkoista merkkiä, jonka mustasta reunuksesta lähtee viisi alavasemmalta yläoikealle ulottuvaa viivaa. Merkki kertoo nopeusrajoitusalueen päättymisestä: se antaa kuljettajalle valtavan vapauden – ja hyvin suuren vastuun.

Kun matkaa on tehty kolmisen varttia odotettu merkki ilmestyy lyhyen tunnelin suuaukkoon. Autobahna on lähes tyhjä, joten GT3 etenee keskikaistalla. Seuraavat autot horisontissa ovat oikeassa laidassa ja arviolta puolen kilometrin päässä.

Tunnelissa huomaan tumman Volkswagen Boran ryhmittyneen vasemmalle kaistalle. Noin 130 kilometrin tuntinopeudella kulkeva tumma Volkswagen saavuttaa vähitellen leveää Porschea, mutta sen vauhti ei näytä riittävän ohitukseen ennen rajoituksen päättymistä.

Täysi rähinä päälle

Kolmosvaihde, valmiustila. Kierroslukumittarin neula heilahtaa kuuteen tuhanteen odottamaan.

Rajoitus päättyy. Ahtamattoman takamoottorin välitön reagointi sysää GT3:n eteenpäin. Imuääntien sointi täyttää Porschen pelkistetyn ohjaamon, GT3 halkoo ilmaa vailla pienintäkään kunnioitusta viileän aamuilman vastukseen. Moottorin saavuttaessa 9 000 r/min pyörintänopeuden nopeusmittari näyttää 180 kilometriä tunnissa. Nelonen. Työntö alkaa uudelleen. 500 hevosvoimaa tuntuvat tavallistakin voimakkaammilta. 230 km/h. Viitosvaihde.

Yhtäkkiä aivot rekisteröivät jotain, mikä olisi pitänyt havaita jo aiemmin: vasenta kaistaa ajava Volkswagen Bora on noin sadan metrin päässä. Edellä!

Liekki ja takavalot

Luistaako kytkin? Mitä kävi? Ei, GT3:n nopeusmittari kipuaa tasaisesti: 250, 260, 270… Mutta pappamallinen volkkari yksinkertaisesti kävelee karkuun Stuttgartin ylpeydeltä.

Lopulta saavutamme horisontissa siintävän liikenteen. On aika jarruttaa. Edellä leimahtaa liekki Boran siirtyessä moottorijarrulle.

Ei voi kun nauraa. Ja toivoa, että Boran kuljettaja näkee kaukana yön pimeydessä heiluvat peukut. Kun uudella 911 GT3:lla lähtee autobahnalle, on matkassa tiettyä ylpeyttä. Sen raskaasti ahdetun Boran kuljettaja taatusti arvasi, etenkin kun rekisterikilvet paljastavat yksilön Porschen koeajoautoksi.

Emme ikinä saaneet tietää, mitä siirtokilpisen Volkswagenin konepellin alla oikein oli. Raskaasti viritetty 1.8 Turbo 20V? Ahdettu 2,8-litrainen VR6? Jotain ihan muuta?

Varmaa on vain, että kampoihin pistämiseksi olisi tarvinnut jotain paljon 911 GT3:stakin nopeampaa. Kenties 911 GT2 RS:n?

Teksti ja kuva: Lauri Ahtiainen