Vuosi sähköllä: ajettava ja mukava – latauspistokkeen paikka kismittää

Hyundai Ioniq Electric on niin kiinnostava uutuusmalli ja sähköauto, että se ansaitsee tulla arvioiduksi monesta eri näkökulmasta. Niitä ovat muun muassa suorituskyky, kulutus, ajettavuus, laatu ja tilat.

Sähkömoottori antaa täyden vääntömomentin heti liikkeellelähdössä. Siksi kiihtyvyys paikaltaan lähdettäessä on mainio, mikä helpottaa kaupunkiajoa. Valittavissa on kolme ajoasetusta, eco, normaali ja sport. Ekoasetus on hyvin käyttökelpoinen. Niinpä ajoin koko jakson ekoasetuksella. Voimaa piisaa riittävästi kaikissa tilanteissa.

Vakionopeudensäätimellä Ioniq jaksaa pitää tasanopeuden tarkasti ekoasennossakin mäkisellä Ykköstiellä tai vanhalla Helsinki–Turku-tiellä Paimion kohdalla, missä on runsaasti nousuja. Moni muu niin sanottu ekoauto on hyytynyt Paimion mäkiin nopeuden laskettua asetetusta jopa yli 10 km/h.

Ohituskiihtyvyys 60–100 km/h kaasu pohjassa sujuu noin kuudessa sekunnissa. Tulos on liki sama kaikissa asennoissa. Se vastaa saman teholuokan (noin 90 kW) alemman keskiluokan bensiiniautoja. Ohituskiihtyvyys ei kuitenkaan ole ihan niin ärhäkkää kuin ripeä liikkeellelähtö antaa aiheen olettaa.

Ekoasentokin antaa täydet tehot, kun kaasun survaisee pohjaan, mikä on hyvä asia. Osakaasulla sport ja normaali tuntuvat ärhäkämmältä, mutta niitä en koeajossa kaivannut.

Voimakas moottorijarrutus moottorin toimiessa generaattorina miellyttää, liike-energia saadaan lataamaan akkuja. Moottorijarrutuksen voi säätää kolmeen eri asentoon, joista keskimmäinen takaa jouhevan ajon. On erittäin mukavaa, kun voi hyötyjarruttaa moottorilla alamäessä ja ennen kaarretta tai risteystä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hyvä energiatehokkuus, rajoitettu toimintamatka

Hyundain energiatehokkuus on hyvä. Autonvalmistajan ilmoittama kulutus on 11,5 kWh /100 km.

Talvikelillä (-2 … -12 °C) lämmitys toiminnassa kulutus vaihteli 14,8–17,4 kWh:n välillä. Ilmalämpöpumppu vähentää matka-ajossa lämmitykseen tarvittavaa energiantarvetta.

Kilpailijoihin verrattuna pienehkö akkujen energiasisältö (28 kWh) rajoittaa toimintamatkaa, mikä NEDC -normin mukaan on 280 km. Käytännössä kesällä toimintamatka on reilun 200 kilometrin luokkaa, talvella -2… -12 asteen pakkasessa näyttö lupasi reitistä riippuen 160–192 km. Moottoritienopeus on myrkkyä sähköautolle.

Vertailukelpoisia tietoja löytyy esimerkiksi tästä.

Laakea, mutta matala kontti

Takakontti on laakea, mutta matala, koska akut ovat takakontin alla. Tilan korkeus peitteen alla on 40 senttimetriä. Kahden henkilön mökkiviikonlopun tavarat kylmälaukkuineen mahtuivat takakonttiin juuri ja juuri peitteen alle, mutta latausjohdot ja niiden mötikät eivät. Johdot ja mötikät täytyy tunkea takapenkin jalkatilaan ja apukuskin istuimen alle.

Ioniqilla ei voi kuljettaa kattokuormaa eikä vetää perävaunua.

Huolellista viimeistelyä

Auton laatuvaikutelma on erinomainen. Huolellinen viimeistely miellyttää. Valmistajan usko tuotteen laatuun on luja: takuuaika on viisi vuotta ilman kilometrirajaa.

Litium-ioni-polymeeriakun takuu on laajennettu kahdeksaan vuoteen tai 200 000 kilometriin. Ioniq Electricin huoltoväli on yksi vuosi tai 15 000 kilometriä.

Sähköautojen jälleenmyyntiarvo on suuri kysymysmerkki.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Latauspistoke eteen, kiitos!

Koeajon aikana jää kummastelemaan sitä, miksei auton latauspistoke ole sijoitettu auton eteen aivan kuten moottorilämmittimen pistokekin yleensä?

Ioniqin takana vasemmalla sijaitseva latauspistoke osoittautuu käytössä hankalaksi. Auto täytyy peruuttaa latausaseman tai pistorasian luokse. Onneksi peruutuskameran näyttö on selkeä parkkikolhujen ehkäisemiseksi. Ja jos latausjohdon vetää edestä taakse, johto voi vaurioittaa maalipintaa.

Latauspistokkeen tulisi olla auton edessä. Silloin auton voisi ajaa etuperin parkkiruutuun lähelle latausasemaa. Esimerkiksi taloyhtiöiden parkkiruuduissa latausasemat tai pistorasiat ovat useimmiten kiinni seinässä tai aidassa, jolloin edessä oleva latauspistoke olisi kaikkein kätevin. Auton voi ajaa ruutuun etuperin ja silloin pääsy takakonttiin on helppoa. Jos auto pitää peruuttaa ruutuun, on tavaroiden lastaus tavaratilaan ja purkaus tavaratilasta hankalaa.

Teksti: Timo Turkula Kuvat: Timo Turkula ja Roman Razinkov