Sähköpyörän äänettömyys ja vauhti voivat yllättää

Sähköavusteisen pyörän kuljettamiseen ei tarvita ajokorttia, mutta liikennesäännöt on hyvä osata.

Sähköavusteiset polkupyörät tuovat hieman uudenlaisia haasteita kevyen liikenteen väylille.

– Vikkelien etenevien sähköpyörien kyvyt voivat yllättää kanssaliikkujat. Sähköpyörät liikkuvat yllättävän nopeasti etenkin ylämäissä. Lähes äänettömästi liikkuvat sähköpyörät eroavat mopoista, joiden tulon jalankulkijat ja pyöräilijät havaitsevat myös äänen perusteella, Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen pohtii.

Vaikka jokainen on vastuussa siitä, ettei aiheuta toisille liikkujille haittaa tai vaaraa, on kevyen liikenteen väylillä kolme liikkujaryhmää, joiden suhteen pyöräilijän on oltava erityisen varovainen.

– Lapset, kännykänkäyttäjät ja ulkoilemassa olevat koirat voivat tehdä ennakoimattomia sivuttaisliikkeitä, jolloin törmäysvaara on ilmeinen, Vesalainen muistuttaa.

Vesalainen toivoo, etteivät sähköpyörillä ajavat käytä kaikkia nopeusvaroja paikoissa, joissa on paljon muita kulkijoita.

Maltti on valttia

– Maltti on valttia. On myös hyvä muistaa säännöt, kuten esimerkiksi se, että pyöräilijä on väistämisvelvollinen tilanteessa, jossa jalankulkija nousee linja-autoon tai poistuu linja-autosta. Jos pyöräilijä etenee pysäkin kohdalla lujaa vauhtia, voi olla mahdotonta pysäyttää tai väistää ajoissa.

Kadunvarteen pysäköivän autokunnan on hyvä muistaa, ettei yksikään autosta poistuva avaa ovea ilman, että on varmistanut, ettei auton vieritse ole tulossa pyöräilijää – siis sekä ajoradan että pyörätien puolella.

Tyypillinen vaaranpaikka on oikealle kääntyvä ajoneuvo, jonka kuljettaja ei havaitse ajoneuvon rinnalla, katveessa, samaan suuntaan ajavaa pyöräilijää. Mikäli kääntyvä ajoneuvo on paketti-, linja- tai kuorma-auto, ei auton kuljettaja pysty henkilöautonkuljettajan tavoin päätä kääntämällä varmistamaan, onko katveessa pyöräilijää. Pyöräilijä pystyy parantamaan autonkuljettajan mahdollisuuksia havaita hänet sijoittumalla järkevästi.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Jari Saarentaus