Käytetyt erikoisuudet: Tuotannon alkupään Saab 900 GLs automatic -79

Ennen kotimaisessa katukuvassa vilisi pystykeulaisia Saab ysisatasia, vähintään siinä määrin mitä nykyisin Saabeja yhteensä. Nyt alkupään 900 on kohtuullinen harvinaisuus, vaikka harrastetapahtumassa saattaakin Saab-kuski löytää toisen samanlaisen.

Saab 900 esiteltiin vuonna 1978 ja sitä valmistettiin pitkälle 1990-luvun puolelle. Kuten tuttua, 900 oli pidempikeulainen ja pidempiakselivälinen jatkokehitelmä jo 1960-luvun lopulta periytyneestä 99:stä, ja erityisesti viistoperäinen, monikäyttöinen Combi Coupé näytti aloituskuvan takaviistosta päin hyvin samalta, kuin aiempi 99. Saab 99-mallisto typistettiinkin kattamaan vain porrasperäinen sedan vuosimallista 1980 alkaen, ja viimeiset 99:t myytiin 1984. Niistä pitäneille tarjottiin toki 99:n ja 900:n sekoitusta, 99-keulaista ja 900-peräistä Saab 90:tä muutaman vuoden ajan.

Vuonna 1979 Saabilla ei vielä ollut juppiauton leimaa meillä tai maailmalla, eikä juppeja taidettu vielä olla keksittykään ennen seuraavaa vuosikymmentä. Värivaihtoehdoissa vilisi vähän erikoisempia, vanhemmissa Saabeissa nähtyjä sävyjä, kuten esimerkiksi tämä vain vuodet -79 ja -80 tarjottu chamotte-ruskea, sekä samalla tavalla alkupään värikarttoihin jääneet alabasterinkeltainen ja Mauno Koiviston ajossa olleesta 900 Finlandiasta tuttu akvamariininsininen.

Juttumme Saab on tyylikkään rusehtavanoranssi sisältä ja ulkoa, ovipahvit ja kojelaudan alaosa mukaan lukien. Ratti isoine turvakeskiöineen näyttää kuin airbagilliselta, mutta turvatyyny tuli klassiseen satkuun vasta vuosimallista 1990, ensin jenkkimalliin ja sitten optiona euromalleihin seuraavana vuonna – samalla kun etupenkit päivittyivät isommasta 9000:sta peräisin oleviin.

Varhaisen vuosimallin ja persoonallisen värivaihtoehdon lisäksi juttumme Saabissa on kohtuullisen harvinainen varuste: automaattivaihteisto. Se oli Borg Warnerin valmistama BW35, ja vain kolmivaihteinen. Ei sinänsä epätavallista vuonna 1979, mutta malli-iän karttuessa neljättä pykälää olisi voinut kaivata. Kirjoittajan aikoinaan omistamassa 1990-mallisessa 900 S:ssä automaattilaatikko pelasi muutoin asiallisesti, mutta janoiseksi osoittautuneen auton kohdalla syyttävä sormi osoitti vaihteiston suuntaan, ei kuskin kaasujalan. Ainakaan vaihteensiirtäjäongelmia ei ollut, toisin kuin joissakin keppivaihteisissa.

Tämä harrastajalta myyntiin tullut Saab 900 on tarkalleen GLs -mallinen, pienellä ässällä. Moottorivaihtoehto on silloin 108-hevosvoimainen kaksikurkkuisella kaasuttimella tarjottu voimanlähde: myös ruiskumoottoreita ja turboja tarjottiin jo heti kättelyssä. Vaikka 900 GLs oli hinnaston alkupäästä, vilkaisu rahanarvolaskuriin tipauttaa leuan: auton hinta uutena oli 74 500 markkaa, eli nykyrahassa noin 50 tuhatta euroa. Tämä siis ennen automaattivaihteistoa, lohkolämmitintä, talvirenkaita ja viistoperäiseen Saabiin oleellisesti kuuluvaa takalasin ritilää. Turbosta sai maksaa pitkälti yli sata tuhatta markkaa.

Kuvissa erittäin siististä, kertaalleen uusiksi maalatusta Saabista mainitaan myös muutama varjopuoli: vähäistä ajomäärää näyttävä matkamittari on pysähtynyt ajat sitten, joten sen varaan ei tarvitse laskea. Öljyvuotojakin on, sekä vetonivelistä kuuluu rutinaa kun ratti on käännetty tappiin. Ilmoituksessa lisätään, että tähänastisten omistajien patentteja pääsee myös seuraava omistaja korjailemaan. Tämä tosin pitää ottaa huomioon jokaista vähänkään vanhempaa autoa hankkiessa. Saab on kuitenkin katsastettu ja näin vanhaa yksilöä tarvitsee käyttää kehuttavana vain joka toinen vuosi. Ilmoituksen kuvien perusteella myös tutut ruostepaikat ovat aivan priimaa, ovien alalaidoista konepellin kulmiin.

(Lähde: Nettiauto)