Tasan 80 vuotta sitten Suomeen saapui kauan odotettu laiva, jonka lasti oli kahvikansalle kultaakin arvokkaampaa

Kahvi kirjaimellisesti loppui Suomesta jatkosodan aikana. Ei siis ihme, että ensimmäisen sodanjälkeisen kahvilastin saapuminen oli aikansa mediatapahtuma.

Suomalaiset ovat tunnetusti kahvikansaa. Kahvi- ja paahtimoyhdistyksen mukaan suomalaiset kuluttavat paahdettua kahvia vuosittain noin 9 kilogrammaa henkeä kohden, mikä on maailmanlaajuinen ennätys.

Harvempi tietää kuitenkaan sitä, että suomalaisten rakkaus kahvia kohtaan on kestänyt jo yli sadan vuoden ajan. Suomalaisten ja kahvin suhde on kestänyt horjumattomana kaikki nämä vuosikymmenet – mitä nyt toinen maailmansota laittoi suomalaiset säännöstelemään kahvia.

Suomen matka kahvitilastojen kärkeen

Kahvia alkoi tulla Suomeen ensimmäistä kertaa 1720-luvulla. Aluksi kahvi oli ylellisyystuote, jota juotiin lähinnä varakkaissa talouksissa. Suomen ensimmäinen kahvila avattiin Turkuun vuonna 1773.

Tultaessa 1900-luvun puolelle kahvista alkoi viimein tulla koko kansan nautintoainetta. Kahvia alettiin juomaan jopa arkisin kolme kertaa päivässä, aamu-, päivä- ja iltakahvien muodossa. Vaikka kahvi oli yhä arvokasta, sitä käytettiin Suomessa jo noin kaksi kiloa vuodessa henkeä kohden.

Suomalaisten kahvinhimo alkoi lähestyä maailman huippua ensimmäistä kertaa jo 1920-luvun lopulla, jolloin kahvin vuosikulutus oli noussut jo viiteen kiloon. Näin ollen vain parissa vuosikymmenessä suomalaiset olivat siis enemmän kuin tuplanneet kahvinjuontinsa. Suosio oli hämmentävän suurta, sillä valtaosa kansasta eli tuohon aikaan maaseudulla, eikä Suomessa ollut syntynyt ulkomailta tuttua kahvilakulttuuria.

Sodat vaikeuttavat kahvitoimituksia

Jo ensimmäinen maailmansota oli vaikeuttanut kahvin saamista Suomeen, mutta toisen maailmansodan aikana tilanne hankaloitui vieläkin pahemmaksi. Sodan keskellä kansainvälisestä kaupasta tuli nopeasti vaikeaa ja vaarallista, mikä koski luonnollisesti myös kahvia.

Viimeinen kahvilasti saatiin Suomeen talvisodan aikana, alkuvuodesta 1940. Kuvaavaa sekasortoiselle tilanteelle oli se, että kahvilasti tuli poikkeuksellisesti Uudenkaupungin satamaan, sillä Turun satama oli alati pommitusten kohteena. Tässä vaiheessa tuskin kukaan osasi arvata, että seuraavaa kahvilastia Suomeen saataisiin odottaa yli kuusi pitkää vuotta.

Jotain osviittaa tilanteen hankaluudesta kuitenkin oli jo olemassa. Valtiovalta oli ehtinyt laittaa tuontielintarvikkeita jo säännöstelyn alle. Kahvin säännöstely oli alkanut ensimmäisten tuotteiden joukossa 28.10.1939 eli kuukautta ennen talvisodan syttymistä.

Säännöstely oli tilanteena kaikille osapuolille hankala. Luonnollisesti kahvia juovat kuluttajat jäivät nuolemaan näppejään, mutta säännöstely vaikutti myös moniin yrityksiin. Ennen sotia Suomeen syntynyt ennätysmäärä paahtimoita, joiden liiketoiminnalle kahvin säännöstely aiheutti niin ikään harmaita hiuksia.

Jo talvisodan aikana nähtiin ensimmäisiä kahvin korviketuotteita, jotka tulivat kaikille tutuksi viimeistään jatkosodan aikana. Korviketuotteista tunnetuimmat olivat korvike ja vastike. Korvikkeessa kahvia oli yleensä neljännes, lopun ollessa korvaavia raaka-aineita. Vastike taas oli kokonaan muuta kuin kahvia. Sikuri oli tunnetuin vastike, joskin sikuria käytettiin myös yhdessä kahvin kanssa korvikkeena.

