Fiskarsissa lasia puhaltamassa – siitähän tuli kelpo maljakko!

Fiskars 2020 Jari Saarentaus — Tarmo Maaronen puhaltaa lasia Fiskarsin ytimessä sijaitsevassa Bianco Blu -lasistudiossa.

Fiskarsin ruukkikylä Raaseporissa on viehättävä retkikohde, jossa on tarjolla kulttuurihistoriaa, taidenäyttelyitä, taidekäsitöitä ja luonnonrauhaa, mutta harvempi tietää, että Fiskarsissa voi myös kokeilla omia taitojaan lasinpuhaltajana!

Lasinpuhallus näyttää ammattilaisten tekemänä kuin tanssilta, jonka taidokas koreografia tarkoittaa tarkoin mietittyjä ja satojentuhansien toistojen koulimia liikeratoja, jossa lasiesinettä synnyttävä taiteilija liikkuu tulikuuman pätsin ja erilaisten työtasojen välillä.

– Kyllähän tässä vuosien saatossa aina välillä tulee pieniä palovammoja, etenkin käsivarsiin, mutta se kuuluu työnkuvaan.

Lasinpuhaltajamestari Tarmo Maaronen tarkistaa uunin ja alkaa kertoa mitä on odotettavissa. Ensikertalaiset lasinpuhaltajat kuuntelevat tarkasti, jotta erilaiset työvaiheet ja käytettävät menetelmät ja työkalut tulevat alustavasti tutuiksi, mutta myös siksi, ettei kävisi mitään pettymyksiä. Puhallusvarren päässä liikuteltava sulan lasimassan on tarkoitus jättää lasia puhaltavilla kokeilijoille vain muistijälkiä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kursseja vuodesta 2000

Lasia puhaltamaan pääsee päiväretkelle kätevästi. Raaseporin kaupungissa Karjaan länsipuolella sijaitseva Fiskarsin ruukkikylä on alle sadan kilometrin päässä Helsingistä länteen.

Tarmo Maaronen on järjestänyt Fiskarsin Paja-aukiolla sijaitsevassa Bianco Blu -studiossaan lasinpuhalluskursseja vuodesta 2000. Sen jälkeen ei ole ole ollut tarvetta kursseja markkinoida, ne ovat täyttyneet niin, että mestarin oma vapaa-aika alkaa olla kortilla.

– Kivahan se on, kun ihmiset ovat löytäneet. Viime kesänä kävijöitä oli, osakiitos koronankin, erittäin runsaasti, parisen tuhatta. Lasia puhaltamassa käy vilkkaimpina aíkoina yli sata henkilöä viikossa. Osallistujissa on painotetusti ollut naisia, osallistujien ikähaitari on lavea välillä 2–96 vuotta, Maaronen kertoo.

Juuri enempää ei kokeilijoita voi oikein ottaakaan vastaan, jotta puhallus onnistuu tilojen puolesta turvallisesti ja jotta kaikki pääsevät koettelemaan taitojaan ilman pitkiä odotusaikoja.

Onnistumisen elämyksiä

Lasinpuhallus on erittäin hyvin nykytarpeisin soveltuva matkailuvinkki, sillä moni etsii maksetun sivustaseuraamisen lisäksi tai vaihtoehdoksi itse koettavia aitoja elämyksiä, jopa oman mukavuusalueen rajojen rikkomisenkin uhalla.

42 vuotta lasialalla työskennelleelle Maaroselle on tärkeätä, että jokainen osallistuja kokee onnistuvansa ja elämys on kaikkineen miellyttävä. On helppo uskoa, että sanavalmis mies osaa opastaa ja viihdyttää ryhmän kuin ryhmän.

– Joskus tuntuu, että hommasta ei tule mitään, jos tunnelma on jotenkin tahmea ja varautunut, mutta usein taustalla on osallistujien jännitys. Kun se laukeaa ja lasinpuhaltaminen alkaa sujua, tarttuu innostus niihinkin, jotka turhaan ovat epäilleet omia kykyjään.

Maarosella on monia hauskoja sattumuksia kerrottavaksi, mikä vinkattakoon kaikille puhaltamaan menijöille: kyselkää, sillä tarinaa riittää!

– On metkaa, että kerran kävi niinkin, että minä pääsin puhalluttamaan poliisia eikä päinvastoin.

Tuhannen asteen pätsi

Maaronen on ohjannut meidät työn touhuun kuin varkain. Puhalluspillin kärkeen pyöräytellään sulaa lasimassaa yli tuhannen asteen pätsin syvyyksistä. Työvälineet kuten erilaiset rautaiset pihdit ja jämäkät sakset ovat kukin omilla paikoillaan. Vesisammiossa odottavat puiset koverretut työkalut sulan lasimassan muotoilemista.

Lasinpuhalluksessa on tärkeätä tehdä tietyt lasin muovaamisen taiat juuri tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla, jotta puhalluspillin päässä hehkuva lasimassa on juuri oikean lämpöistä muovailtavaksi.

Lasimassan väri tulee jauhetusta värillisestä lasimassasta, joka sulatetaan kirkkaan lasimassan joukkoon. Valitsen kukkavaasin väriksi sähkönsinisen, on kuulemma muotivärejä.

Kun esine on puhallettu ja venytetty, pohjastaan tasoitettu, irrotetaan se napakalla napsautuksella pillin kärjestä ja jätetään jännitteenpoistouuniin jäähtymään.

Koko päivän kestävällä kurssilla ehditään puhaltaa viisi lasiesinettä. Päiväkurssi maksaa 145 euroa Puolipäiväkurssin tavoite on puhaltaa neljä esinettä. Pyöreitä paperipainoja, pulloja, maljakoita ja pieniä lasilintuja, eivät ensiyrittämällä mitään Oiva Toikkaa, mutta kuitenkin niin hyviä ettei eläinlaji jää epäselväksi. Omasta pitkulaisesta maljakosta tulee niin onnistunut, että rohkenen viedä sen kotiin, kelpaa kuulemma esille. Eikä edes keiku.

Bianco Blu -lasistudiolla järjestetään myös työnäytöksiä ja lasinpuhallusta on tehtäväkin liki jokaisena päivänä, jotta uuni pysyy alati hehkuvana. Uuni jäähdytettään huoltotöitä varten yleensä vain kerran vuodessa.

Teräsrakenteinen rakennus ei kaipaa muuta lämmitysjärjestelmää – siitä uuni pitää huolen ja Maaronen uunista.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Jari Saarentaus

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy