Tiestön tila vakava – nykyrahoitus ei riitä alkuunkaan, kritisoi Paltan johtaja

”Korjausvelan ennustetaan kasvavan jo tämän vuoden loppuun mennessä noin 4,6 miljardiin euroon ja vauhti uhkaa vain kiihtyä.”

Tiestön kunto huolettaa yhä vakavammin yhteiskunnallisia toimijoita, jos kohta kansalaisetkin havaitsevat ongelmat autoillessaan: kuoppia, painumia, murtumia ja liikennerajoituksia.

Palvelualojen työnantajat Palta on EK:n toiseksi suurin jäsenliitto. Paltan liikenne- ja logistiikkajohtaja Petri Laitinen on huolissaan tiestömme kunnosta ja ajettavuudesta.

– Korjausvelan ennustetaan kasvavan jo tämän vuoden loppuun mennessä noin 4,6 miljardiin euroon ja vauhti uhkaa vain kiihtyä.

– Tilanne on vakava ja suunta on väärä, Laitinen kiteyttää.

Valtion koko väyläverkon korjausvelka oli vuoden 2026 alussa noin 4,3 miljardia euroa, josta maanteiden osuus oli noin 2,65 miljardia euroa.

Sujuvat kuljetuksen vaarassa

Suomi on toisaalta harvaan asuttu maa ja toisaalta pitkien toimitusketjujen maa. Tiestö on kuin Suomi-neidon verenkierto, jonka on toimittava tukoksitta.

Laitisen mukaan Paltan ja sen jäsenyritysten näkökulmasta kyse on ennen kaikkea kuljetusten sujuvuudesta ja ennakoitavuudesta. Väylien heikko kunto lisää häiriöitä, matka-aikoja ja kuljetuskustannuksia.

– Lisäksi korjausten lykkääminen tulee lopulta kalliimmaksi kuin niiden tekeminen ajoissa. Eli mitä huonompaan kuntoon tie pääsee, sitä kalliimmaksi sen korjaaminen tulee suhteellisesti.

Kuljetusketjut turvattava

”Vaikka suurin osa liikenteestä kulkee päätieverkolla, on myös vähäliikenteisemmän verkon palveltava arjen liikkumista ja elinkeinoelämän kuljetuksia ympäri Suomen. Monet kuljetusketjut, varsinkin metsä- ja biotaloudessa sekä elintarviketeollisuudessa ja maataloudessa, alkavat vähäliikenteisemmän tieverkon varrelta, vaikka ne hyödyntävätkin osana kuljetusketjua myös päätiestöä.”

Lainaus on Väyläviraston tuoreesta Valtion tieverkon kokonaiskuva -raportista.

Tieverkon kehittäminen ja ylläpito ovat keskiössä myös kansakunnan taloudellisen hyvinvoinnin takaamisessa ja elinkeinoelämän arkitarpeiden tyydyttämisessä. Väyläviraston raportissa asia tulee esiin muun muassa seuraavasti: ”Jos nykyisen verkon kunto heikkenee ja palvelukyky laskee, osa uusien investointien tuomista hyödyistä esimerkiksi kuljetuksille, saavutettavuudelle ja huoltovarmuudelle jää saavuttamatta.”

Riittääkö 1,8 miljardia euroa?

Palta on ehdottanut, että seuraava hallitus käyttäisi perusväylänpitoon 1,8 miljardia euroa vuodessa – pysyvästi.

– Nykyinen rahoitustaso ei riitä lainkaan. Palta on jo pidemmän aikaa esittänyt perusväylänpidon rahoituksen nostamista pysyvästi 1,8 miljardiin euroon vuodessa jo vuodesta 2027 alkaen, Laitinen linjaa.

Hallitus esittää vuodelle 2027 valtion tie- ja rataverkon sekä vesiväylien perusväylänpitoon kuitenkin vain noin 1,29 miljardia euroa.

Liikenne- ja viestintäministeriön laskelmat osoittavat Laitisen mukaan hyvin ongelman mittakaavan.

– Jos rahoitus jäisi noin 1,285 miljardiin euroon vuodessa, korjausvelka tulisi kasvamaan yli kahdeksaan miljardiin euroon vuoden 2037 loppuun mennessä. Väyläverkon korjausvelan kasvun pysäyttäminen kokonaan edellyttäisi ministeriön viimeisimpien laskelmien mukaan noin 700 miljoonan euron vuotuista lisärahoitusta nykyiseen tasoon verrattuna.

