Huutokauppahelmet – Maserati Kyalami ja tyyliä lyhyeksi jääneeltä aikakaudelta

Citroënin ja Fiatin välisenä aikana Maseratilla pysyteltiin merkin vahvuusalueella GT-autojen parissa.

Maseratin historiassa kolmikärkimerkki on päätynyt useasti uusille omistajille. Eräs lyhyemmistä aikakausista nähtiin 1970-luvulla, kun Citroën joutui omien talousmurheidensa takia luopumaan sivubisneksestään. Apuun ryntäsi argentiinalainen Alejandro de Tomaso, joka puolestaan luotsasi merkkiä 17 vuotta ennen sen luovutusta kokonaisuudessaan Fiatille.

De Tomason aikakauden ensimmäiseksi autoksi saapui Etelä-Afrikassa sijaitsevan kilparadan mukaan nimety Maserati Kyalami, joka oli puolestaan jatkokehitelmä Maserati Longchampista. Autot näyttävätkin hämmentävän paljon samalta, vaikka erikoisesti ne eivät jaa koripaneeleita. Kaupallista menestystä Kyalamille ei tosin tullut, sillä 1976–1983 autoa valmistettiin vain 210 kappaletta.

1976 Geneven autonäyttelyssä esitelty Kyalami luotti alussa 4,2-litraiseen V8:aan, mutta muutamassa vuodessa tarjolle tuli 4,9-litrainen versio. Auton sukupuussa on myös Quattroporte III ja legendaarinen Maserati Biturbo.

1978 Maserati Kyalami

Barcelonassa myytävä ja Collecting Carsissa listattu autoyksilö on Maserati Kyalamin tuotannon alkuvaiheisiin. Erikoisesti autoon on asennettu uudempi 4,9-litrainen moottori (280 hv), mutta alkuperäinen 265 hevosvoiman 4,2-litrainen moottori tulee kaupassa mukana, joskin se vaatii kunnostusta. Autolla on ajettu 92 486 km ja autolla on tietojen mukaan vasta kolmas omistaja, joka myy nyt autoa kahdeksan vuoden omistajuuden jälkeen. Moottorivaihdoksen takana on tiettävästi espanjalainen Maserati-keräilijä Ramon Magriñà, jonka omistuksessa auto oli 1990-luvulla.

Auto on katsastettu viimeksi 2018, ilman huomautuksia. Auton mukana tulee ohjekirja, alkuperäiset takuupaperit, myyntiesite, aitoustodistus Maserati Classichelta sekä muutamia tehtaan todistuksia. Celeste Chiaro -maalipinta on ikään nähden hyvässä, joskaan ei virheettömässä kunnossa. Senape-värinen Connelly-nahkaverhoilu on samoin ikään nähden hyvässä kunnossa. Autossa on varusteina muun muassa ilmastointi ja Jaegerin mittarit.

Autoyksilön vaihteistona on viisilovinen ZF:n manuaali. Mielenkiintoisesti tiedot Kyalamin manuaalivaihteiston yleisyydestä vaihtelevat suuresti.

Olisiko Pietro Fruan kynäilemä 1970-luvun italialaistyyli jotain sellaista, mitä omasta autotallista puuttuu?