Automaattisen kameravalvonnan uusi aikakausi alkoi – tutkatekniikka on nyt virallisesti käytössä

Kun tulokkaan tekninen toimivuus on varmistettu, lisätään kameroita nopealla tahdilla valtateille kuusi ja neljä. Näistä lisäyksistä poliisi ei enää lupaa ennakkovaroitusta.

Ensimmäinen uusi peltipoliisi aloitti valvontatyönsä valtatie kuudella Kouvolassa, Korian ABC-aseman tuntumassa. Aluksi tulokkaan avulla kartutetaan kokemusta laitteen toiminnasta.

Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, lisätään kamerakalustoa valmiisiin valvontapisteisiin jouhevasti. Varsinainen laitteiden testijakso on jo takanapäin, joten kovin pitkälle lisärupeamalle tuskin on enää tarvetta.

Tolpista ja niiden ylläpidosta vastaavan ITM Finlandin mukaan nelostiellä ja kuutostiellä on olevissa valvontapisteissä toimintavalmius on jo olemassa. Kuutostiellä valvontapisteitä on valmiina kaikkiaan 16, nelostiellä puolestaan 23.

Poliisin mukaan tutkatekniikan avulla liikennevalvontaa tekevät kamerat ovat jo käyttövalmiudessa valvontakalustosta vastaavilla poliisilaitoksilla, joten automaattisen valvonnan piirissä olevan tieosuuden määrä kasvaa pian peräti 500 kilometrillä. Tällä hetkellä automaattivalvonnan piiriin kuuluu 3 300 tiekilometriä.

Mikä muuttuu?

Pitkin kevättä laajasti vellonut keskustelu uusien automaattisten liikennevalvontapisteiden teknisistä ominaisuuksista ja valvontaetäisyyden kasvamisesta sai Kouvolan poliisitalolla järjestetyssä tiedotustilaisuudessa hieman virallisemmat mittasuhteet. Automaattisessa liikenteenvalvonnassa käytetty toimintamalli ei muutu, ei ainakaan toistaiseksi.

– Käytäntö tuskin muuttuu entisestä, ei ainakaan kovin paljon, muotoilee poliisiylitarkastaja Maria Hoikkala Poliisihallituksesta.

Valvontatapa sen sijaan muuttuu merkittävästi. Valvontalaitteiston edellinen sukupolvi perustaa mittauksensa tiehen upotettuun induktiosilmukkaan, mutta tuore kalusto valvoo liikennettä tutkatekniikan avulla.

– Tämän kameratyypin etuna on asennuksen helpottuminen, koska maahan ei tarvitse asentaa erillisiä ilmaisimia, poliisitarkastaja Heikki Ihalainen kertoo.

Jatkossa kamerakalustoa voidaan sijoittaa vaivattomammin myös kaupunkien keskusta-alueille, jossa asetamisen ovat aiemmin estäneet muut maanalaiset rakenteet ja kaapeloinnit.

Tutkaan perustuva kamera seuraa ajoneuvoja sujuvasti jo 150 metrin päästä, mutta todellinen kuvausetäisyys on muutamia kymmeniä metrejä valvontapisteen etupuolella.

Takasuuntaan laite ei valvontatyötä tee jatkossakaan, vaikka sekin olisi periaatteessa mahdollista. Tutka seuraa haluttaessa myös loittonevaa ajoneuvoa ja erottaa peräti kuusi kaistaa.

Yksi syy takakuvakulman hyödyntämättä jättämiselle on se, että ajoneuvon lisäksi automaattivalvontapisteen taltioimasta kuvasta on voitava tunnistaa ylinopeutta ajaneen ajoneuvon kuljettaja luotettavasti. Suomen lisäksi sama periaate on käytössä ainakin Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa.

Entä kuinka helposti kamera välähtää jatkossa, onko luvassa aluekohtaista hienosäätöä?

– Kaikki kamerat on säädetty samalle tasolle, eli herkkyys on sama, Ihalainen vakuuttaa.

973 kiinteän valvontapisteen ja 143 niihin sijoitettavan kameran lisäksi automaattisen liikenteenvalvonnan käytössä on valtakunnallisesti myös 26 liikkuvaa yksikköä, eli valvontavarusteltua pakettiautoa.

Miljoonainvestointi automaattiseen valvontaan

Yksi uusi toimintavalmis kameratolppa maksaa noin 20 000 euroa, mutta summassa ei ole mukana vielä kameran hintaa. Se kiinnostaa tiedotustilaisuuteen saapuneita, mutta tarkkaa vastausta ei ole tarjolla. Hintahaitariksi tarjotaan rohkeasti 50 000 – 100 000 euroa, mutta arvaus ei osu.

– Ei sentään. Tarkkaa summaa emme aio kertoa, mutta kyse on muutamista kymmenistä tuhansista, poliisitarkastaja Heikki Ihalainen muotoilee.

Valistunut arvaus kameralla varustetun tolpan kokonaishinnaksi voisi olla noin 40 000 – 50 000 euroa, mutta vahvistusta arviolle ei ole luvassa ainakaan Kouvolan tiedotustilaisuudessa.

Mikäli aiemmin esitetyt luvut pitävät paikkansa, on edessä noin 500 modernin tolpan ja noin 150 kameralaitteiston hankinta. Niiden yhteiskustannukseksi on esitetty 4,4 miljoonan euroa. Tiedotustilaisuudessa näitä lukuja ei kommentoitu.

Sen sijaan automaattivalvontaa koskevia jatkosuunnitelmia avattiin kattavasti.

Tänä vuonna modernin automaattisen valvonnan piiriin saatetaan ainakin tiet 52 (Tammisaari–Somero), 26 (Hamina–Taavetti), 21 (Tornio–Pello) ja 5 (Kajaanin ympäristö). Ensi vuodelle on kaavailtu valvontalaitteistoja Viitasaaren ja Äänekosken välille sekä nykyisen valvontakaluston osittaista täsmämodernisointia Jyväskylän Rantaväylällä.

Kameratolpat ovat hiljattain perustetun Intelligent Traffic Management Finland Oy:n vastuulla, joka puolestaan on osa valtion omistamaa erityistehtäväkonserni Traffic Management Finland Oy:tä, joka toimii liikenne- ja viestintäministeriön omistajaohjauksessa. Tytäryhtiöittensä kautta konserni vastaa tieliikenteen lisäksi myös rautatieliikenteestä, meriliikenteestä ja lennonvarmistuksesta.

Kameratolppien osalta ITM Finland Oy:n vastuu kattaa valvontapisteen rakentamisen, rakenteiden ylläpidon sekä sähkönjakelun järjestämisen. Kilpailutuksen jälkeen tolppien toimittajaksi valittiin ruotsalainen Sensys Gatro Group.

Varsinainen valvontalaitteisto ja sen tarvitsema tietoliikenneyhteys kuuluu puolestaan poliisille. Tolpan sisällä työskentelevää kokonaisuutta ei esitellä tarkemmin.

Lisävaroituksia ei ole luvassa

Uusi kamerakalusto päässee tositoimiin pian, mikäli pelin avannut kutostien valvontapiste toimii suunnitellusti myös virallisessa valvontatyössä. Alustavaa aikataulua pidemmäksi venyneen ennakkotestausjakson perusteella merkittäviä ongelmia ei odoteta enää ilmenevän, eikä ennakkovaroitusta kameroiden lisäämisestä ole luvassa.

– Tämä startti haluttiin toteuttaa avoimesti ja reilun pelin hengessä, mutta tästä eteenpäin erillisiä ilmoituksia ei ole enää luvassa. Poliisin kannalta kaikki tolpat ovat tästä lähtien käytössä, laitteet voidaan asentaa ja poliisilaitoksilla on laitteita käytettävissään, poliisitarkastaja Heikki Ihalainen toteaa.

Ruotsissa automaattisesta kameravalvonnasta varoitetaan erillisellä liikennemerkillä ennen jokaista valvontapistettä, myös nopeusrajoituksen muutoksista varoitetaan hyvissä ajoin. Suomessa vastaavaa käytäntöä ei ole. Jos nopeusrajoituksen muutos jää kuljettajalta huomaamatta, on seuraavaksi edessä jo valvontapiste.

– Inhimillisiä tekijöitä on. Usein puhutaan esimerkiksi puhelimeen ajaessa, mutta itseään täytyy syyttää, jos tolppa välähtää. Kamerat ovat näkyvissä, Ihalainen toteaa.

Mahdoton ajatus liikennemerkkien lisääminen ei kuitenkaan ole.

– On hyvä mitä paremmin nopeusrajoitus tiedetään. Merkkejä on lisättykin, mutta tämä on ELY-keskusten heiniä, ei poliisin. Meidän tavoitehan on, että yhtään seuraamusta ei tarvitsisi lähettää.

Korian kohdalla valvontapisteiden kattaman risteysalueen 70 km/h -nopeusrajoitus on merkitty poikkeuksellisesti myös maalauksena tienpintaan.

Sakkorysiä ei tehdä

Kameroiden sijoittaminen on herättänyt niin ikään vilkasta keskustelua. Poliisin mukaan sijoituspäätöksiä ei tehdä sakkotulot mielessä, vaan liikenneturvallisuuden ehdoilla.

Uudet valvontapisteet suunnitellaan yhteistyössä poliisin, ELY-keskusten ja IMT Finlandin yhteistyön perusteella. Päätösten tukena käytetään liikenteestä kerättyä dataa.

– Sakkorysiä ei tehdä. Tämä on ennaltaehkäisevää toimintaa, Ihalainen napauttaa.