Viimeiseksi jääneestä kahvilastista riitti iloa suomalaisille aina vuoteen 1943 asti, jonka jälkeen kahvi kirjaimellisesti loppui kokonaan. Jatkosodan loppuvuosiin liitetään usein sotiemme pahimmat pula-ajat, joiden aikana myös korvikkeessa käytettävän kahvin määrää jouduttiin pudottamaan neljänneksestä enää 15 prosenttiin.

Pitkä odotus palkitaan – S/S Herakles tuo arvokkaan lastin

Toinen maailmansota loppui Suomessa kokonaan 27.4.1945, kun suomalaisjoukot ajoivat viimeisetkin saksalaissotilaat Norjan puolelle, mikä lopetti Lapin sodan. Rauha Neuvostoliiton kanssa oli vuorostaan astunut voimaan jo 19.9.1944. Vaikka Suomi oli päässyt kiinni rauhanaikaan, kahvitilanteen normalisoitumista saatiin odottaa vielä pitkään, mikä tarkoitti korviketuotteiden ja säännöstelyn jatkumista.

Kahvikansan pitkä odotus sai päätöksensä sunnuntaina 24.2.1946, kun ensimmäinen sotien jälkeinen kahvilasti saapui viimein Suomeen. Höyrylaiva Herakles oli aiemmin lähtenyt Kotkasta Brasilian Rio de Janeiroon ja palasi nyt 2 500 tonnin kahvilastin kanssa kohti Suomen Turkua. Matka oli pitkä, sillä kotimatka Brasiliasta oli alkanut jo tammikuun 21. päivänä eli yli kuukautta aiemmin.

Rahtilaivan seuraaminen oli aikansa mediatapahtuma. Esimerkiksi Helsingin Sanomat raportoi miten ”koko Suomen kansa oli henkeä pidättäen seurannut laivan jokaista solmuväliä” ja ”kalliit kahvinpavut ovat perillä miinoista, myrskyistä ja jääesteistä huolimatta”. Myös Suomi-Filmi Oy teki laivasta kallisarvoisine lasteineen kymmenminuuttisen dokumenttielokuvan.

Kun höyrylaiva Herakles saapui Suomeen, sitä oli vastassa arvovaltainen yleisö. Laivan saapumista Turkuun oli vastaanottamassa mm. ministereitä, Brasilian suurlähettiläs, Suomen pankin pääjohtaja, sekä useita yritysjohtajia ja elinkeinoelämän johtohenkilöitä. Laivaa oli luonnollisesti vastassa myös lehdistö, radio sekä tavallista kansaa.

Kahvin säännöstely jatkui jopa Olympialaisten yli

Suomalaisten korkealla vallinnutta mielialaa ei laskenut edes se seikka, että maahan saapunut raakakahvierä oli brasilialaisen vientikahvin alinta luokkaa. Sen lisäksi että kahvilasti oli lastiltaan arvokas, se toi myös henkisesti paljon voimavaroja sodista pahasti kärsineelle ja jälleenrakennusta aloittavalle maalle.

Kahvilastin purkaminen alkoi seuraavana päivänä ja sekin tapahtui poliisien muodostaman miesketjun suojissa. Turun satamasta raakakahvin matka jatkui kiskoja pitkin kohti Helsinkiä. Tarinan mukaan Piikkiön kohdalla ihmiset olivat olleet keräämässä pahimpaan kahvinhimoonsa junasta pudonneita kahvipapuja.

Kansanhuoltoministeriö laski kahvierän kauppoihin vasta huhtikuun puolella. Mitenkään vapaata kahvin ostaminen ei kuitenkaan vielä ollut. Jo ennen sotaa alkanut säännöstely jatkui edelleen, sillä muuten ensimmäinen kahvilasti olisi mennyt alta aikayksikön. Kahvin säännöstelyyn ei vaikuttanut edes kuuden vuoden päässä siintävät Helsingin kesäolympialaiset, vaan merkittävän urheilutapahtuman aikana säännöstely oli yhä käynnissä.

Sota-aikoihin liittyvien elintarvikkeiden säännöstely lakkasi vasta lähes vuosikymmenen rauhantulon jälkeen. Kahvi sai kunnian olla viimeinen säännöstelystä purettu elintarvike. Päivämäärästä 1.3.1954 alkaen suomalaisten kahvittelua ei ole enää haitannut kahvipula tai säännöstely.

Lähteet: Suomi-Filmi Oy:n dokumentti ”Herakles”, Kahvi- ja paahtimoyhdistyksen kotisivut sekä Petri Niemisen ja Terho Puustisen kirja ”Kahvi: suuri suomalainen intohimo”