Koeajo: Audi A7 Sportback 50 TDI quattro – kosketusnäyttö kunnossa, mutta dieseliä pitää odotella

Kosketusnäyttöjen ongelma on ratkennut, mutta Audi A7:sta paljastuu muita pikkumurheita. Hyvää: toimiva kosketusnäyttöjärjestelmä, tyylikkäät sisätilat, jousitusmukavuus suurillakin vanteilla. Huonoa: nelipyöräohjaus, dieselin rasittava viivyttely.

Koska loppuvuodesta esiteltyä Audi A8 -edustusautoa ei vieläkään ole Suomessa saatu lehdistökoeajoihin, saa uusi Audi A7 olla ensimmäinen pidempiaikainen altistus saksalaismerkin uudelle käyttöliittymälle. MMI Touchiksi nimetty järjestelmä hylkää Audien ohjaamoja pitkään hallinneen pyöreän rullan: tilalla on kaksi suurta kosketusnäyttöä. Kosketusnäytöt autoissa jakavat rajusti mielipiteitä, mutta aloitetaan avoimella asenteella: ei vika ole koskaan teknologiassa, vaan huonossa toteutuksessa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vaivannäön tulos

Sellaista ei Audista löydä. Ensinnäkin kahdelle näytölle on jaettu selkeät roolit: ylemmästä hallitaan kaikkia päätoimintoja, alemman rooliin kuuluu ilmastoinnin hallinta sekä tekstinsyöttö. Syöttötavan voi valita perinteisen ruutunäppäimistön naputtelun tai kirjainten piirtämisen väliltä. Ajon aikana jälkimmäinen voittaa, tuleehan latinalaisten aakkosten piirtäminen sormenpäillä suoraan selkäytimestä.

Audi on selkeästi nähnyt vaivaa kosketusnäytön kehittämisessä autokäyttöön sopivaksi. Käyttöliittymä perustuu suuriin tiiliin, joten oikeaan kohteeseen osuu helposti huitaisemallakin. Koeajoautoon tosin oli tilattu suurempi 10,1-tuumainen näyttö, kun perusmalli tyytyy 8,8-tuumaiseen.

Äänenvoimakkuudensäädölle, kameroille ja aktiivisesta turvallisuudesta huolehtiville järjestelmille on vielä omat painikkeensa. Ajotilat, ajonvakautusjärjestelmä, hätävilkut sekä etu- ja takalasien lämmitykset hoituvat hipaisukytkimin.

Nopea ja selkeä

Käyttöliittymä on saksalaisen looginen. Itse asiassa Audin viimeisimpään rullalla ja sivusuuntaisilla nuolilla toteutettuun MMI-järjestelmään verrattuna tuntuu, kuin puolet valikoista olisi yhtäkkiä poistettu. Kaikki toiminnot ovat kuitenkin yhä tarjolla, joten kyse on vain selkeytyneestä käyttöliittymästä. Käyttökokemuksen mielekkyyttä tukee myös järjestelmän sähäkkyys. Vain alkukäynnistystä joutuu hieman odottelemaan.

Erinomaisesta toteutuksesta huolimatta Audin MMI Touch -tietoviihdejärjestelmä ei välttämättä vieläkään miellyttäne oikeisiin painikkeisiin mieltynyttä käyttäjää, mutta uutuudelle kannattaa antaa mahdollisuus ennen sen tuomitsemista.

20-tuumaa ja huippumukava

Miellyttävää kosketusnäyttökokemusta tukee Audin upeasti toimiva alusta. Koeajoauto kulkee karkeammillakin teillä erinomaisen mukavasti, vaikka alla pyörivät S Line Sport -varustepakettiin kuuluvat 20-tuumaiset alumiinivanteet. Mainitun varustepaketin mukana ei onneksi tule urheilullisempaa alustaa, ja itse asiassa ulkonäkökin muuttuu vasta S Line -ulkonäköpaketin valitsemalla. Saksalaismerkkien huippumallien tapaan myös A7:n lisävarustelista on äärimmäisen pitkä ja sokkeloinen. Kaikki kunnia niille Audi-myyjille, jotka hallitsevat merkin huippumallien varustelogiikat ulkoa.