Automaattisen liikennevalvonnan tarkoitukseksi kerrotaan muun muassa ylinopeuksien ja punaisia päin ajamisen vähentäminen ja sen myötä myös liikenneonnettomuuksien vähentäminen. Tilastojen mukaan kehityssuunta on ollut positiivinen, mutta yksin automaattivalvonnan ansiota se tuskin on.

– Liikenneturvallisuus on iso kokonaisuus, jossa on monta osa-aluetta, Ihalainen myöntää.

Osa kunniasta kuulunee myös tuntuvasti parantuneelle tieverkostolle sekä aiempaa turvallisemmiksi kehittyneille ajoneuvoille.

Ensimmäiset peltipoliisit aloittivat palveluksensa Suomessa vuonna 1992 nykyisellä seututiellä 110. Tällä hetkellä suurin valvontapistekeskittymä löytyy pääkaupunkiseutua kiertävän Kehä I:n varrelta. Automaattivalvonnan kerrotaan lisääntyvän jatkossa myös kaupungeissa.

– Tulevaisuudessa on tärkeä saada myös kaupungit mukaan hankkimaan valvontapisteitä erityisesti liikennevalojen valvontaan, joka poliisin tekemänä vaatii paljon resursseja, poliisitarkastaja Heikki Ihalainen kertoo.

Automaattivalvonnan vapauttamalle henkilöstöresurssille on poliisilla käyttöä muun muassa syvällisempää ammattitaitoa vaativissa liikennevalvontatehtävissä.

– Esimerkiksi raskaan liikenteen valvonnassa tarvitaan erikoisosaamista, nopeusvalvonnassa riittää vähempikin, Korialle uuden valvontapisteen ensiesittelyä seuraamaan saapunut ylikomisario Jukka Lankinen Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta havainnollistaa.

– Automaattinen valvonta on taloudellista ja tehokasta. Siihen pyrkii myös poliisi palveluita tuottaessaan, Ihalainen jatkaa.

Mihin kameran paikka perustuu?

Nopeusvalvontakameroiden sijoitteluun vaikuttavat keskeisimmin eri tieosuuksien piirteet sekä niillä tapahtuneet onnettomuudet. Päätösten tueksi tarvitaan kuitenkin täsmällisempää tietoa. Sitä saadakseen Väylä-virasto, ITM Finland ja poliisi päättävät teiden valvontajaksoista, josta saatujen tulosten ja mahdollisten onnettomuuskasautumien perusteella määritellään kameroiden lopullinen sijainti. Päätöksentekoon osallistuu myös alueesta vastaava ELY-keskus.

Päätöksenteon taustalle kerättävää dataa taltioidaan havaintopisteissä ympäri vuorokauden.

– Tolppien sijoitteluun voi vaikuuttaa esimerkiksi se, että 30 prosenttia kuljettajista ajaa alueen mittapisteissä 10–30 km/h ylinopeutta, liikenteen hallinnan asiantuntija Jukka Tamminen Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta kertoo.

Uudet valvontapisteet pian saava Hamina–Taavetti -väli tiellä 26 on puolestaan tuttu ongelmistaan jo pidemmältä ajalta. Raskas liikenne ajaa tiellä reippaasti.

– Tie on noin 50 kilometriä pitkä, vaaka- ja pystygeometrialtaan haastava. Noin kerran viikossa siellä tapahtuu raskaan liikenteen onnettomuus. Tietä on parannettu, mutta se ei ole riittänyt, edelleen ajetaan rajoitinta vasten, Tamminen taustoittaa.

Liikenneympäristö saattaa kuitenkin muuttua, eikä aiemmilla kriteereillä tärkeäksi arvioitu valvontapisteen paikka ole enää sellainen. Voi olla, että lähellä sijainnut paloasema tai päiväkoti on muuttanut, tai vaaralliseksi mielletyn risteyksen turvallisuutta on parannettu liikennejärjestelyin tai uudella linjauksella. Tällaisessa tapauksessa valvontapisteen merkitys vähenee.

Valvontapisteiden sijoittelun pulmiin on herätty myös Poliisihallituksessa, jossa on käynnistetty koko maan laajuudelle levittäytyvä selvitys, joka kartoittaa kameratolppien sijoittelun muun muassa suhteutettuna onnettomuusmääriin. Ensin käydään läpi kaikki alle 80 km/h rajoitusalueella olevien tolppien lähialueet.

Käynnissä olevan kartoituksen tarkoituksena on selvittää, onko tarpeen muuttaa esimerkiksi nopeusrajoituksia, siirtää valvontapisteitä tai ryhtyä muihin toimiin. Joissain kohteissa sallittua ajonopeutta saatetaan jopa nostaa nykyisestä, jos kartoituksen tulokset sitä puoltavat.

– Tämän selvityksen tuloksena voimme arvioida automaattivalvonnan vaikutuksia tieosuuden turvallisuuteen ja turvalliseen ajonopeuteen, kertoo poliisiylitarkastaja Maria Hoikkala Poliisihallituksesta.

Teksti ja kuvat: Antti Hentinen