Koeajo: Mercedes-AMG A 35 4Matic – kun erinomainen ei aivan riitä
Mercedes-AMG A 35 4Matic on luokkansa kärkeä, mutta jättää silti kylmäksi. Hyvää: suorituskyky, ajettavuus, perusvarustelu. Huonoa: tärkeät lisävarusteet kalliita, ei vastaa odotuksia.
Kolmekymmentä vuotta sitten AMG oli pieni viritysfirma Affalterbachin kunnassa Stuttgartin kaupungin koillispuolella. Yhtiö jalosti Mercedes-Benzejä tasolla, joka kiinnitti silloisen emoyhtiö Daimler-Benzinkin huomion. Vuonna 1993 kirjoitettiinkin sopimus, jonka mukaan AMG Motorenbau und Entwicklungsgesellschaft mbH:n autoja myytiin Mercedes-Benz -verkoston kautta. Myös kehitystyössä alkoi yhteistyö. Se osoittautui menestykseksi, ja jo vuonna 1999 DaimlerChrysleriksi muuttunut konserni osti AMG:n itselleen.
Tänään Mercedes-AMG:ksi muovautunut affalterbachilaisyritys on kasvanut brändiksi, jonka logot saavat epäilemään 306-hevosvoimaista A 35 4Maticia – auton kaikesta erinomaisuudesta huolimatta.
Brändi ja odotukset
Ohjauspyörään saa kätevät muokattavat pikanäppäimet ajotilojen ja asetusten säätöön.
Mercedes-AMG A 35 4Matic on sinänsä mainio auto, kuin hieman ylellisempi ja modernisoitu versio Volkswagen Golf R:stä, joka on yksi volkkarin sporttimallien historian kirkkaimmista hetkistä.
Ja silti Mercedes-AMG -malliston ensiaskel ei sulata sydäntä. Tätä seikkaa pohdin lähes koko viikon kestäneen koeajon ajan: mitään suurta puutetta tai moitittavaa en autosta löytänyt, mutta silti se jätti hieman kylmäksi.
A-sarjasta tarjotaan kolmea Mercedes-AMG -mallia: A 35, A 45 ja A 45S. Nyt ajettu A 35 siis tuo hohdokkaan kolmikirjaimisen tunnuksen entistä helpommin saavutettavaksi.
Nopea ja kyvykäs
Mistään logonvaihtosportista ei ole kyse. Perustana on jatkojaloste A 250:ssä käytetystä M 260 -moottorista, mutta 306-hevosvoimaan viritettynä se sopii AMG-brändiin, vaikkei käsityötä olekaan. Kone vetää laajalti, ja haluttaessa murisee ja paukkuu asiallisesti. Vahvasti pakoputkipainotteinen moottoriääni on sävyltään varsin teollista murinaa, mutta ajaa asiansa.
Suorituskyky on numeroiden valossa vaikuttava: 0–100 km/h taittuu 4,7 sekunnissa. Käytännössäkin auto tuntuu hyvin nopealta, mutta ei ehkä aivan numeroiden lupaamalta raketilta. Vaihteistona on aina 7-vaihteinen kaksoiskytkinlaatikko, ja nelivedosta vastaa sähköohjattu lamellikytkin takatasauspyörästön yhteydessä.
Auton alustaa on muokattu rajusti tavallisesta A-sarjasta. Mercedes-AMG:n mukaan koko etutuenta on uusittu, ja taka-akselin monivarsituennastakin puolet on vaihdettu. Erityisesti muutostöissä on painotettu ohjaukseen vaikuttavien puslien jäykkyyttä paremman tarkkuuden ja tunnon takaamiseksi. Myös ohjausvaihde on vaihdettu nopeampaan.
Paketti kieltämättä toimii. Mercedes-AMG A 35 on ehdottomasti jämäkkä, mutta tarkoituksenmukaisella tavalla. Säätyvään iskunvaimennukseen (lisävaruste) ja kierrejousiin perustuva alusta kantaa auton hienosti, ja jousitus suodattaa valtaosan tienpinnan kuulumisista. Vain kaikkein rajuimmat saumat tuntuvat ikävällä tavalla läpi. Ohjaus on toimiva, muttei muutostöistä huolimatta mitenkään huippukirkas.
Sisäsätilat eivät jätä epätietoiseksi: reilut 5 000 euroa maksavat lisävarusteistuimet näyttävät hienolle ja tukevat erinomaisesti, ohjauspyörä istuu käteen ja mittariston sporttigrafiikat ja punaiset turvavyöt alleviivaavat sporttitunnelman.
Kipinä puuttuu
Kaikesta huolimatta ajoltaan A 35 tuntuu juuri siltä, mitä se onkin: noin 300-hevosvoimainen C-segmentin nelivetoinen pystyperä. Tämä ei ole moite, perhesporttien taso kun on noussut viime vuosina huiman kyvykkääksi, oli tarkastelussa sitten mainittu Golf R, Seat Leon ST Cupra 4Drive tai BMW M135i xDrive. Kuivalla kelillä samaan kastiin pääsevät myös kaksivetoiset haastajat, kuten Hyundai i30 N tai Honda Civic Type R.
Urheiluistuimet ovat erinomaiset, mutta hinta kipuaa veroineen yli viiteen tuhanteen euroon.
Ja kenties juuri se on Mercedes-AMG:n ongelma. Tuotteena se on luokan kärkitasoa, mutta silti AMG:ltä odottaisi vieläkin enemmän. Pieni lisäkipinä teatteria ja kyvykkyyttä, johon kilpailijat eivät kykene, sopisi teemaan. Nyt A 35 on kuin parhaimmat kilpailijansa: todella nopea, mutta lopulta hieman itseään toistava: se kääntyy mutkaan mukavan yliohjaavasti, mutta veto päällä kulku taittuu lopulta puskevaksi.
Esimerkiksi kehittyneempi nelivetojärjestelmä olisi voinut olla se porkkana, joka nostaa Mercedes-AMG:n tavallisempien kipailijoiden yläpuolelle – ja kuin sattumalta juuri sitä yhtiö tarjoaakin heti A 45 ja A 45S -malleissa.
Ehkä A 35 olisi jättänyt vaikuttavamman kuvan, jos sama auto olisikin paketoitu vain Mercedes-Benziksi?
