Yli 80-vuotiaita Škoda Sagitta-konsepteja on jäljellä nykypäivänä vain kaksi

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä Škodan suosituimmaksi autoksi olin noussut Popular -malli. Ajan myötä Popularin moottoritilavuuden ja mittojen mukana samaa tahtia nousi myös hinta, joten keskiluokalle täytyi kehittää edullisempi malli – syntyi Sagitta-prototyyppi.

Škoda Popularissa oli tšekkivalmistajalle tekniikaltaan edistynyt, tikapuu-rungosta oli siirrytty käyttämään keskusputkirunkoa ja erillisjousitusta. 420 Popularin nelisylinterinen 995-kuutioinen moottori tuotti 22 hevosvoiman tehon, ja pikkuveli 418 Popularin 902-kuutioinen 18 hevosvoimaa.

Kun Popular-mallistossa siirryttiin vuonna 1937 käyttämään sivuventtiilimoottorin sijaan 995-kuutioista ja 27-hevosvoimaista työntötankomoottoria Popularin ulkomitatkin kasvoivat. Seuraavana vuonna esiteltiin myös isompi, 1089-kuutioinen moottori joka tuotti 30 hevosvoimaa. Auton kasvamisen myötä myös hinta alkoi karkaamaan keskiluokan käsistä, joten keskiluokkaisia autoilijoita varten päätettiin suunnitella oma automalli.

Lähes metri pois pituudesta

Tehtaan sisällä tämän edullisen luokan prototyypistä käytettiin nimitystä Sagitta, joka tarkoittaa latinaksi nuolta, jolla valmistajan mukaan viitattiin logossa komeilevaan nuoleen. Autojen tarkkaa kehitysajankohtaa ei Škodankaan arkistoista enää löydy, mutta muiden lähteiden mukaan ajankohta olisi ollut vuosien 1936 ja 1938 välillä.

Sagittasta muovautui 3 400 millimetrin pituinen auto 2 100 mm:n akselivälillä. Leveyttä oli 1 320 mm ja korkeutta 1 420 mm, raideväli oli ainoastaan 1 050 mm ja paino 580 kg. Kansan konseptiautosta tuli siis jopa 800 mm malliston suurinta vaihtoehtoa lyhyempi.

Kaksi säilynyt tähän päivään

Ensimmäinen prototyyppi valmistui huhtikuussa 1936. Enää ei ole tiedossa millaisella korilla kaikkein ensimmäinen prototyyppi oli, mutta seuraavaksi Sagitta-konsepteja valmistui kaksi avoautoa, kaksiovinen auto neljällä erillisituimella 2+2-istuinjärjestelyn sijaan, sekä neljä coupea.

Kaikki coupe-mallit erosivat pienesti toisistaan, muun muassa aksiaalisesti eri suuntaan aukeavilla ikkunoilla. Popularin tapaan konseptissa oli kolmialueinen vaihteisto.

Moottoriksi Škoda kehitti pienen, 844-kuutioisen sivuventtiilitekniikalla toimivan nelisylinterisen V2-koneen, jonka huipputehoksi kerrotaan 15 hevosvoimaa 3 000 rpm kohdalla. Skodan muista linjauksista poiketen Sagittan moottori oli ilmajäähdytteinen. Zenith 26 VEH -kaasuttimet saivat väistyä Solex BFRH -kaasuttimien tieltä. Nopeutta Sagittalla sai kerättyä korkeimmillaan 70 km/h.

Kaksi Sagitta-yksilöä on säästynyt Škoda-museon kokoelmiin Mladá Boleslaviin: täysin entisöity coupe liu’utettavilla sivulaseilla on kiinteä osa pysyvää näyttelyä ja toinen coupe odottaa entisöintiään museon varastossa.

Vaikkei Sagitta koskaan päässyt sarjatuotantoon asti, kerrotaan sen ominaisuuksia hyödynnetyn monin paikoin 995 Popularin, lempinimeltään Liduškan suunnittelussa, joita valmistettiin vuoteen 1946 mennessä 1 478 kappaletta.

Lähde ja kuvat: Škoda