Koeajo: odotimme, että Nissan Ariya olisi ollut eheämpi kokonaisuus

Nissan Ariya on mielenkiintoinen yhdistelmä fiksuja ja ei-niin-fiksuja ratkaisuja. Hyvää: ohjaamon rauhallisuus, manuaalinen akun esilämmitys, laatuvaikutelma. Huonoa: taipumus sutimiseen, kojelaudan painikkeet, pikalataus.

Nissanin päätuote Euroopan markkinoilla on viime vuodet ollut Qashqai-katumaasturi. Suomen myydyimpiin autoihin kuuluva malli päivittyi vieläpä nykyisessä mallisukupolvessa erinomaiseksi arkiautoksi, kuten totesimme useaan otteeseen puolen vuoden käyttötestimme aikana. Rima täysin sähköiselle Nissan Ariya -katumaasturille – jonka on määrä ottaa valmistajan lippulaivan nimike meikäläisillä markkinoilla – on siis eittämättä korkealla.

Myös markkinarako asettaa odotuksia. Nissan Ariya asettuu suosittuun sähköautoluokkaan, jonka Merkittävistä kilpailijoista mainittakoon esimerkiksi Volkswagen ID.4, Škoda Enyaq, Kia EV6, Hyundai Ioniq 5 ja Tesla Model 3.

Tärkeimmät tekniset tiedot voi lukea aiemmasta ulkomaan koeajosta, mutta kerrataan perusasiat. Akkuvaihtoehtoja on kaksi, 63- ja 87-kilowattituntiset, joista koeajoautossa oli pienempi. WLTP-toimintamatkaksi ilmoitetaan tuosa järjestyksessä 403 ja 533 km. Auto on saatavana etu- tai nelivetoisena, mikä on täyssähköiselle autoarkkitehtuurille nykyään jopa erikoinen ratkaisu – esimerkiksi kaikki edellä mainitut kilpailijat ovat taka- tai nelivetoisia.

Ariyan sisäinen laturi on pieniakkuisessa mallissa 7,4-kilowattinen mutta ikävä kyllä yksivaiheinen, eli kotitalouksille tyypillisten 16 ampeerin sulakkeiden takaa ei saa kolmivaihepistorasiastakaan yli 3,2 kW:n tehoa irti. Kotilatauksessa ero on selkeä: 3,2 kW:n teholla akun latautuminen tyhjästä täyteen vie noin 20 tuntia, ja 11 kW:n teholla kuutisen tuntia. Isoakkuisessa versiossa on kuitenkin jo vakiona 22 kW:n sisäinen laturi, ja sen saa lisävarusteena myös pieniakkuiseen versioon.

Hattu – päästä

Ariyan sisällä vallitsee rauhallinen tunnelma. Fyysisiä painikkeita ei juuri ole, toisin kuin valmistajan perinteisemmissä malleissa. Nappulat on korvattu paneeleihin piirtyvillä kosketuspainikkeilla, joita pystyy tosin myös painamaan. Toteutus on siisti, mutta käytettävyydeltä hieman ontuva. Kosketuspainikkeiden vaste on epämääräinen ja esimerkiksi lämpötilan säätö on hieman hidasta.

Nissanin ensimmäinen täyssähköauto Leaf on kärsinyt koko olemassaolonsa ajan ergonomiaongelmista, mutta Ariyassa perusasiat on kunnossa. Istuin on mukava ja hyvin säädettävissä, ja ohjauspyörästäkin löytyy etäisyyssäätö. Iso miinus pitkäselkäisille on kuitenkin pääntila. Vaikka Ariya on korkean oloinen auto, ainakaan panoraamakattoisessa mallissa allekirjoittanut ei voinut istua optimaalisessa, eli varsin pystyssä asennossa. Mukavan asennon saamiseksi penkkiä piti joko kallistaa reilusti taaksepäin, minkä jälkeen ohjauspyörä jäi liian kauas, tai sitten istua vinossa pää kattoluukun syvennyksessä. Ongelma ei kuitenkaan kosketa kaikkia hujoppeja, sillä osa lähes 190-senttimetrisistäkin koeajajista mahtui kuljettajan paikalle ihan hyvin – mutta kovin kummoista hattua ei pään ja katon väliin tuolloin jäänyt.

Puhelimen langaton latausteline on sijoitettu fiksusti kyynärnojan alle, minne se on nopea sujauttaa avonaisesta aukosta, eikä katse suuntaudu vaistomaisesti puhelimeen jokaisen merkkiäänen jälkeen. Suljettua säilytystilaa ei kyynärnojan alla harmittavasti ole, mutta liikuteltavan nojamoduulin alaosassa on avonaista säilytystilaa – joka tosin on ajaessa huonosti käytettävissä matalan sijainnin vuoksi. Puutetta paikkaa kuitenkin kojelaudasta sähköisesti avattava lokero, joka toimii tarvittaessa vaikka tablettitelineenä.

