Käytetyt erikoisuudet – Alfa Romeo Montreal

Alfa Romeo Montreal on V8-moottorilla varustettu pienen tuotantomäärän italialainen urheiluauto, jonka takaa löytyy maineikas muotoilija.

Bertonen tuolloinen muotoilujohtaja, maineikas Marcello Gandini, piirsi muotoilututkielmana uuden ajan auton, joka esiteltiin ensimmäistä kertaa Montrealin maailmannäyttelyssä 1967. Kun tuotantoauto lopulta valmistui, sai se nimensä tapahtuman mukaan: Alfa Romeo Montreal.

Tuotantopäätöksen taustalla painoi varmasti muotoilututkielman keräämät kehut erityisesti alan miehiltä. Uniikit sälekaihtimia muistuttavat lamellit peittävät osittain ajovalot. Tuotantoversiossa ne väistyvät ajovalojen tieltä valot päälle kytkettäessä.

Genevessä 1970 esitelty tuotantomalli saatiin kauppoihin vielä saman vuoden aikana. Vapaasti hengittävällä kahdeksanpyttyisellä moottorilla varustettu Alfa Romeo oli ymmärrettävästi janoinen. Valitettavasti sen julkaisua seurannut öljykriisi hankaloitti tästä syystä myyntiä malli-iän puolivälin tienoilla, joka varmasti vaikutti lopulta kokonaisvalmistusmääriinkin.

Marraskuusta 1970 alkanut tuotanto päättyi helmikuussa 1977. Tuossa välissä ehdittiin valmistaa alle 4 000 yksilöä – tarkka määrä riippuu hieman lähteestä. Leikkisästi voisi sanoa kyseessä olevan harvinaisen hieno auto, josta todellinen alfisti varmasti pitäisi.

Käytetty erikoisuus – Alfa Romeo Montreal

Punainen Alfa Romeo Montreal sijaitsee Loimaalla. Myynti-ilmoituksen mukaan vuonna 1974 valmistettiin vain 78 Montrealia, ja myynnissä oleva yksilö on juurikin yksi niistä. Mittarilukemakin on alhainen 30 700 kilometriä.

Ensimmäistä kertaa Alfa Romeon sarjatuotantooautoon asennettu neljällä kannen yläpuolisella nokka-akselilla ja Spica-polttoaineruiskutuksella varustettu kahdeksansylinterinen V-moottori vauhditti Montrealia. Sen juuret olivat kilpakäytössä ja Alfa Romeo Tipo 33 -mallin matkassa.

Moottoria muutettiin käytännöllisyys mielessä muun muassa litratilavuutta noin 2,6 litraan kasvattamalla. Lopulta italialainen voimanlähde tuotti 147 kilowattia (200 hv) moottorin kierrosluvulla 6500 kierrosta minuutissa.

Tämä voima välitettiin luonnollisesti käsivalintaisen vaihteiston kautta takapyörille. Kiihtyvyysarvoksi 0-100 km/h on ilmoitettu 7,4 sekuntia ja huippunopeutta pitäisi kertyä 220 kilometriä tunnissa.

Konseptista poiketen Alfa Romeo ei tehnyt keskimoottorimallia, vaan Montrealin sarjatuotantoauto suunniteltiin alusta pitäen etumoottoriseksi. Sen kylkiin tehdyt näyttävät ilmanottoaukot saivat kuitenkin jäädä ohjaamon ilmarei’iksi.

Valitettavasti italialaisilla meinasi tulla hieman kiire ja rahaakin oli rajallisesti. Näin ollen alusta napattiin varsin suoraan Serie 105 -malliston Giulia GT:stä.

Tämä taitaa tarkoittaa varsin pehmeää ja mukavaa kyytiä, mutta ajo-ominaisuudet ja jarrut eivät välttämättä vastaa sen enempää moottoria kuin ulkonäköäkään. Haluaisimme toki koeajaa mallin ja päästä puhumaan omalla kokemuksella.

Tämän yksilön sisätilat muistuttavat punamustalla värityksellään rulettipöytää ja muuten ohjaamo edustaa 70-luvun urheiluautoilun seksikästä tyyliä. Kuljettajan käsiin lyödään syvä puuratti ja silmille vino pino mittareita.

Auton historiaksi kerrotaan tuonti Ruotsista 1990-luvun puolella. Autoa myyvä taho kertoo hoitaneensa auton huoltoja sekä jonkinlaisia tunnettujen tyyppiheikkouksien parannuksia viimeiset 20 vuotta.

Viimeisimmät huollot on tehty lokakuussa 2020 ja silloin on hoidettu tulppien ja öljyjenvaihtojen lisäksi muun muassa laturin johtojen korjaus. Museorekisteröidyn yksilön seuraava katsastus koittaa vasta lokakuussa 2024, joten siinäkin mielessä ajoaikaa riittää. Syksy saattaa olla hyvä aika tutustua rauhassa harrasteautoon kysynnän olessa hieman hiljaisempaa.

Teksti: Henri Posa, Kuvat: Tori Autot