Koeajo: Kia Picanto 1.2 ISG EX – Pikantti pikkuinen piristyi

A-segmentissä mainiosti pärjäävä Kia Picanto siirtyy kolmanteen sukupolveensa lähinnä sisäisellä kasvulla. Hyvää: asenne, hinnoittelu Huonoa: sivutuuliherkkyys, puhditon moottori

Kolmannen sukupolven Kia Picanto malttaa pitää automalleja usein vaivaavan pakkokasvun kurissa, sillä parempia sisätiloja ja aikuisempaa ajokäytöstä on haettu vain venyttämällä akseliväliä 15 millimetrillä. Samalla balanssi on muuttunut niin, että lyhentyneen etuylityksen vastapainoksi takaylitys on kasvanut, jättäen matkustamon lisäksi tavaratilalle 55 litraa aiempaa isomman kolon.

Terävämmällä tyylillä

Picanton hiukan pyöreät ulkomuodot ovat vaihtuneet päättäväisempään terävyyteen, jota hallitsee Kian tiikerikeula. Valittavana on myös kuusi uutta ulkoväriä, kasvattaen määrän 11:een. Malliston pirteimpänä koreilee syksyllä saapuva GT Line -varustelu, joka tuo kaupunkiautolle näyttävää sporttisuutta.

Sisällä matkustamossa Picanto jatkaa terävästi, sillä pirteä muotoilu sekä värien ja kuvioiden käyttö jättävät jälkeensä muun muassa turhan vakavan isoveli-Rion. Suurimmalle osalle ostajista riittänee jo vakiovarusteinen viihdejärjestelmä, joka retrolookista huolimatta taitaa Bluetoothin jalon taidon jo LX-perusvarustelusta alkaen. EX:ssä on puolestaan luvassa kuljettajan meikkipeili, jonka valon luvataan olevan yhden markkinoiden parhaimmista. Turvavarusteista kiinnostuneille löytyy automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä, jonka saa lisäpakettina jo perustasosta alkaen.

Ajoasentoa etsivien koeajajien kannattaa pitää Picanton suhteen mielessä, että kuljettajan istuimen korkeussäätö tulee varusteeksi vasta EX-tasosta alkaen. Säädön kanssa ainakin keskimittainen kuljettaja löytää kuitenkin hyvät edellytykset ajamiseen, tunnelman ollessa kaupunkiautomaisen avoin. Takana tilaa on kiitettävästi auton kokoon nähden ja 255 litran tavaratilakin on jo sangen käyttökelpoinen.

Puuskissa paimennettava

Ajettaessa Picantossa kiinnittyy huomio sen turhan kevyeeseen ohjaukseen, joka kuitenkin rauhoittuu hiukan maantienopeuksiin kiihdyttäessä. Vaihteensiirtoa voi luonnehtia rouskuvaksi. Pehmeänpuoleinen jousitus ei heilu turhia jälkiliikkeitä, sopien kaupunkiautolle hyvin. Maantiellä huomio kiinnittyy kohtuullisen melutason lisäksi sivutuuliherkkyyteen, sillä puuskittaisessa tuulessa Picantoa täytyy hiukan paimentaa omalla kaistalla pysyäkseen.

Kolmesta moottorivaihtoehdosta koeajossa oli keskimmäinen, eli 1,2-litrainen vapaasti hengittävä bensiinimoottori. 84 hevosvoiman ilmoitetusta tehosta huolimatta moottoria vaivaa samansuuntainen aneemisuus kuin pienempää 67 hevosvoiman 1,0-litraista vaparia. Syksyllä saapuva 1.0 T-GDI-bensiiniturbo (100 hv) lieneekin sopiva ratkaisu ripeämpää ohituskiihtyvyyttä kaipaaville.

Hyvin hinnoiteltu

A-segmentin pikkuautoksi Kia Picanto hoitaa homman tasavarmasti kotiin ja mukana on hippanen luokalta toivottavaa pirteyttä. Kun vielä huomioi, että tulokkaalla on takanaan Kian pitkä takuu ja hankintahinnan lisäksi myös käyttökulut pysynevät kurissa, ei ole vaikea ennustaa suosion jatkumista.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen