Puolen vuoden koeajo: kun latasimme Mercedes-Benz A 250 e:n täyteen tavaraa

Ladattava Mercedes-Benz A 250 e:mme otti heinäkuun lopulla osaa kesän kuljetustalkoisiin. Samalla tuli selvitettyä hybridimallin tavaratilan todellinen kapasiteetti.

Tähän asti olemme Puolen vuoden koeajo -juttusarjassa keskittyneet Mercedes-Benz A 250 e:n kulutusseurantaan niin sähköllä kuin bensiinilläkin, mikä onkin itsestään selvää auton ladattava hybriditekniikka huomioon ottaen. Mutta koska auto on toimituksen käytössä näinkin pitkään, jutussa kulkee rinnalla myös toinen juoni eli se, millainen itse auto on käyttää kaikkien ekosysteemiensä lomassa.

Mersumme on ollut testin alkutaipaleet muiden toimituksen jäsenten käytössä, ja sattumoisin allekirjoittaneen ensimmäinen kokemus autosta osui hetkeen, jolloin autolla piti siirtää runsaasti tavaraa paikasta A paikkaan B. Tehtävää ei helpottanut se, että varsin pian kävi selväksi kaman liiallinen määrä; onneksi kyydissä istujia ei ollut kuin kolme, joten kevyempiä kolleja oli mahdollista sijoittaa myös matkustamoon kuljettajan taakse.

Tavaratila teoriassa kunnossa…

Aiemmat kokemuksemme A-sarjan Mercedeksen tavaratilasta ovat olleet hyvin positiivisia, kun ottaa huomioon auton kokoluokan kompaktien premium-autojen segmentin edustajana. Kun A-sarja otti ensiesittelynsä jälkeen tuoreeltaan osaa parivertailuumme luokan hallitsevaa mestaria Audi A3:a vastaan kesällä 2018, ihastelimme sitä, miten kuormausaukkoa oli uuden sukupolven myötä laajennettu. Kun aiemmassa mallissa leveät takavalot olivat suoraan kuormaajan tiellä, nyt viipaleet valoista aukeavat luukun mukana, mikä helpottaa lastattavuutta olennaisesti.

Kun vielä luukku aukeaa korkealle ja nostokynnys on alhainen, tavaratilan käytettävyys on kohonnut kaiken kaikkiaan uudelle tasolle. Ja vertailussahan arvostelimme A-mersun kontin sekä pidemmäksi että leveämmäksi kuin Audin vastaavan – A3 puolestaan petrasi tilan syvyydessä eli välimatkassa hattuhyllystä tavaratilan pohjaan.

…mutta mataluus väistämättä mukana

Juuri tuo syvyys tulee kuitenkin vastaan, kun tarkastellaan nimenomaan ladattavan hybridimallin A 250 e:n tavaratilaa. Taka-akselin tuntumaan sijoitettu akusto komponentteineen ottaa väkisinkin oman osansa, joten tila on jonkin verran matalampi.

Valmistajan ilmoituksen mukaan asia realisoituu 45 litraa pienempänä tilavuutena, kun verrokiksi otetaan nykyisen A 200:n tavaratila (310 vastaan 355 litraa). Virallisten mittojen mukaan A 250 e:n kontin pohja sijaitsee lisäksi 4 cm korkeammalla, mikä alleviivaa aiemmat testikokemuksemme tilan syvyydestä.

Asiassa on toki hyvätkin puolensa. Se toinen tärkeä kuormauskynnyksen mittari eli kynnys tilasta ulos on olematon, koska A 250 e:ssä tavaratilan pohja sijaitsee tismalleen samalla korkeudella kuin puskurin yläpintakin. Painavien tavaroiden purkamiseen ei siis tarvitse käyttää ylimääräisiä ponnisteluja. Toisaalta testiauton Burmester-äänentoistoon liittyvä subwoofer vie viimeisenkin latauskaapelille varatun paikan välipohjan alta, kuten aiemmin kerroimme.

Näin ollen latausjohto pitää sijoittaa tavaroiden kanssa samaan tilaan, mikä toisaalta on melko yksinkertainen toimenpide – ainahan putkikassien sun muun sälän joukkoon jää jonkin verran ylimääräistä ilmatilaa, johon joustavan johdon häiriönpoistajineen saa sullottua.

Edellä mainittu kritiikki haittaisi selvästi enemmän, jos kyseessä olisi varsinaisesti perhekäyttöön tarkoitettu automalli. Viisiovisen pienehkön laatuluokan auton sen sijaan ei tarvitse venyä tällaisiin kuljetustarpeisiin kuin satunnaisesti, ja kuten kokemuksemme kertoo, siitäkin selvittiin loppujen lopuksi ongelmitta lävitse.

Teksti: Jussi Saarinen, kuvat: Lauri Ahtiainen ja Jussi Saarinen