Olisiko hyvä idea ajaa sähköautolla kuorma-auton imussa?

Toimintamatkaa ei saa yrittää maksimoida turvallisuuden kustannuksella, jyrähtää Autoliiton koulutuspäällikkö.

Varsinkin sosiaalisen median keskusteluissa törmää aika-ajoin pohdintoihin, kannattaisiko sähköauton toimintamatkan pitenemisen toivossa pyrkiä ajamaan ison ajoneuvon – siis esimerkiksi kuorma- tai linja-auton – imussa. Tällainen toimintatapa saa kuitenkin täystyrmäyksen Autoliiton koulutuspäälliköltä, Teppo Vesalaiselta.

– Toimintamatkan maksimointia ei pidä missään tapauksessa priorisoida turvallisuuden edelle.

Vaikka nykyaikaisissa sähköautoissa on usein mukautuva vakionopeudensäädin sekä automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä, ei niiden toimintaan pidä luottaa sokeasti.

– Järjestelmät eivät välttämättä kykene estämään peräänajoa, jolloin niiden toimintamahdollisuudet rajoittuvat törmäyksen seurausten lieventämiseen, sen tapahtuessa alhaisemmalla nopeudella.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ajoetäisyys vaikuttaa havainnointiin

Ajamalla riittävän kaukana edellä ajavan takana, eli pitämällä kunnon turvaväliä, saavutetaan monta etua: siinä, missä edellä ajavan perässä roikkuva näkee vain tämän perän, kykenee hyvällä turvavälillä ajava havaitsemaan esimerkiksi liikennemerkit, pientareella olevan kevyen liikenteen, vastaantulevat tai sivuilta lähestyvät ajoneuvot, edessä olevat liikennetilanteet sekä mahdolliset tien pinnassa olevat vauriot tai vieraat esineet huomattavasti aiemmin.

– Kun havainnot kykenee tekemään ajoissa, jää myös reagointiin ja tilanteen edellyttämään toimintaan enemmän aikaa. Näin välttyy muun muassa yllättäviltä viimehetken väistöliikkeiltä tai peräänajolta, Vesalainen muistuttaa.

Pitämällä riittävää etäisyyttä edellä ajavaan parantaa myös omaa havaittavuuttaan muiden silmissä.

Turvaväli säästää autoa, kuljettajaa ja sähköä

Ajo-olosuhteista riippuen renkaat nostattavat tien pinnasta muun muassa vettä, kuraa, lokaa ja kiviä. Jos etäisyyttä edellä ajavaan on riittävästi, nämä ehtivät laskeutua ennen kuin takana ajava on niiden lentoradalla.

Jos taas takana ajavan auton kuljettaja pitää liian lyhyttä väliä edellä ajavaan, altistuu hänen autonsa kaikelle edellä mainitulle. Tällöin auto paitsi kuraantuu, myös sen konepeltiin ja tuulilasiin tulee kiveniskemiä, lasinpesunestettä ja pyyhkijänsulat kuluvat sekä tuulilasi naarmuuntuu.

– Myös kuljettajalle liian lähellä ajaminen on rasittavampaa. Reaktio- ja toimintakykyjen rajoilla ajettaessa mennään täysin edellä ajavan ehdoilla ja joudutaan tekemään toistuvia, äkkinäisiä, jarrutuksia. Ne tekevät ajonopeudesta heittelevän, mikä verottaa osansa toimintamatkasta.

Jos taas ajetaan koko ajan mukautuvan vakionopeudensäätimen varassa, reagoi auto jokaiseen edellä ajavan tekemään nopeudenmuutokseen. Tämä nostaa kulutusta tarpeettomasti.

– Mikäli haluaa säästää, kannattaa mukautuvaan vakionopeudensäätimeen asettaa nopeus niin, että turvaväli edellä ajavaan säilyy itsestään, ilman vakionopeudensäätimen puuttumista peliin. Näin nopeudensäätely on omissa – ei edellä ajavan – käsissä, Vesalainen vinkkaa.

Neljän sekunnin sääntö

Vesalaisen mukaan riittävä turvaväli on järkevintä määritellä sekunteina, jolloin sama ohje toimii niin taajama- kuin maantienopeuksissakin. Sekuntien laskeminen on myös helpompaa kuin metrimäärän arvioiminen.

– Kun etäisyyttä edellä ajavaan on vähintään neljä sekuntia, voidaan vasta alkaa puhua turvavälistä. Kun edellä ajava ohittaa tietyn kiintopisteen, ala laskea rauhallisesti neljään. Vasta laskettuasi saat itse olla samaisen kiintopisteen kohdalla.

– Toinen tapa pohtia turvavälin riittävyyttä on se, pystyykö säätelemään etäisyyttään edellä ajavaan pelkän kaasupolkimen avulla. Jos joutuu vähän väliä painamaan jarrua, ei turvaväliä ole riittävästi.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Moottorin arkisto

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy