Edelleen puhdasverinen Ferrari - Purosangue sai maailmanensi-iltansa 725-heppaisella V12:lla

Purosanguen kohdalla ei puhuta suburban utility vehiclestä. Auto on vain hieman käytännöllisempi näkemys Ferrarin grand tourerista - vapaastihengittävän V12:n kodista.

Ferrari Purosanguesta on kuultu kaikenlaista pitkin sen matkaa huhusta todeksi. Eniten on kyseenalaistettu, voiko Ferrari taipua katumaasturiksi. Auton valmistaja on sanonut Purosanguen tiukasti irti katumaasturin käsitteestä, joten Maranellossa ei itsekään ole oltu valmiita yhdistämään käsitteitä toisiinsa. Purosangue onkin voitu kehittää täysin itsenäisesti, puhtaalta pöydältä, venyttäen omaehtoisesti Ferraria ylöspäin - ei isoa katumaasturia johonkin muottiin. Ferrari itse luonnehtii Purosangueta ensisijaisesti "ensimmäiseksi nelioviseksi, nelipaikkaiseksi Ferrariksi".

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

V12 sai puheenvuoron

Mainituissa ennakkohuhuissa Purosanguen keulalle ehdittiin sovitella kaikkea V6-hybridistä eteenpäin. Tänä downsizingin ja sähköistymisen aikakautena Ferrarin voimanlähdevalinta oletettavasti suureen suosioon (arviolta 20 % kaikesta myynnistä) nousevaan uutuuteensa on melkoinen puheenvuoro. 6,5-litrainen vapaastihengittävä V12 kertoo, ettei isojen polttomoottoreiden aika ole missään nimessä ohi. Toisaalta superluokan grand tourer Ferrari 812:sta lainattu voimanpesä pitää Purosanguen turvallisen etäisyyden päässä niistä katumaastureista.

Kuten muissakin Ferrarin grand tourereissa, myös Purosanguessa eri korinosat on valjastettu tehokkaasti ja ovelasti aerodynamiikan palvelukseen. Downforce on elintärkeää yli 300 kilometrin tuntinopeudessa.

Ferrari Purosanguen suorituskykylukemat ovat vakuuttavaa luettavaa. 6,5-litrainen yksikkö saavuttaa 725 hevosvoiman kokonaistehon ja 716 newtonmetrin huippuväännön. Kone kiertää maksimissaan 8 250 rpm, ja huippulukemat ovat tarjolla 6 250 - 7 750 kierroksen kohdalla, mutta 80 prosenttia maksimivääntömomentista on saatavilla jo paristatuhannesta minuuttikierroksesta alkaen. Näiden turvin Purosangue ottaa satasen lasiin 3,3 sekunnissa, 200 km/h onnistuessa 10,6 sekunnissa. Huippunopeutta autolla riittää 310 km/h verran. Kaikki lukemat ovat "luokan" ehdotonta kärkitasoa.

Kaksitonninen "järkäle", joka käyttäytyy kuin superauto, on saatava myös pysähtymään. Purosanguen jarrukalusto koostuu halkaisijaltaan edessä 398- ja takana 380 millimetrin levyistä. Jarrutus sadasta nollaan onnistuu 32,8 metrin matkalla, maanteillä on tämänpituisia rekkojakin. 200:sta nollaan tarvitaan puolestaan 129 metriä.

Purosangue on nopea ja varsin linjakas, mutta kaiken tämän alle kätkeytyy oikeasti iso auto. 4,97 metriä pitkässä ja 2,028 metriä leveässä autossa on hieman yli kolmen metrin akseliväli ja omamassa ylittää kahden tonnin rajan. Painojakauma on saatu 49/51 takapainoiseksi.

Sisällä harmonia on säilytetty keskittämällä 16-tuumainen tietoviihdenäyttö omaperäisesti etumatkustajan puolelle. Sisätilan materiaaleissa on Ferrarin mukaan kiinnitetty erityistä huomiota vastuullisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen - vaikkei mistään ekoautosta varsinaisesti olekaan kyse.

Tilaa on, mutta onko kilpailijoita?

48 voltin sähköjärjestelmän vaativa aktiivijousitus pitää alustan aina terävänä, ja pystyy muuttamaan auton maavaraa sentin verran.

Jos joitain menneiden vuosikymmenten shooting brake -hurjasteluita ei oteta lukuun, voidaan melko turvallisesti sanoa, että Purosangue on kautta aikain tilavin ja käytännöllisin Ferrari. Auto on nelipaikkainen, mikä ei ole ennenkuulumatonta Ferrarissa. Neliovisuus sen sijaan on uutta sarjatuotantoisissa Ferrareissa, ja tässä takaovet ovat vieläpä kaapparimallia ja aukeavat sähköisesti, aivan kuten Rolls-Roycessa. Kerrankin Ferrarin kohdalla kiinnostaa myös tavaratilan koko, joka on 473 litraa. Sitä voi myös kasvattaa kaatamalla takapenkkejä tarpeen mukaan. Jos Ferrari FF on nähty sukset katolla, tämän voi nähdä sukset tavaratilassa.

Koska Purosangue ei kerran ole katumaasturi - joskin siinä on kyllä siihen suuntaan viittaavia piirteitä - on sille hankala määritellä kilpailijoita. Tosiasiassa uutuus tulee kuitenkin kilpailemaan samoista asiakkaista, kuin esimerkiksi perivihollisensa Lamborghinin katumaasturi Urus. Yksi merkittävä tekijä erottaa Purosanguen jo lähtökohtaisesti "muista" super-SUV:eista, nimittäin jo kertaalleen mainittu perusrakenne, joka on Ferrarin ikioma. Esimerkiksi Lamborghini käyttää Uruksessaan Volkswagenin isojen maastureiden MLB:tä, joka on huomattavan paljon raskaampi lähtökohta superautoksi miellettävälle ajoneuvolle, jollainen ainakin Purosangue hyvin korkealla puhtausasteella on.