Jos pelkistetty tyylikkyys iskee, viihtyy täällä erinomaisen hyvin. Materiaalit tai viimeistely eivät anna tilaa moitteille. Myös tunnelmavalaistus on taidokkaasti tehty.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Nelipyöräohjaus rasittaa

Mainitusta jousitusmukavuudesta koeajoautossa vastaa lisävarusteinen ilmajousitus. Pakettia on myös täydennetty rajumpaa ajoa ketteröittävällä quattro Sport -aktiivitakatasauspyörästöllä sekä nelipyöräohjauksella. Vailla suoraa vertailua on vaikea kommentoida nelipyöräohjauksen tuomaa ketteryysetua, mutta ohjaustuntumalle järjestelmä ei tee hyvää. Audin nelipyöräohjaus, brändikielellä Dynaaminen nelipyöräohjaus, tarkoittaa sähkömekaanista takapyörien ohjausta ja muuttuvavälitteistä ohjausta etupyörille.

Huomaa takapyörien kulma täyskäännöksessä.

Järjestelmän tarkoitus on ketteröittää autoa hitaissa nopeuksissa, vakauttaa sitä suurissa nopeuksissa ja ilmeisesti muutenkin tasoittaa kuljettajan ohjaustarpeita erilaisissa ajotilanteissa. Viikon kestäneen koeajon aikana järjestelmän kanssa oli vaikea päästä sinuiksi: koska ohjauksen kokonaisvälitys muuttuu jatkuvasti nelipyöräohjauksen ja muuttuvan ohjausvälityksen tehdssä taikojaan, ei A7:n ratissa oikein koskaan tiedä, kuinka paljon juuri tässä vauhdissa tähän mutkaan pitäisi ohjausta kääntää. Se johtaa ajoittain ylimääräiseen ohjauspyörän kääntelyyn.

Vihainen valoraita on helpoin keino erottaa uusi Audi A7 edeltäjästään.

Käytökseen varmasti tottuisi ajan myötä, mutta tässä hintaluokassa toivoisi luonnollisempaa ratkaisua – nyt Audin järjestelmä tuntuu enemmän Renaultin kuin konsernisisar Porschen ratkaisulta. Ohjaus kärsii myös melkoisesta tunnottomuudesta, mutta onneksi ohjausvoimat sentään muuttuvat luonnollisesti.

Ei nyt vaan… Nyt!

Toinen päämoite Audi A7:ssa liittyy voimalinjaan. Täydessä pauhussa 50 TDI -tunnuksen alta löytyvän 3-litraisen turbodieselin kulku on upeaa, mutta erityisesti taajama-ajossa moottoria vaivaavat tuskastuttavat viiveet. Kaasun pohjaan painamista seuraa voimavarat huomioon ottaen melkoinen tauko, kunnes auto vihdoin ryntää eteenpäin.

Audia huomaakin ajavansa kuin vanhaa autoa, jonka voimansiirrossa on merkittävästi klappia: ensin välykset pintakaasulla pois, ja vasta sitten reilummin hanaa.

Ongelma ei tiedettävästi liity ZF:n 8-portaisen automaattivaihteiston viivyttelyyn, vaan taustalla on turbodieselin päästöjenhallinnan vaatimat viiveet. Olisikohan tässä ohjelmistopäivityksen paikka?

Bensiinimallin paikka?

Audi A7 on monilla osa-alueilla, erityisesti alustaltaan, upea auto. Se ei kuitenkaan ole parhaimmillaan koeajetussa muodossa: todennäköisesti vain etupyörillä ohjautuva 55 TFSI -bensiiniversio olisi vieläkin parempi paketti. Valitettavasti sen lähtöhinta on yli 13 000 euroa dieseliä korkeampi.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen