Kuluttaa vai eikö kuluta: ladattavien hybridien janoisuus ja päästöt kiistanaihe

Vihreän liikenteen lobbausjärjestö Transport & Environment esittää väitteitä ladattavista hybrideistä. Totuus järkevien kommenttien taustalla on monimutkaisempi.

Brittiläinen vihreää liikennettä lobbaava Transport & Environment (T&E) on julkaissut ladattavien hybridien kulutusta käsittelevän raportin. Otsikko kertoo sisällöstä kaiken: lataushybridihuijaus.

Raporttia lukiessa on tärkeä muistaa julkaisijan taustat: riippumattomasta tutkimuksesta ei siis ole kyse.

Ladattavat hybridit kuluttavat luvattua enemmän

Yhtä kaikki, T&E:n mukaan ladattavien hybridien päästöt ovat keskimäärin 2,86 kertaiset virallisesti ilmoitettuun arvoon verrattuna. Tutkimuksen pääset lukemaan täältä.

T&E:n mukaan tyypillisen ladattavan hybridin viralliset päästöt ovat keskimäärin 44 g/km, mutta todellisuudessa autoluokan keskipäästöt ovat 117 g/ km – tosin lukemat ovat vanhentuneella NEDC-mittauksella otettuja. Käytännössä tämä tarkoittaa T&E:n mukaan sitä, että keskimääräinen ladattava hybridi tuottaa Euroopassa elinikänään 28 tonnia hiilidioksidia, kun tavallinen hybridi tuottaa 33 tonnia, perinteinen bensiinimoottorinen auto 39 ja dieselauto 41 tonnia. Sähköauton eliniän latauksen päästöt jäävät vain 3,8 tonniin.

Tämän tiedon valossa T&E toteaa ladattavien hybridien päästöjen vertautuvan polttomoottoriautoihin, vaikka virallisten kulutuslukemien mukaan autoja halutaankin usein rinnastaa täyssähköautoihin. Brittiläinen T&E vetoaakin kotimaansa hallitusta ottamaan ladattavat hybridit mukaan polttomoottoreille kaavailtuun kieltoon tulevaisuudessa.

Onko data oikeaa?

Transport & Environmentin kulutustieto perustuu useissa maissa kerättyyn dataan. Mukana tosin on muun muassa saksalainen käyttäjälähtöiseen raportointiin perustuva spritmonitor.de, joten datan oikeellisuuteen voi suhtautua varauksella.

Päätelmien oikeellisuudesta

Ovatko T&E:n tekemät havainnot uskottavia? Se riippuu valtavasti siitä, millainen ladattava hybridi on millaisessa käytössä. Osa autoista on oikeasti janoisia. Raportissaan T&E tekee saman havainnon, josta Moottori raportoi jo keväällä (Moottori 5/2020): useat ladattavat hybridit ovat kykenemättömiä liikkumaan sähköllä myös täyssähkötilassa.

T&E nosta esille Kian, joka käynnistää täyssähkötilassa polttomoottorin, jos autoa yrittää lämmittää tai tuulilasin huurteenpoiston kytkee päälle. Ominaisuus on sama, josta Moottori raportoi sisarmerkki Hyundain kohdalla keväisessä testissä. T&E korostaa polttomoottorin käytön täyssähkötilassa olevan yleinen ongelma, ja siten todellisen täyssähkökäytön olevan usein mahdotonta.

Surkea sähkökäyttöisyys usein totta

T&E:n havainnot ovat valitettavasti linjassa Moottorin testien kanssa. Esimerkiksi supersuositut Volvon ladattavat hybridit käyttävät lämpiämiseen polttoainetoimista lämmityslaitetta ja käynnistävät polttomoottorin, jos sähköllä takavetoinen auto sutaisee vähänkin liikkeellelähdössä talviliukkailla.

Monet ladattavat hybridit ovat myös varsin vaikeaselkoisia: auton toiminnasta kiinnostunut henkilö kyllä pystyy ajamaan sähköllä huoletta, mutta autoon pakollisena liikkumavälineenä suhtautuvalle kaiken talouspotentiaalin hyödyntäminen vaatii kohtuutonta panostusta.

Sormi syyttää väärää tahoa

Ovatko ladattavat hybridit sitten huijausta, kuten T&E väittää? Se johtopäätös olisi kaikkein suurin virhe. Ladattava hybridi on mahdollista tehdä erittäin hyväksi ja taloudelliseksi, jos näin teknisesti halutaan. Aihetta käsiteltiin viime viikolla Puolen vuoden koeajo -juttusarjassa.

Se, että yhteiskunnan päättämät säännöt sallivat ja jopa suosivat markkinoille ajoneuvoja, joiden vihreys ei yllä laboratoriotestejä pidemmälle, ei ole niiden automallien vika, jotka oikeasti ovat kyvykkäitä. Teknologian sijaan on syytettävä toteutuksia, aivan kuten dieselskandaalissa.

Parempaa toteutusta

Ladattavien hybridien maineen pilaamisen sijaan energia tulisi kohdistaa parempien toteutuksien vaatimiseen ja käytännön elämän kannalta merkitykselliseen testaukseen. Autoilta tulisi vaatia polttoaineetta toimivia lämmityslaitteita, oikeasti järkevää sähköistä toimintamatkaa, nopeaa latautumista ja helppokäyttöisyyttä. Tämän teknologia mahdollistaa.

Muutama vuosi sitten käyttöön otettu WLTP-syklin mukainen kulutus- ja hiilidioksidipäästömittaus oli monelta osin suuri parannus entiseen, mutta ladattavien hybridien osalta testi on yhä puutteellinen: se muun muassa ajetaan ilman lämmitys- tai ilmastointilaitetta. On siis yksinkertaisesti liian houkuttelevaa tehdä vain laboratoriotesteissä menestyviä ladattavia hybridejä.

Myös asenteissa on parannettavaa: on vastuutonta yritykseltä antaa työntekijälleen ladattava hybridi polttoaineet kattavan täysautoedun kera tarjoamatta samalla ilmaista ja vaivatonta latausta työpaikalla ja kotona. Vai näkisitkö itse latauksen vaivan ja maksaisit sähkönkin, jos vaihtoehtona on tankata firman polttoainekortilla?

Euroopan autoalaa edustava ACEA ehtikin jo puolustautua T&E:n tutkimusta vastaan. Yksi argumentti oli autoihin ensi vuoden alusta tuleva eliniän polttoainekulutuksen mittaus, jolla voidaan seurata autojen käytännön kulutusta. Se antaisi teknisen keinon puuttua lataamattomuuteen, mutta kuinka tätä aiotaan hyödyntää?

Kaikki riippuu virallisista vaatimuksista ja mittauksesta

Ongelmat eivät tarkoita teknologian olevan huonoa. Hyvin tehty ladattava hybridi on erittäin toimiva, miellyttävä ja teknisesti järkevä konsepti. Halpa polttomoottoriteknologia kohtaa edullisen kevytsähköauton. Paketti vain pitää tehdä hyvin.

Aivan yhtä hyvin voisi kyseenalaistaa täyssähköautot: onko siinäkään mitään järkeä, että jokaisen täyssähköauton virallinen kulutuslukema on 0 grammaa kilometriltä, vaikka taatusti 2500-kiloisen kaupunkimaasturin liikuttaminen vie enemmän resursseja kun puolitoistatonnisen kaupunkiauton?

Teksti: Lauri Ahtiainen, lähde: Transport & Environment, Moottorin testit, Automotive News Europe