Koeajo: Ford Puma ST hyppää kuin sammakko, mutta renkaissa piilee yllätys

Ford Puma ST on "hot hatchejä" käytännöllisempi, ja lajissaan hyvin urheilullinen. Hyvää: alustan toiminta, käytännöllinen kontti, rohkea kokonaisuus. Huonoa: kesärenkaiden pidon ja korin korkeuden suhde.

Sininen Ovaali tunnetaan innokkaasta suhtautumisesta kompakteihin sporttiautoihin, joten myös pienen katumaasturin menevämpään painokseen on ladattu runsaasti osaamista. Lopputulos eli Ford Puma ST ei koostu pelkästä koristelusta vaan perusmalleja selvästi tehokkaammasta, pikkuveli Fiesta ST:ssä nähdystä 1,5 litran 200-heppaisesta moottorista, jäykemmästä alustasta, nopeammasta ohjauksesta ja kookkaammista jarruista.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kaksi luonnetta

Koeajoimme Puma ST:n kahteenkin eri otteeseen: keväällä kitkarenkain ja tarkennuksena suvisäässä kesäkumein. Näiden kokemusten välille muodostui mielenkiintoinen ero, joka liittyy kiinteästi koko auton konseptiin.

Harvoin nimittäin käy niin, että urheilullinen auto tuntuu talvirenkailla paremmalta, mutta nyt se oli myönnettävä todeksi. Vaikka Puma ST:n alusta on jäykkä, katumaasturimainen korkeus ja mallin mukana tulevat kovat Michelin Pilot Sport 4S -kesärenkaat saavat aikaan hieman epäsuhtaisen kokonaisuuden. Pitoa löytyy tajuttomasti, mutta korin liikkeet ovat ylhäällä istuessa turhan laajoja, jolloin sinänsä hyvin tukevista Recaron penkeistä alkavat sivutuet loppua kesken. Pysyäkseen paikallaan kuski puristaa rattia entistä tiukemmin, mutta ohjauskaan ei enää tässä menossa tarjoa parasta tuntoa.

Nastattomilla talvirenkailla ja kylmemmällä asvaltilla auto tuntui ikään kuin rauhoittuvan omemmaksi itsekseen. Vaikka miten kanttaili, kori ei myöskään kitkoilla tehnyt minkäänlaisia ylimääräisiä liikkeitä, eikä pehmeämpiä renkaita saanut juuri ulvomaankaan. Kesärengasvalintaa voisi siis vielä harkita tästä elastisemmasta näkövinkkelistä.

Potkua ja pörinää

Mallia ei saa automaattina isoveli Focus ST:n tapaan, vaan laatikkona on aina käsin hämmennettävä manuaali. Läpi kierroslukualueen väkevästi vääntävä moottori sallii myös ei-niin-aktiivisen-vaihtamisen omaavan ajotyylin, mutta Fordin tyyliin välitykset ovat todella pitkät, joten taajamassa joutuu usein ajamaan totuttua yhtä pienemmällä pykälällä. Sen myötä pörisevät pakoäänet alkavat hieman toistaa itseään.

Kovemmin kiihdytettäessa meno ei hyydy turhaan sutimiseen, sillä lisävarusteisen Performance Packin mukana saa myös mekaanisen tasauspyörästön luistonrajoittimen. Samassa tulee Launch Control -lähtöjärjestelmä sekä urheilulliseen vaihteenvaihtoon opastavat valot mittaristossa. Sport- ja Track-ajomoodit kuuluvat niin ikään kuvaan – jälkimmäisessäkin ajonvakautus pysyy päällä mutta sallii suuremmat luistot vauhdikasta ajoa varten.

Ottaisiko sitten tämän vai pikkusporttien ikoniksi muodostuneen Fiesta ST:n? Vanhanaikaisesti asiaa ajatteleva puritaani siirtynee automaattisesti jälkimmäisen rattiin, mutta perhe-elämää ja dynaamisuutta yhdistelevä löytää myös Puma ST:stä menoa ja meininkiä, ja laskee mielellään kauppakassinsa tästäkin versiosta löytyvään tavaratilan syvään poteroon, jota ei ahtaammassa Fiestassa ole. Eivätpähän tölkit lentele pitkin konttia tiukastikaan taitettaessa.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Eetu Kokkonen