Takapenkillä pääntilaa on vielä huonommin, ja kun lattia on korkealla, pidemmän aikuisen oltavat eivät ole erityisen mukavat hyvästä jalkatilasta huolimatta. Keskimittaiset aikuiset ja lapset matkustavat silti takana kohtuullisen mukavasti.

Tavaratilan voi jakaa välipohjan levyllä samaan tapaan kuin Qashqaissa, mikä tekee kontista kiitettävän käyttää. Lastauskynnystä ei juuri ole, mutta ruuman pohja sijaitsee melkoisen korkealla.

Lämmitä ja lataa

Eräs Ariyan erikoisuus on manuaalisesti kytkettävä akun esilämmitys. Yleensä tämä pikalatausta nopeuttava toiminto kytkeytyy päälle navigoinnin perusteella, mutta Ariyassa sen voi kytkeä valikosta päälle kun itse parhaaksi kokee.

Kokeilimme esilämmitystä pariin otteeseen, ensimmäisellä kerralla 30 ja toisella kerralla 45 minuuttia ennen latausta. Kummallakaan kerralla aloituslatausteho ei noussut lähellekään luvattua 130 kilowatin maksimia, vaan jäi vajaan 85 kW:n tuntumaan. Lähemmäs huipputehoa olisi ehkä päästy pienemmällä akun varauksella, kyseisillä latauskerroilla varaus oli latauksen alussa tasan 20 %.

Latauskäyrä on todella lineaarinen, ja lähtee laskemaan tasaisesti heti latauksen alussa. 60 %:n varauksessa teho on vajaat 60 kW ja 80 prosentin varauksessa noin 50 kW. Ariyalla kannattaa siis mieluummin taittaa matkaa useita lyhyitä pysähdyksiä -taktiikalla.

Yhdistetyssä moottoritie- ja maantieajossa (jälkimmäinen enimmäkseen satasen nopeusrajoitusalueella) kulutus huiteli noin 25 kWh/100 km -tuntumassa, mikä tarkoittaa noin 250 kilometrin toimintamatkaa sateisessa 5 asteen lämpötilassa. Kaasujalkaa höllentämällä toimintamatkaa saisi tosin varmasti pidennettyä. Matkantekoa helpottaa erinomaisesti toimiva toimintamatkamittari, joka antaa tarkan arvion jäljellä olevasta rangesta.

Autona keskinkertainen

Ajettavuudeltaan Ariya on perusvarmaa keskitasoa. Alusta ottaa terävätkin töyssyt hyvin vastaan, eikä pintakovuuden aiheuttamaa nypytystä ilmene Qashqain tapaan. Auton massan kuitenkin huomaa, sillä ajettavuus ei ole kovin tarkkaa, ja etenkin ohjaus tuntuu melko etäiseltä.

Voimalinja tuntuu paikaltaan lähdettäessä sähköautoksi vaisulta. Tämä saattaa olla suunniteltu ominaisuus, sillä etenkin märällä kelillä etupyörät pyrkivät sutimaan poikkeuksellisen herkästi. Sutimisenesto ei myöskään tunnu yhtä hienostuneelta kuin muissa sähköautoissa, vaan töksähtelevältä kuin polttomoottoriautoissa konsanaan. Muuten voimalinja pelaa pehmeästi, ja suorituskykyä riittää hyvin ohituksiinkin.

Kuljettajan paikalta näkee eteen hyvin, mutta katon rajassa istuessa A-pilarit taittuvat hieman häiritsevästi eteen. Näkyvyys takaikkunasta ei ole kovin hyvä, mutta sitä paikataan taustapeilillä, jota voi käyttää myös näyttönä auton taakse kuvaavalle kameralle. Toisin kuin esimerkiksi Hyundai Ioniq 5:ssä, Ariyasta löytyy sellainen nerokas keksintö kuin takalasinpyyhin, jota ei tosin tarvita kovin usein – perän muotoilu huolehtii siitä, että suurin osa kurasta jää takaluukkuun lasin alapuolelle. Sen sijaan kuraa kertyy ovien alareunoihin järisyttävissä määrin jo lyhyen, kurakelissä suoritetun ajelun aikana.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen

Lisää aiheesta

• Koeajo: Nissan Ariya ei ole vain sähkö-Qashqai
• Aika Leafin jälkeen: Nissan Ariya esittäytyy kilpailijana VW ID.4:lle
• Nissan Qashqai -kansanmaasturi Moottorin puolen vuoden käyttötestiin
• Käyttötesti: video näyttää, miten helppo auto Nissan Qashqai on