Moottorin joulutarina: Nissan GT-R on jouluihme Japanista

Tapahtui päivinä ennen joulua…

Käsintehty V6 parkuu himmeiden revontulien alla kuin pohjoista pakkasilmaa kauhistellen. Matkaa on tehty jo auringonnoususta saakka, mutta lempeän keltaisen pallon laskustakin on jo monta tuntia. Tasaisen jurnutuksen katkaisevat vain navigaattorin kohteliaat huomautukset ja satunnainen keskustelu ohitetuista paikkakunnista.

Monikohan vastaantulijoista tunnistaa Nissan GT-R:n ainutlaatuiset takavalot taustapeilistään? Ja mitä japanilainen huippu-urheilija edes tekee täällä, missä pimeys estää tajuamasta, miten keskellä ei-mitään sitä ollaankaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Epäonnistuminen ei ole mahdollisuus

Autossa soi: Death in Vegas – Girls

Syy pitkään ajomatkaan löytyy GT-R:n naftista hansikaslokerosta. Siellä odottaa itse Joulupukille osoitettu kirje, joka löytyi aamulla pääkaupunkiseudulta. Kirjeistä huolehtiva tonttu lienee siis tonttuillut, mutta joulumielemme ei antanut jättää kirjettä toimittamatta. Vaikka aikuisena jouluun suhtautuu usein tahtomattaankin kyynisesti, ei kenenkään juhlaa sovi pilata, ei varsinkaan kirjanpidollisen virheen takia.

Matka Rovaniemen Joulupukin pajakylään on kuitenkin pitkä eikä aikaa ole hukattavaksi. Koska kyseessä on maraton eikä sprintti, sovimme lähtiessä ettei autossa kuunnella joululauluja. Sen sijaan yritämme asettautua hämmentyneen turistin, GT-R:n, asemaan kuuntelemalla Lost in Translationin soundtrackia. Kulttuurienvälisestä toiseudesta kertova elokuva tarjonnee ääniväylän maantietä rullaavan japanilaisen superauton sielunmaisemaan.

Vuonna 2007 ensiesitelty Nissan GT-R saattaa vaikuttaa väärältä autolta pitkän matkan taittamiseen. Ajan mukana kehittynyt raaseri kätkee sisäänsä 3,8-litraisen tuplaturbo-V6:n, jonka Nissanin erikoiskoulutettu Takumi-ammattilainen rakentaa alusta loppuun kuudessa tunnissa. Lieköhän tämän moottorin koonnut Tsunemi Ōyama arvannut, että hänen työnsä päätyy Joulupukin asialle syvälle Pohjolaan?

Voittamaton japanilainen

Autossa soi: The Jesus and Mary Chain – Just Like Honey

Autona Nissan GT-R on muistutus menneistä ajoista. Jyhkeä nelivetojärjestelmä suosii taka-akselia, antaen 570 hevosvoiman jyrätä rengasparin pidon ennen etuakselin vaivaamista. Turbot ovat tuomassa tehoa, eivät osallistumassa trendikkääseen downsizingiin.

Uudistuneesta sisustasta ja alati päivittyvästä viihdejärjestelmästä huolimatta autossa tuntuu häpeilemätön japanilaisuus, joka on yleensä tuttua maan 1990-luvun sporttimalleista. GT-R viittaa aikaan, jolloin japanilaisvalmistajat uskoivat olevansa pysäyttämättömiä.

Pysäyttämättömältä tuntuu GT-R:kin. Vaikka nimen R-kirjain viittaa todellakin racingiin, on autolla myös nimensä mukainen sivupersoona. Leppoisa kruiseri, gran turismo.

Mallivuodelle 2017 uusitut penkit eivät aiheuta väsymystä edes satojen kilometrien loikissa ja pehmeäksi säädettynä iskunvaimentimet selviävät jopa pääkaupungin moderneista mukulakivistä. Suurimmat haitat ovat kohtalainen tiemelu sekä toimintasädettä rajoittava bensatankin koko. Viimaisilla tankkauskentillä odotellessa päässä jyskyttää ajatus joulukirjeen toimittamisesta.

Viimeiset viisikymmentä kilometriä

Autossa soi: Edo Boys – No One Sleep In Tokyo

Melankoliset panhuilut alkavat kuitenkin tympiä ajotuntien karttuessa. Bosen äänijärjestelmä pumppaa pian uutta energiaa animesarja Initial D:n vauhdikkaan soundtrackin muodossa, sillä määränpää häämöttää jo. Rovaniemen kilometrit vähenevät jokaisen kappaleen myötä.

GT-R vastaa reippaampaan ajotahtiin iloisesti, onhan auto pohjimmiltaan tehty urheilulliseen menoon. Suorituskykyä löytyy kiitettävästi ja taival täyttyy kutoskoneen tyytyväisestä murinasta. Maantie ja talvinopeusrajoitukset eivät verota auton kykyjä paljonkaan, mutta Keski-Euroopan näkemykset talvirenkaista ovat hetkittäin helisemässä painavan tehomonsterin kynsissä.

Nissanin lähivalot ovat erinomaiset, mutta kaukovalot eivät tuo valotehoon parannusta. Onneksi GT-R pärjää jopa etelän kurakeleissä, kiitos hyvien lasi- ja valopesureiden. Herpaantumiseen ei kuitenkaan ole varaa. Vaikka maisemasta löytyvät porot ja kuuset kuuluvat jouluun, ne pitää mieluiten erillään autosta.

Lopulta metalliharmaan superauton keula kääntyy navigaattorin opastamana Joulupukin pajakylän takaovelle, jonne meitä luvattiin tulla vastaan. Kallioseinän oviaukosta astuu esiin lapsuudesta saakka tuttu silhuetti.
– Onks…
– On se.

Tärkeän postin ojentaminen suoraan itse kiireiselle Joulupukille on hetki, joka pistää toimittajakaksikon hiljaiseksi. Jonkun joulu on toivottavasti pelastettu ja se riittää meille mainiosti.

Myöhemmin, rovaniemeläisessä majapaikassa on kuitenkin pakko kysyä, mitä Lauri toivoi pukilta joululahjaksi.
– Näitä avaimia, kuuluu väsynyt virnistys.