Koeajo: Mitsubishi Space Star

Tilava, mutta vanhanaikainen. Space Star lunastaa nimensä odotukset vain osittain. Hyvää: Tilava, mainio moottori Huonoa: Ohjaus, ajo-ominaisuudet, vanhentunut olemus

Mitsubishi Space Star maksaa 3,5 euroa jokaista millimetriä kohden. Hampurilaisaterian verran alle kolmellatoista tuhannella eurolla saa 3,7 metriä pikkuautoa. Se laittaa Coltin korvanneen Space Starin kilpailemaan halvimpien viisiovisen pikkuautojen kanssa.

Space Star lunastaa mahtipontisen nimensä lupaukset tilojen osalta. Lähes kaksimetrisen kuljettajan taakse mahtuu vielä 175 senttinen istumaan aivan kohtalaisesti.

Se kaksimetrinen kuljettaja tosin istuu pää hyvin lähellä kattoverhoilua. Myös lyhyempi kuljettaja kokee  istuvansa turhan korkealla. Istuma-asentoon nähden alas jäävä taustapeili muodostaa häiritsevän katvealueen. Istuinkorkeus on säädön matalimmassakin asennossa liian korkealla.

Pientä hiomattomutta Space Starissa riittää. Keskikonsolin katkaisimet ovat poikkeuksellisen halpaa muovia, ja radion näytöstä näkyy kerralla kanava tai kellonaika. Moottorin jäähdytysnesteen kylmyydestä ilmoitetaan tavanomaisen sinisen symbolin sijaan vihreällä merkkivalolla. Kyse on kustannussyistä. Nyt tehdas on voinut käyttää samaa vihreää väritystä lämpötilan merkkivalolle ja ECO-ajotavan ilmaisimelle.

Kolmesylinterinen pikkutähti

Kaupungissa Space Star on perusnäppärä. Kääntösäde on kokoluokasta johtuen pieni ja 1,2-litrainen kolmesylinterinen bensiinimoottori vääntää alakierroksilla erinomaisen vahvasti. Konetta voisi helposti luulla turboahdetuksi.

Hintaluokkaan nähden Mitsubishi tarjoaa myös keskivertoa enemmän tehoa. Space Starin kahdeksankymmentä hevosvoimaa on pätevä lukema kilpailijoiden 60–75 hevosvoiman välillä pyöriville teholukemille. Yhdistetyn ajon kulutuslukema on silti vain 4,1 litraa sataa kilometriä kohden. Kulutusta ja suorituskykyä parantaa myös auton keveys, omamassaksi ilmoitetaan vain 920 kilogrammaa.

Kytkimen oppiminen ottaa aikansa, mutta keveyteen tottuu. Vaihteet kytkeytyvät todella sulavasti, jos vaihdekeppiä liikuttaa oikeaa rataa. Epämääräisellä liikeradoilla voi vaihteensiirto kanittaa. Peruutusvaihteen kytkeminen vaatii välillä vaihteiston käyttöä vapaalla, mikä on parhaimmillaan nostalginen tuulahdus yhdeksänkymmentäluvun alun pikkuautojen vaihteidenarvontajärjestelmistä.

Hiontaa vailla

Autoa yleisesti vaivaava hiomattomuus välittyy ajettavuudestakin. Sen lisäksi, että ohjaus on tunnoton ja hieman tahmea, se myös keskittää poikkeuksellisen huonosti. Vielä maantievauhdissa ohjaus täytyy mutkan jälkeen varta vasten kääntää takaisin suoraan.

Ohjaus on melko epätarkka johtuen kapeista ja korkeista 165/65 R14 –renkaista. Auton jousitus on myös harvinaisen pehmeä, joten kallistelua tapahtuu aivan tavanomaisissa vauhdeissa. Toisaalta mukulakivet ja muut kaupunkiympäristön arkiset haasteet se selvittää hyvin.

Ajettavuuden tai melutason puolesta Space Star ei ole kotonaan maantievauhdeissa. Se on sääli, sillä vasta kaupunkinopeuksien yläpuolella alkaa erinomaisesta 0,27 ilmanvastuskertoimesta olla hyötyä.

Eilispäivän uutuus

Loistavaa moottoria lukuun ottamatta Mitsubishi tuntuu uudeksi autoksi vanhanaikaiselta. Siinä ei olisi mitään ongelmaa, jos auto olisi poikkeuksellisen halpa. Lähes tasan kolmentoistatuhannen euron hinta laittaa sen kuitenkin ahtaaseen rakoon.

Budjettitietoisille on tarjolla kaksituhatta euroa halvemmalla viisipaikkainen Dacia Sandero. Vähän ajaville sen korkeahko 5,8 litran keskikulutuskaan ei ole ongelma. Vastaavasti vain joitakin satoja euroja Space Staria kalliimmalla saa kuusikymmentä hevosvoimaisen Seat Miin. Se on toki nelipaikkainen, mutta laatuvaikutelma on aivan toista luokkaa kuin Mitsubishissä.

Myös aivan suoria kilpailijoita on tarjolla lukuisia. Suuntaan tai toiseen alle neljänsadan euron päässä Space Starista on tarjolla myös Nissan Micra, Kia Picanto tai Citroën C3. Kilpailu budjettiluokassa on kovaa. Se pistää uutena vanhanaikaisen Space Starin hyvin ahtaalle.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen