Koeajo: Peugeot Partner Dangel 4×4 – pieni pakettiauto tiettömälle taipaleelle

Partnerissa parasta on arjen helppous ja kyvykkyys moniin tehtäviin.

Peugeot Partner -pikkupakettiauto on saanut mallistoonsa nelivetoversion, eikä minkä tahansa nelivedon. Muutostyön on tehnyt perinteinen Dangel, joka on konvertoinut Peugeoteja nelivetoisiksi jo 1980-luvulta lähtien. Touhu taisi alkaa 504 Break -farmarista.

Aloitus osui samoihin aikoihin Audin Quattron kanssa, mutta Dangelin versioimat autot olivat korotettuina ennemminkin maastoautoiluun kuin ralliin tai maantielle tarkoitettuja. Edelleenkin Dangel muuttaa alustaa järeämmäksi ja korottaa maavaraa, mutta nykyisin muutostyöt rajoittuvat pääasiassa pakettiautoihin.

Dangelin paja tekee edelleenkin muutoksen valmiisiin autoihin, joten työlle kertyy melko suolainen hinta. Tarkoituskaan ei liene myydä suuria määriä, vaan pikemminkin juuri oikeaan tarpeeseen vaikkapa metsä- tai sähkölinjatöihin ketteränä vaihtoehtona neliveto-pickupeille umpitavaratilalla varustettuna.

Sama muutostyö on saatavilla myös Partnerin kanssa samaan tekniikkaan perustuviin sisarmalleihin eli Citroën Berlingoon, Opel Combo Cargoon, Fiat Dobloon ja Toyota Proace Cityyn, joita kaikkia ei kylläkään ole Suomen tuontiohjelmassa. Henkilöautoversioihin nelivetomuutosta ei ainakaan toistaiseksi saa.

Uranuurtajalle uusia uria

Peugeot Partner on yksi henkilöautomaisten pikkupakettiautojen uranuurtajista: ensimmäisen sukupolven esittelystä on jo 30 vuotta. Nykyisin vastaavia malleja on jo usealla kilpailijallakin. Nyt nelivetoversion ilmestyminen mallistoon ei tuo mukanaan muita uudistuksia – rakenteellisesti on menossa kolmas sukupolvi ja ulkoinen ilme on tuttu toissavuotisesta kasvojenkohotuksesta.

Koreja on kahta kokoa, M sekä XL, ja nelivedon saa vain pidempään koriin. Kuormatilaa on liki neljä kuutiota ja lastauspituutta pari metriä, eli eurolavoja mahtuu kyytiin kaksi. Nelivetotekniikka ei sinällään kutista tavaratilaa, mutta varapyörä on siirretty auton alta tavaratilan etuseinään. Neliveto karsii osan sähköisistä avustimista pois.

Henkilöautomainen ajettavuus

Ohjaamo tuntuu heti tutulta. Peugeotien tapaan ratti on pieni ja mittaristoa katsellaan sen yli. Mittaristo ja kosketusnäyttö eivät edusta uusinta sukupolvea, mutta oleelliset tiedot löytyvät helposti. Säilytyslokeroita pikkusälälle on yllin kyllin ovissa, kojelaudassa ja katon rajassa. Aivan pisimpiä kuskeja lukuun ottamatta tila riittää pituussuunnassa ja istuma-asennosta saa luontevan. Isokenkäisille polkimet ovat turhan liki toisiaan.

Ajotunnelma on niin henkilöautomainen, että bussikaistan käyttömahdollisuus unohtuu usein. Pakettiautosta muistuttaa vain taustapeilin puuttuminen; lisävarusteena on tarjolla kamerapeili. Näkyvyyttä rajoittavat myös pitkälle eteen viedyt paksut A-pilarit, eli mutkissa ja risteyksissä liikennettä saa kurkkia sivuikkunoista.

Sähköinen taka-akseli

Nelivetotekniikka on käyttövoimasta riippumatta yhtenevää. Minkäänlaista kardaaniakselia ei ole, vaan taka-akselin veto toimii aina erillisen 14-hevosvoimaisen sähkömoottorin ja oman 4,7 kWh-akuston turvin. Tämä tekee Dangelista tavallaan vähintäänkin kevythybridin.

Pitävällä pinnalla auto on etuvetoinen, ja etupyörien sutaisu kytkee nelivedon automaattisesti 70 km/h -nopeuteen asti. Kytkeytyminen ei ole salamannopeaa, vaan kuski ehtii havaita sutaisun. Niin liukasta mäkeä ei koeajon aikana kuitenkaan kevättalven lumilla löytynyt, ettei siitä olisi päässyt liikkeelle.

Low-alennusvaihteella takavetoon saa lisää vääntömomenttia, mutta vain 45 km/h asti. Tasauspyörästön lukot ovat tulossa lisävarusteeksi.

Takamoottorin akusto latautuu ajossa regeneroimalla ja tarvittaessa myös polttomoottorin avustamana. Ainakaan akkua ja nelivetoa ei saanut lyhyellä lumessa möyrimisellä ehtymään. Dangel kehuu testanneensa nelivetoaan Alpeilla lumessa 14 kilometrin pätkällä, jossa nousua yli kilometri. Runsas 25 senttimetrin maavara sallii umpihangessa etenemisen, mutta tasauspyörästön lukkojen puuttuessa Partnerin saa kyllä lopulta jäämään pohjastaan kiinni.

Diesel tai sähkö

Neliveto-Partnerin saa kahdella eri voimalinjalla, dieselinä tai sähköisenä. Pakokaasuahdettu nelisylinterinen 1,5-litrainen diesel on paritettu kahdeksanvaihteisen automaattivaihteiston pariksi.

Koeajoimme molempia versioita. Paperilla diesel on ripeämpi kuin 250 kg painavampi täyssähköversio, mutta viimeksi mainitun viiveettömät lähdöt saavat sen tuntumaan vahvemmalta. Vaikutelmaa tietenkin tehostaa sähköversion äänettömyys verrattuna dieselin rouheaan rapinaan. Vauhdin kasvaessa rengasmelu tasaa melutasoerot.

Ohjaus on tehostettu turhan kevyeksi ja tunnottomaksi, mutta muuten ajettavuus on kunnossa. Jousitus on tyhjänä kovahko mutta kuormalla kyyti paranee, minkä huomaa jo painavammalla sähköversiolla ajettaessa. Kantavuutta dieselissä on melkein 800 kg ja sähkärissäkin yli 500 kg.

Käytännössä suurin voimalinjan valintaan vaikuttava tekijä on toimintamatkan tarve. Sähköversion kulutusta ei juurikaan saa jäämään alle 20 kWh/100 km edes keväisessä nollakelissä, joten käytännön toimintamatka jää 200 kilometriin nettokapasiteetiltaan 45 kWh akulla.

Diesel puolestaan ei kuluta juurikaan yli kuuden litran, joten 50 litran tankilla pääsee jopa 800 km. Jos dieselin polttaminen kolkuttaa omaatuntoa, tankkaamalla uusiutuvaa dieseliä päästöt ovat sähköauton luokkaa.