Leijona karjuu – Peugeotin museo on matka merkin historiaan

Peugeotilla on pitkä yli 200 vuotta kestänyt historia. Siihen kurkistetaan merkin omassa museossa Soschaux’ssa Sveitsin rajan lähellä. Painopiste on tietysti autoissa.

Paras tapa tutustua mihin tahansa museoon on tietysti ymmärtää museossa esillä olevaa historiaa. Tässä siis kertaus Peugeotin tarinaan.

Eletään 1800-luvun alkua, Eurooppa käy läpi teollista vallankumousta. Höyrykoneet puhisevat tehtaissa, otetaan automaation ensiaskelia. Tekstiiliteollisuudesta alkanut muutos leviää muillekin aloille. Sahat tehostuvat, kyläsepistä tulee kuolevaa kansanperinnettä.

Teollisuuden nousukausi

Jean-Pierre Peugeot (1734–1814) omistaa tekstiilien värjäyspajan ja pari myllyä. Hänen poikansa, Jean-Pierre II ja Jean-Frédérik, muuttavat yhden jauhatusmyllyistä rautasulatoksi yhdessä lankonsa kanssa. Yrityksen nimeksi tulee Peugeot-Fréres aînés et Jacques Maillard-Salins. On vuosi 1810. Peugeotin suku ottaa ensiaskeleensa teollisuuden parissa.

Sulatto ei menesty, mutta perhe etsii nopeasti uusia aloja. Reilun vuosikymmen kuluttua Peugeotin perheen tehtaassa työstetään 100–150 kiloa metallia päivässä: tuotteita ovat mm. sahat, erilaiset muut työkalut, sateenvarjojen raamit... Tuotteita viedään Italiaan, Sveitsiin ja Turkkiin. Työntekijöitä on noin 70.

Bisnes laajenee vuosina 1840–1850. Uusina tuotteina esitellään lukuisia kodinkoneita: mm. kahvimylly – ja se kuuluisampi pippurimylly. Leijonalogo näkee päivänvalon ensi kertaa vuonna 1850. Uusia tuotteita tulee tuotantolinjoille: krinoliinit (siis naisten alushameen runkorakenne), ompelukoneet, erilaiset leikkurit…
Vuonna 1869 teollinen vallankumous on muuttanut maailmaa muutamassa vuosikymmenessä rajusti.

Pyörät pyörimään

Vuonna 1886 pyörät pyörivät yhä nopeammin. Armand Peugeot (1849–1915) ideoi Peugeot-polkupyörän massatuotannon. Armand on visionääri, joka vie perheyrityksen autojen pariin. Hän ymmärtää moottoroidun kulkuneuvon potentiaalin.

Hän tapaa Gottlieb Daimlerin ja Émile Levassorin vuonna 1888. Vuotta myöhemmin Peugeot esittelee ensimmäisen moottoriajoneuvonsa. Serpollet-Peugeot on höyrykäyttöinen kolmipyörä. Peugeotin tehtaissa työskentelee 1100 ihmistä.

Vuotta myöhemmin Armand uskoo bensiinin enemmän kuin höyrykoneeseen: nelipyöräinen Type 2 valmistuu. Sitä vauhdittaa Daimlerin kone. Seuraavana vuonna Peugeotin ”auto” seuraa polkupyöräkilpailua 2200 kilometriä keskinopeudella 14,7 km/h. Peugeot myy ensimmäisen autonsa, Type 3:n, 2.10.1891.

Muutaman seuraavan vuoden aikana Peugeot-mallisto laajenee kattamaan kymmenkunta automallia. Toinen ranskalainen perinteinen perheyritys, Michelin, kokeilee ensi kertaa renkaita auton alla Paris-Bordeaux autokilpailussa. Auto on Peugeot Type 6.

Autoissa tulevaisuus

Armand perustaa uudelle bisnekselle erillisen liiketoiminnan haaran, Automobiles Peugeot aloittaa toimintansa vuonna 1896. Seuraavana vuonna valmistuu ensimmäinen autotehdas. Mallisto kattaa vielä ennen vuosisadan vaihdetta 15 eri autotyyppiä pienistä kaksipaikkaisista aina 12-paikkaiseen. Niitä kaikkia vauhdittaa Peugeotin oma moottori, ja autojen alla pyörivät Michelinin putkirenkaat. Vuonna 1900 valmistuu jo 500 Peugeot autoa vuodessa.

Myös muut moottoripelit kiinnostavat Armandia: ensimmäinen moottoripyörä valmistuu vuonna 1903. Peugeotin autopajat takovat puolet kaikista Ranskassa valmistettavista autoista. Leijonamerkissä on imua, se vetää tietotaitoa puoleensa: mm. Ettore Bugatti muotoilee Bebe-mallin vuonna 1912. Peugeot on myös aktiivinen autourheilun saralla, kuten niin moni muu autoilun pioneeri.

