Volkswagen ID.3 – kun ensikertalainen laitettiin viikoksi sähköauton rattiin

Moottorin käyttötestissä oleva Volkswagen ID.3 piti väliviikon ja suuntasi tällä kertaa varsin epäammattimaiseen koeajoon, viiden hengen talouteen täysin vailla sähköautokokemusta. Iloa riitti viikon mittaan erityisesti hiljaisesta äänestä ja latauksen helppoudesta.

Ensivaikutelma sähköautosta on hämmentävän hiljainen. Onkohan auto käynnissä vai ei, vai pitääkö sähköautoa ylipäätään käynnistää? Auto lähtee pehmeästi eteenpäin ja tunnelma on kuin hiljaisesti liikkeelle lähtevässä junassa. Vauhdin kasvaessa renkaista kuuluu ääntä sen verran, että homma alkaa tuntua jo ihan autoilulta, ja kuljettaja unohtaa liikkuvansa bensan sijaan sähkön voimalla.

Lapsiperheessä ei hiljaista hetkeä ole ja jokainen perheellinen lienee joskus nauttinut omasta ajastaan yksin auton ratissa. Kokemus nousee ihan uudelle tasolle, kun tähän yhdistetään hiljainen sähköauto. Samalla kun auton akku ajossa tyhjenee, kuljettajan akut latautuvat. Ensimmäinen huoli sähköauton kanssa olikin, kuinka saada radio pois päältä, jotta kokemus on täydellinen.

Iloa ilmaisesta sähköstä

Ennakkokäsitys kodin ulkopuolisesta latauksesta oli vähintään sekava. Nimihirviöitä ja kirjainlyhenteitä on aiheesta kiinnostuneelle tarjolla pilvin pimein. Tähän päälle tulevat vielä kaikenlaiset mahdolliset roaming-maksut, jos ei satu valitsemaan optimaalista latauslätkän ja latausaseman komboa.

Epäilemättä tämän kokonaisuuden saa haltuun hyvinkin nopeasti, mutta silti erilaisten lätkien mukana kuljettaminen on jo lähtökohtaisesti kummallinen. Ollaan kaukana perinteisen polttonesteen tankkauksen helppoudesta, missä sama pankkikortti käy ihan kaikilla asemilla ja hintakin ilmoitetaan selkeästi etukäteen.

Näillä taustatiedoilla ja ennakkoasenteilla varustettuna kokeilin lataamista ensimmäistä kertaa Lidlin pihassa. Vastoin odotuksia kaikki onnistui. Ei jonoa, ei lätkiä ja mikä ihmeellisintä, ei maksua. Bensa-autolla ikänsä ajaneena tuntuu suorastaan rikolliselta napata kaupan pihalta ilmaista sähköä: normaali puolen tunnin kaupassakäynti tuotti autoon reilusti yli 100 ilmaista kilometriä, helppoa ja tehokasta. Toki tässä kohtaa syyllisyydentunto ohjasi tekemään myös riittävän isot ostokset, jotta kehtasi hyvillä mielin jatkaa matkaa.

Ilmaisia kilometrejä vertaa tietenkin omaan normaalitilanteeseen, eli bensan hintaan vastaavalla matkalla. Tällä kaavalla laskettuna yli 10 euron alennus tämänkertaisesta noin 60 euron kassakuitista saa hymyn huulille. Todellisuudessa saadun sähkön arvo on tietenkin pienempi, mutta sallittakoon tämä ilo ensikertalaiselle.

Kotona tankaten

Toisaalta ruuhkavuosia tahkoavalla perheellä kotilatauskin tuntuu melkein ilmaiselta. Arki pyörii minuuttiaikataululla, ja kerran jos toisenkin auton bensatankki on kaivannut täytettä väärällä hetkellä. Ei siis yhtään haittaa, että sähköauto hankkii lisäkilometrejä omassa pihassa, ilman että tarvitsee kurvailla kylille tankkausreissulle.

Etenkin näin korona-aikana, kun elämä keskittyy muutenkin vahvasti oman kodin ympärille, tuntuu kotilataus varsin sisäsiistiltä hommalta verrattuna likaisilla bensapumpuilla läträämiseen.

Kotilataus omakotitalon pihalla oli ensikertalaiselle koukuttavan helppoa ja siistiä puuhaa. Auto yöksi johdon päähän ja aamulla matka jatkuu uusin voimin. Käytössä oli auton mukana tullut suko-laturi. Puhelinsovelluksen mukaan jokainen tunti johdon päässä toi autolle noin 9 lisäkilometriä. Vaivatonta, mutta yllättävän hidasta puuhaa. Yön yli ladattuna tämäkin kattaa kuitenkin jo monin kerroin päivittäin tarvittavat kilometrit.

Pieni auto, iso perhe

Kun takapenkille pitää saada asennettua turvaistuinta ja koroketta, on viisi henkeä ID.3:een liikaa lyhyillekin matkoille. Kahden turvavyöistuimen väliin ei kolmas lapsi mahtunut istumaan lainkaan. Kun reunapaikoilla oli turvavyöistuin ja koroke, mahtui keskipaikalle ahtaasti. Kylki kyljessä jokainen liikahdus aiheuttaa ei-kaivattua nahistelua ja etenee vähitellen hampaidenkiristelyksi etupenkeille saakka.

Varsinkin viikonloppureissut viiden hengen perheellä vaatii siis autolta tilaa tätä enemmän. Kun yhtälöön lisätään vielä pari koiraa, on ID.3 auttamatta näihin tarpeisiin pieni.

Hankkisinko sähköauton?

Pidemmälle matkalle ei viikon mittaan ehditty, ja se tuntuukin lapsiperheellisenä arkiajoja korkeammalta kynnykseltä. Kun ajellaan koko perheellä Suomea päästä päähän, tuntuu bensan voimalla eteneminen vielä helpommalta ja varmemmalta valinnalta. Liikkuvia osia on paletissa niin paljon, ettei siihen kaipaa autoa, jolla on tarve pitää omat pysähdyksensä nykyistä useammin, pidemmin ja vieläpä tietyissä paikoissa.

Volkswagen ID.3 ylitti silti ensikertalaisen odotukset. Kun autonvaihto tulee seuraavan kerran ajankohtaiseksi, voisi talouden toinen auto hyvinkin olla sähköauto. Sähköautoiluun siirtymisen esteeksi jää vielä hankintakustannus ja ehkäpä myös sopivan mallin puute. Jo nyt kuitenkin paluu omaan normaaliin autoon pörinöineen, tankkauksineen ja bensakuluineen tuntuu vanhanaikaiselta.

Teksti: Jaana Mäkitie Kuvat: Aake Kinnunen