Päivä rekkamiehenä

Volvon maahantuoja järjestää lähes kaksi kuukautta kestävän kiertueen, jonka ajokkeihin media pääsi tutustumaan ennen varsinaisen kiertueen alkua.

Uusimmat kuorma-autot ovat helppoja ajaa ja turvavarusteita riittää.

Volvo on uusinut tai uudistanut nopeaan tahtiin koko kuorma-automallistonsa. Maahantuoja järjestää lähes kaksi kuukautta kestävän kiertueen, jonka ajokkeihin media pääsi tutustumaan ennen varsinaisen kiertueen alkua.

Omat kokemukseni kuorma-autoilusta alkavat 1970-luvun loppupuolelta Fredrikinkadulta, Nelskylän autokoulun Mercedes-Benz LP 1113:n ohjauspyörän takaa.

Autossa oli synkronoimaton vaihteisto, mikä ei helpottanut ajamisen alkeiden opettelua. Armeija-aika kului kuljetusyksikössä, missä Sisut ja niiden niin ikään synkronoimattomat Eaton Fuller -vaihteistot tulivat tutuiksi.

Uuden Volvo FMX13 84R -sorakasettiauton ohjaamossa on kuin olisi siirtynyt valovuoden päähän kuorma-autoilun aloitusmuistoista. Istuimen saa säädettyä henkilöautoa monipuolisemmin, mikä onkin tärkeää pitkiä työpäiviä silmälläpitäen.

Vaikka katkaisimia, mittareita ja hallintalaitteita on runsaasti, ovt ne kevyttoimisia ja sijoitettu ergonomisesti.

Automatisoituun vaihteistoon päätyy yli 90 prosenttia Volvo-kuorma-autojen ostajista. Useimmissa tapauksissa elektroniikka oivaltaa kuljettajaa paremmin oikean ja kulutuksen kannalta parhaan vaihtamishetken.

Ajaminen lähes henkilöautomaista

Liikkeellelähtö tekee vaikutuksen. Kaasupolkimen painallus vapauttaa sähköisen käsijarrun ja pienessä ylämäessä automatiikka pitää autoa paikallaan pari sekuntia sen jälkeen kun jalan siirtää jarrulta kaasulle.

Vaikka ensimmäisenä ajetun yhdistelmän tehopainosuhde oli kahdeksan auton huonoin, pysyi silläkin yllättävän hyvin liikenteen mukana. Ajaminen on lähes henkilöautomaista.

Risteyksissä ja tiukoissa kaarteissa on syytä muistaa auton yli 20 metrin kokonaispituus – ja se, että 68 tonnin kokonaismassa ei pysähdy aivan niin nopeasti kuin pikkuauto.

Päivän aikana ajettiin eteläsuomalaisilla teillä reippaasti yli kolmensadan kilometrin matka. Sää vaihteli kuin tilauksesta kauniista auringonpaisteesta lumipyryyn, joten autot joutuivat testiin todellisissa olosuhteissa.

Reitti vei pois moottoriteiltä. Keulat suunnattiin paljon pienemmille teille, joilla ajettavuus ja kuljettajan työn vaativuus tulivat hyvin esiin.

”Uinuu Putaa, Konginkangas Laukaa…”, käänsi Juha Vainio vuonna 1989 Matti Eskon esittämän Huomenta Suomi -laulun. Eipä voinut sananikkari tietää, että 15 vuotta myöhemmin Konginkankaalla tapahtuisi tieliikenteemme tuhoisin onnettomuus.

Valitettavasti tiet eivät ole muuttuneet kymmenessä vuodessa paljoakaan paremmiksi, pikemminkin päinvastoin. Tienpidon määrärahoista ja teiden rakentamisesta nipistetään jatkuvasti varoja muihin, tärkeämpiin kohteisiin.

Mutta yksi asia on muuttunut merkittävästi ja se on kuorma-autojen turvallisuus. Nykyvarustukseen kuuluu ajonvakautus, joka ei huolehdi vain vetoautosta, vaan seuraa koko ajan myös perävaunun liikkeitä niitä tarvittaessa korjaten.

Kaistavahti ja mäkilähtöavustin

Uusimmista kuorma-autoista voidaan sanoa, että tulevaisuus on täällä tänään. Saatavissa on erillinen etujousitus, joka nostaa ohjaustuntuman paremmaksi kuin huonoissa henkilöautoissa.

Monipuoliseen jarruohjelmapakettiin kuuluu muun muassa edellä mainittu mäkilähdön aputoiminto ja vetoauton ja perävaunun välisen jarrutusvoiman säätö. Aktiivista turvallisuutta voidaan lisätä kaistavahdilla, kuljettajan vireystilan valvonnalla, etutörmäysvaroittimella ja mukautuvalla vakionopeudensäätimellä.

Lista on aivan kuin parhaissa henkilöautossa, mutta järjestelmien toiminta on yli 50 tonnin kokonaispainoisessa yhdistelmässä paljon vaikuttavampaa.

Loppupuolellaan koeajoreitti kulki Lahden kehätietä iltapäivällä neljän ruuhkan aikaan ja ajamani puoliperävaunullinen Volvo FH 540 eteni mukavasti liikenteen mukana.

Kun edessä ajaneet autot alkoivat hidastaa nopeuttaan, teki mieli painaa jarrua. Mutta Volvon teknikko kehotti antamaan vallan tekniikalle.

Kokemus oli vaikuttava, kun raskas yhdistelmä jarrutteli ja kiihdytteli muun liikenteen tahtiin, eikä kuljettajan tarvinnut tehdä muuta kuin kääntää vähän ohjauspyörää.

Vasta nopeuden putoaminen alle 20 kilometrin tuntinopeuteen johti siihen, että ajajan piti jälleen käskeä kaasu- ja jarrupolkimia.

Kursivoidut tekstit Matti Eskon lauluista, Huomenta Suomi ja Olen rekkamies.

Teksti ja kuvat: Toni Jalovaara