Ensimmäisen maailmansodan aikana autojen valmistus jatkuu, ja Peugeot satsaa autourheiluun. Menestystä tulee mm. Indianapolis 500 -ajoissa, jonne Peugeotin kisakalusto jää sodan syttyessä. Totta kai yrityksen palveluita valjastetaan myös sotateollisuuden palvelukseen. Sodan aikana valmistuu mm. noin 10 000 Peugeotin lentokonemoottoria, panssarivaunun koneita sekä erilaisia ammuksia.

Uusjako: autot ja polkupyörät

Sodan jälkeen autoistuminen on hidasta. Vuonna 1926 autot ja polkupyörät eriytyvät taloudellisissa vaikeuksissa eri yhtiöiksi. Pyörien valmistus on ollut koko ajan menestyksellistä, mutta autojen ei niinkään ja se rasittaa yhtiötä. Autojen valmistus kuitenkin jatkuu – toisin kuin niin monen muun merkin kohdalla 1920-luvulla.

Museon vanhalla puolella on autojen seassa esillä myös runsaasti erilaista ajankuvaa välittävää rekvisiittaa, joka muistuttaa kävijöitä siitä, millaisessa maailmassa kulloisellakin ajanjaksolla elettiin.

Peugeotin uusi numerointijärjestelmä otetaan käyttöön 201:n myötä vuonna 1929. Se on Ranskan edullisin auto, ja se petaa tulevaisuuden menestystä pikkuautojen valmistajana. 1930-luvulla autopuolen menestys vakautuu 202-, 302- ja 402-mallien myötä.

Varsinaisten kansanautojen lisäksi Peugeot on valmistanut toki myös aina isompia ja näyttävämpiä autoja, joista linjakkaimmat ovat oman aikakautensa taideteoksia pyörien päällä. Myös avoautot ovat aina olleet Peugeotilla isossa roolissa.

Toinen maailmansota hidastaa taas liiketoimia, vaikka Peugeot valmistaa sen aikana mm. ensimmäisen sähköautonsa. Autotuotanto käynnistyy uudestaan vuonna 1946: 202:n seuraaja 203 menestyy. 50-luvulla on 403:n vuoro.

Vuonna 1960 esitellään 404. Sitä seuraa Pininfarinan muotoilema 504. Vuonna 1974 Peugeot hankkii 30 prosenttia Citroënista ja loput vuotta myöhemmin Ranskan valtion rahoittamana. PSA syntyy. Loppu onkin sitten uudempaa historiaa. Nykyisinhän Peugeot on osa yli 400 000 työntekijän suurkonserni Stellantista, johon kuuluvat myös muut PSA-merkit, Opel ja Fiat-Chrysler-konsernin brändit. Automerkkejä on yhteensä 14.

Peugeotin omassa museossa näistä ovat luonnollisesti esillä vain Peugeotin – poikkeuksena muutama Citroën.

Kattava museo

Peugeotin perheen heinäkuussa 1988 avaamassa museossa vierähtää helposti useampi tunti. Autoja on esillä reilut sata, kaksipyöräisiä viitisenkymmentä ja näiden lisäksi näytteillä on sekalaista muuta tavaraa Peugeotin pitkän historian varrelta.

Museo on myös ehtinyt jo laajentua merkittävästi vuonna 2010. Vanhemmat autot ovat esillä alkuperäisessä rakennuksessa, kun "uudempi" kalusto on näytillä laajennetussa osiossa.

Varsinaisten tuotantomallien seassa on myös Peugeotin autourheilun legendoja (mm. Grönholmin 206 WRC -auto), konseptiautoja sekä erinäisiä muita erikoisajoneuvoja. Museon koko on noin 10 000 neliömetriä. Museon vieressä on myös toinen iso, itse asiassa museota isompi noin 35 000 neliön halli, jossa on varastoituna lisää autoja ja kaksipyöräisiä. Museon vieressä on myös paja vanhojen autojen restaurointia varten.

Ja jos autojen valmistus kiinnostuu, museokäynnin yhteyteen voi varata etukäteen myös kaksi tuntia kestävän visiitin museon vieressä olevaan Peugeotin autotehtaaseen, merkin suurimpaan autotehtaaseen Ranskassa.

Ja jos ja kun museossa viettää useamman tunnin, nälästä tai janosta ei tarvitse kärsiä. Keskeltä museota löytyy luonnollisesti brasserie, josta saa lounasaikaan (12–14.30) syötävää sekä muina aikoina juotavaa sekä pientä purtavaa.

Lisätietoa sekä käytännön informaatiota museosta löytyy sen kotisivuilta www.museepeugeot.com

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola

Lisää aiheesta

• Kova mylly – tätä Peugeotia on tehty jo 147 vuotta
• Klassikko: Peugeot 504 Coupé – muovinen mutta makea
• Klassikko: Peugeot 504 Sedan – mallisarjansa tunnetuin ja tavanomaisin
• Klassikko: Peugeot 504 – auto, joka taipui moneen rooliin
• Peugeotin logo vaihtuu – merkille uusi ilme ja leijonamerkki
• Edelleen myyntihitti: Peugeot 405 käy kaupaksi Iranissa