Käytetyt erikoisuudet: Kaksi erilaista Peugeot 505:tä

Peugeot 505:tä havitteleva pääsee valitsemaan kahdesta hienokuntoisesta, mutta keskenään sopivasti erilaisesta yksilöstä.

Peugeot 505 on merkin viimeinen takavetoinen sedan. Autoa sai myös erittäin pitkänä farmariversiona, jota on sivumennen sanoen käytetty hautausautona ilman pidennys- tai korotustarvetta, mutta erityisesti sedanina 505:n muotoilu pääsee oikeuksiinsa.

Tullessaan markkinoille vuonna 1979, 505 oli edeltäjämalli 504:ää huomattavasti suoraviivaisempi. Siinä, missä 504:n muodoissa oli vielä hiven ranskalaista pehmeyttä ja kohteliaasti notkahtava takaosa, 505 oli kuin ranskalainen vedos BMW:n silloisesta viitossarjasta haikeuloineen. 505:n keulassa on leijonamaista aggressiivisuutta, joka erityisesti 1980-luvun puolivälin malliuudistuksen myötä häivytti sen viimeisenkin pappamaisuuden, mitä vuodet 1979-1986 valmistetussa pre-facelift-mallissa saattoi perusvarusteisena olla. Vanhassa mainoksessa eläimellinen 505 tempoilee paikoillaan odottamassa liikennevalojen vaihtumista.

505:een tarjottiin myös reilusti vauhtimalleja. Näitä edustivat 2.2-litraisella turbomoottorilla varustettu 505 Turbo Injection, välijäähdyttimellä tai ilman, sekä PRV V6-moottorinen malli, jonka kone oli peräisin isommasta 604:stä sen tuotannon päätyttyä. Kovinta kyytiä tahtoville myytiin Ranskan vakioautosarjassa kannuksensa ansainneen Danielsonin kehittämää 200 hevosvoiman virityssarjaa turbomalliin.

Danielson viritti Superproduction-505:ien lisäksi samoilla areenoilla kilpaillutta Talbot Tagoraa, jonka moottoriurheilumalli kulki ensin samalla Simcan 2.2-litraisella neloskoneella kuin 505, mutta myöhemmin myös tuolla aiemmin mainitulla PRV-kuutosella. Tagoran SX V6-versio oli Ranskan nopein neliovinen sedan, sillä sen kuutoskoneeseen pultattiin kolmet Weberit kahden sijaan. Nämä kantikkaat takavetomallit edustavat sellaista ranskalaista autoiluhistoriaa, jota ei myöhempinä vuosikymmeninä ole juuri näkynyt.

Kesään 2026 lähtiessä on Nettiauton 505-tarjonta suorastaan erinomainen. Originelliutta vaaliville löytyy museorekisteröity, facelift-mallin 505 GR automatic vuodelta 1986. Tasainen beige ulkopinta kätkee sisälleen ruskean kojelaudan, mutta ruoste ei ole tätä 505:tä vallannut lainkaan. Ovien nurkat ja muut vakiopaikat loistavat ruosteettomina, mikä onkin linjassa auton museorekisteröinnin kanssa. Ylistarossa myytävä, kaksilitraisen noin sataheppaisen koneen turvin kulkeva 505 on saatettu museokilpiin viime vuonna, ja sen rekkareissa on tyylikkäästi auton mallimerkintä numeroina. Varustelun täydentävät kattoluukku ja alkuperäiset alumiinivanteet: 505 on siitä tarkka harrasteauto, että sen pyörien epätavallinen 4x140-pulttijako karkoittaa tarvikevanteet. Samaa jakoa tapaa vain vanhoissa Subaruissa ja Audeissa, kuten 100 coupessa.

Auton mittarissa on vasta 162 000 kilometriä ja seuraavan kerran katsurin pakeilla käydään vuonna 2028. Kangassisustus on ehjä.

Toinen kuunvaihteessa myynnissä oleva 505 on hieman reipaskulkuisempi tapaus. Vielä ”vanhan mallinen”. eli loppuvuodesta 1985 rekisteröity yksilö on myyty uutena Suomessa, ja sen pellin alla on 160-hevosvoimainen, välijäähdytetty 2.2-litrainen turbomoottori. Sen voimin tämä 505 ryntää nollasta sataseen 8,5 sekunnissa: ylempänä mainittu 505 automatic tarvinnee sataseen noin 14 sekuntia, mutta sillä onkin tuskin tarkoitus revitellä.

Saman malliset aluvanteet sekä kattoluukku löytyvät myös tästä autosta, tosin luukku tarvitsee hieman kunnostusta toimiakseen. Ainakin ilmoitustekstin perustella ruosteesta ei ole ongelmaa tässä 505:ssä, sillä se on aikoinaan suojattu asianmukaisesti. Tällä espoolaisella turbomallilla on myös ajettu vieläkin vähemmän kuin ylistarolaisella automaatilla, eikä mittarilukema ole kuin vasta 154 000 kilometriä. Penkit ovat nahkaa ja vanhanmallinen kojelauta kieltämättä facelift-mallin vastaavaa tyylikkäämpi.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana takaluukun kannen mallimerkintä on ”GTD Turbo”, mutta valmistenumeron ja ilmiasun perusteella auto on silti bensamallina syntynyt eikä dieselverot taakseen karistanut tekniikanvaihto. GTD Turbo olisi hieman erinäköinen, ja tämä kaksivärimaalaus ja etupuskuri kuuluvat Turbo Injectioniin. Kenties takaspoileri on turbodieselistä. Tämä yksilö ei ole museokilvissä, mutta sitä pääseekin siis virittelemään haluamaansa suuntaan. Katsastuskonttorille on mentävä lokakuussa, sopivasti ennen talviteloille laittamista.

Kumpikaan 505 ei ole halvimmasta päästä, vaan beige automaatti on hinnoiteltu Nettiautossa karvan alle 8000 euroon ja turbo yli yhdeksään. Oma arvonsa on kuitenkin asetettava sille, ettei kummankaan kanssa pitäisi joutua mittaviin peltitöihin, mitä ainakin taannoin tutkimassani vanhemman pään perus-505:ssä olisi riittänyt jo ulkopuolenkin siistimiseksi.

Lähde: Nettiauto.com