– 1,8 miljardia euroa on mielestämme perusteltu pysyvän rahoituksen taso. Sen rinnalle tarvitaan tie- ja rataverkolle konkreettiset korjausohjelmat, joissa määritellään tärkeimmät kohteet, aikataulu ja rahoitus.

Ruotsista ja Norjasta oppia?

Laitinen ottaisi oppia rakkaista pohjoismaisista naapurimaistamme.

– Kyllä ja keskeinen oppi on pitkäjänteisyys. Liikenneverkkoa pitäisi käsitellä kansallisena kilpailukyky-, saavutettavuus- ja turvallisuuskysymyksenä eikä yksittäisten budjettivuosien menoeränä, Laitinen vertaa.

Hänen mukaansa Suomessa pitäisi pystyä sitoutumaan pitkäjänteisesti tärkeimpien väylien kunnossapitoon ja kehittämiseen yli hallituskausien.

– Suomessa 12-vuotisella liikennejärjestelmäsuunnitelmalla siihen on pyritty, mutta Liikenne 12 -suunnitelmalla ei toistaiseksi vaikuta olevan niin vahvaa asemaa kuin alun perin sille on kaavailtu.

Sotilaallinen liikkuvuus, mutta mistä rahat?

Onko ongelmallista, jos sotilaallisen liikkuvuuden rahat otetaan perusväylänpidosta?

– On. Sotilaalliseen liikkuvuuteen tarvitaan investointeja, mutta niitä ei pidä rahoittaa tinkimällä olemassa olevan tie- ja rataverkon kunnossapidosta tai muista siviililiikenteen tarpeista, Laitinen jyrähtää.

Hänen mukaansa sotilaallisen liikkuvuuden investoinneille tarvitaan liikenne- ja viestintäministeriön määrärahoista erillinen rahoitusratkaisu.

– Tämä on myös huoltovarmuuskysymys. Hyväkuntoinen tie- ja rataverkko palvelee sekä normaaliajan kuljetuksia että poikkeusolojen tarpeita.

Liikenteen rahoitus murrosvaiheessa

Tieliikenteestä kerättiin vuonna 2024 noin 3,9 miljardia euroa erillisveroja, mutta verokertymä pienenee nopeasti liikenteen sähköistyessä. Nykykehityksellä verotulojen arvioidaan alenevan vuosina 2025—2030 reaalisesti noin miljardilla eurolla.

Liikenteen veropohjan rapautumisen kanssa rapautuvat myös tiet. Kehityksestä on pitkään ollut huolissaan myös Autoliitto, joka kiteytti kesäkuussa kantansa Moottorin artikkelissa, jonka otsikkona oli Autoliitto: Suomen tiestö ollut liian helppo säästökohde, nyt menon on muututtava.

Liikenteen verotus on kokemassa merkittäviä muutoksia lähivuosina eli jo seuraavan hallituksen päätöksin. Eduskuntavaalithan ovat jo ihan ovelle eli ne käydään huhtikuussa 2027.

Palvelualojen työnantajat Palta on tuonut julki ehdotuksia, jotka herättivät huomiota. Moottori kirjoitti niistä otsikolla Entä jos vuonna 2030 diesel-Octavialla ajavan nykyinen ajoneuvovero 497 euroa kohoaisi 634 euroon vuodessa ja sähkö-Enyaqilla ajavan vero kohoaisi 337 eurosta 571 euroon?

Myös rahoitus rukattava uusiksi

Paltan mielestä seuraavalla hallituskaudella pitää uudistaa yhtä aikaa liikenteen verotusta ja liikennejärjestelmän rahoitusta.

Laitisen mukaan olisi olennaista rakentaa nykyistä selkeämpi yhteys liikenteestä kerättävien verojen ja toimivan liikennejärjestelmän rahoituksen välille.

– Vaikka verotulojen korvamerkitsemistä automaattisesti tiettyyn menoerään tuskin tullaan näkemään, niin poliittisella päätöksellä kyllä voidaan liikenteeltä kerättyjä veroja ja liikenteeseen käytettäviä menoja saada paremmin kohtaamaan toisensa.

Sanoja teemoja käsiteltiin Moottorissa aiemmin myös otsikoilla Liikenneverkon kunnossapito priorisoitava – evästää virkakunta seuraavaa hallitusta ja Autoliitto kimmastui mahdollisista ruuhkamaksuista – ”Ihmiset kamppailevat vakavan polttoainekriisin kanssa – – Tässä tilanteessa ministeriön virkakunta esittää lisää veroja liikkumiselle.”

Lähteet: Valtion tieverkon kokonaiskuva, Väyläviraston julkaisuja 73/2026 (10/2026)