Merenpohjakävelyllä Mauritiuksella

En osaa sukeltaa, mutta nyt mennään ihmettelemään vedenalaista maailmaa!

Kiristän painovyön uimapukuni päälle, vedän tossut jalkaan ja pulahdan ankkuriveneestä veteen. En osaa sukeltaa, mutta nyt mennään ihmettelemään vedenalaista maailmaa!

Saan päähäni painavan, lasista ja teräksestä rakennetun kypärän. Paikalliset avustajat auttavat minut kyynärpäistä kiinni pitäen noin neljän metrin syvyyteen.

Paine saa korvani lukkoon, mutta painovoima pitää veden pois kypärän sisältä ja kasvoni kuivana. Peukku pystyyn oppaalle - kaikki on hyvin! Kaverit voivat tulla perässä.

Hymyni leviää korviin. Olen laguunin turkoosinvärisessä, kirkkaassa vedessä ihmettelemässä merenpohjan ihmeitä! Pompin hidastetusti eteenpäin, kuin kuukävelyllä.

Teen välillä parimetrisiä pomppuja silkasta painovoimattomuuden ilosta. Muut näkyvät tekevän samoin. On täysin hiljaista. Ylhäältä veden läpi paistaa kaukainen aurinko.

Sadat eri tavoin väritetyt, raidalliset ja pilkulliset kalat eivät välitä minusta, vaan väistelevät taidokkaasti – syöksyen toki parvena nappaamaan leipäpalasen kädestäni, kun sellaista tarjoan.

Useimmilla kalalajeista ei ole edes suomenkielisiä nimiä: Mullojen lisäksi näemme ainakin Cateau- , Sergent Major-, Madame Tombée-, Cordonier- ja Rouges-kaloja, niin sukeltajapoika listaa näkemiemme kalalajien paikallisia nimiä pyynnöstäni.

Meidät on viety kuljetusveneellä Mauritiuksen pohjoiskärjessä sijaitsevasta Grand Baiesta kohti laguunin reunaa. Sen koralliriutta on pysäyttävä näky. Vasta hetken päästä tajuan, että harmaa ei ole sen oikea väri: suurin osa korallista on tuhoutunutta.

Arvellaan, että vain viisi prosenttia Mauritiuksen rantojen koralleista on elossa. Saarella onkin herätty suojelemaan sen tilaa, mutta pelastustyö on tuskastuttavan hidasta. Koralli uudistuu noin 2,5 senttiä kymmenessä vuodessa. Mutta elävät korallit huojuvat tuhansissa eri punaisen sävyissä, hennon vaaleanpunaisesta kirkkaaseen liilaan

Merenpohjassa aika tuntuu pysähtyvän. Silti puolituntinen kuluu aivan liian nopeasti. On aika päästää irti painovyöstä ja palata pinnalle.

Katso mitä veden alla näin:

www.solarunderseawalk.com

1,5 h kestävä retki maksoi 1000 Mauritiuksen rupiaa, noin 40 euroa. Vedenalaisen DVD:n matkastaan pinnan alle voi lunastaa 1500 rupialla.

Teksti: Teija Laakso Kuvat: Jussi Puikkonen

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kuplassa merenpohjalla

Merenpohjakävely on Mauritiuksella noin 50 vuotta sitten keksitty julesvernemäinen erikoisuus. Sen avulla merenpohjan ihmeisiin pääsevät tutustumaan nekin, jotka eivät osaa sukeltaa tai edes uida.

Päähän asetettavan kypärän alle jää ilmakupla, jonka avulla ihminen pystyy hengittämään vedessä. Painovoiman avulla kypärä pysyy itsestään päässä, eikä sitä tarvitse kiinnittää sen kummemmin.

Vyötärön ympärille kiinnitettävä painovyö taas auttaa pysymään pinnan alla.

Kypärään pumpataan lisää happea siihen meren pinnalta johdetun letkun kautta. Pumput sijaitsevat riutalle ankkuroidussa ankkuriveneessä, joka saa tarvitsemansa sähkön aurinkopaneeleista.

Avustajat meren pinnalla pitävät huolta siitä, että merenpohjassa risteilevien turistien letkut eivät sotkeudu toisiinsa.