Koeajo: Renault 4 – maalaisten suosikki sai sähköt

Renault 4 on kaupunkiin sopiva retromalli, jonka haasteena on verkkainen latausnopeus.

60-luvulla ensi-iltansa saanut tipparellu oli aikanaan lantasaappaiden suosikkikulkine. Auton ajatuksena oli tarjota omistajalle auto, jolla sai päivisin kuljetettua kolme sataa kiloa perunoita pellolta torille ja illalla ajeltiin perheen voimin haukkaamaan patonkia kaupungin vilinään.

Aikanaan Renault 4 meni kaupaksi hävyttömiä määriä. Auto oli edullinen ja ilmeisen maastokelpoinen kulkine, joka kilpaili verisesti ranskalaisen autoteollisuuden valtiudesta rättisitikan kanssa.

Kun ajassa kelataan muutama vuosikymmen eteenpäin, päästään tähän päivään ja moderniin Renault 4:ään. Auto tulee markkinoille kahdella eri voimalinjalla, joista miedompi on 90 kW (120 hv) ja 40 kWh ajoakulla varustettu. Hinnat alkaen -version hintalappu jää juuri alle 30 000 euron, mikä on houkutteleva summa asiallisesta sähköautosta.

Rikkaammat ostajat valitsevat luonnollisesti isolohkoisen 110 kW (150 hv) tuottavan voimanpesän, jonka akkupaketti on leuhkat 52 kWh. Sen hintalapussa lukee vähintään 32 900 euroa. Hinnaston piikkipaikalla on avattavalla kangaskatolla varustettu comfort range iconic plein sud -malliversio, joka maksaa porvarilliset 38 790 euroa.

Rättikattoinen versio ei ole vielä saapunut Suomeen, mutta sen kohdalla menneisyyden Renault 4:n henki on varmasti läsnä kaikkein parhaiten.

Reippaasti retroilua

Ranskalaisvalmistaja on retroillut nelosen kohdalla roppakaupalla. Autossa on paljon elementtejä, jotka viittaavat 60-luvulla päivänvalon nähneelle esi-isälle. Keulan valoelementti on pastissi vanhalle, ja takavalojen muotokieli viittaa niin ikään menneeseen.

Myös korin muodot noudattelevat ensimmäisen sukupolven fiilistä niin pitkälle kuin se on mahdollista. Viitteet 60-lukuun ovat toimivia, vaikka suuri osa ostajista tuskin on koskaan edes nähnyt tipparellua oikeassa elämässä. Hyvä retromalli toimii ilman referenssiä menneeseen.

Renault 4 on tyylikäs automalli, mutta se ei ole ainoa positiivinen asia. Vaikka kyseessä on pikkuauto, on tilaa saatu loihdittua riittävästi. Takapenkeillä tilaa ei ole ylitsevuotavasti, mutta neljällä aikuisella homma toimii kohtuullisen mukavasti.

Tavaratila on hieman yllättäen pätevän kokoinen, vaikka litramäärä ei huimaakaan päätä. 339 litraan mahtuu lastenrattaat ja liuta ostoksia mukavasti. Kontin muotoilu tekee siitä käyttökelpoisemman kuin litrat antavat ymmärtää.

Tippa on ajettavuuden näkökulmasta tyypillinen ranskalaisauto. Jousitus on viritetty mukavuuspainotteiseksi ja penkit tarjoavat tiiviin tuen sijaan leppoisaa istuvuutta. Sivuttaistuki Renaultin penkeistä löytyy, mutta leveäselkäinenkin tuntee olonsa mukavaksi. Reisituki voisi olla hieman tuntuvampi, mutta ainakin itselleni homma toimii.

150 hepoa riittää

Voimalinja on varsin tutun oloinen. 110 kW (150 hv) sähkömoottori tuottaa 245 Nm väännöt. Teholukemat ovat perusajoon riittävät, mutta kovin ripeää kyytiä autolta ei sovi odotella. Toki se ei ole nelosen ideakaan.

Kohtuuhintaisen perusauton 50 kWh akku riittää WLTP:n mukaan 407 kilometrin yhtäjaksoiseen ajolenkkiin. Marraskuun muutaman asteen plussakelissä lukema ei luonnollisestikaan toteudu sellaisenaan. Todellisuudessa Renault jaksaa noin 300 kilometriä per lataus.

WLTP-kulutuslukema on sadalle kilometrille 15 kWh tienoilla. Pieniakkuisella päästään hieman alle, ja isoakkuisella hieman yli. Vertailulukuun yltäminen vaatii pihistelevää ajotapaa, sillä reippaammalla ajotavalla Renault 4 imaisee helposti 20 kWh sadan kilometrin taipaleella.

Monen muun ranskalaismerkin tavoin Renaultin suuri kompastuskivi on latausnopeus. Nelosen kohdalla päästään isoakkuisena versiona 100 kW maksimilataustehoon, kun 40 kWh akku ottaa virtaa vastaan 80 kW nopeudella. 15–80 prosentin pikalataus onnistuu molemmissa tapauksissa 30 minuutissa.

Pikalataukseen vaikuttava tekijä on Suomessa tapahtuvassa autoilussa akun lämmitysmahdollisuus, joka on Renaultin kohdalla sidottu navigaattoriin. Lämmitystä ei siis voi käynnistää halutessaan napista, vaan ainoa vaihtoehto on navigoida laturille auton omalla järjestelmällä.

Pikalatauksen näkökulmasta Renault lukeutuu siis markkinoiden hitaimpien lataajien joukkoon. Toki tässä täytyy muistaa se, että suurin osa käyttäjistä lataa autoaan kotipihassa tai työpaikalla, jolloin pikalataus jää vain pidemmille ajoreissuille. Sellaisiin Renaultia ei voi varauksettomasti suositella.

Siisti sisusta viehättää

Tyylikkään ulkomuodon lisäksi ihastusta herättää sisusta, joka on tehty pitkälti kierrätysmateriaaleista. Penkit on tikattu ruutukuvioisiksi ja sisustassa on farkkuhenkistä verhoilua. Kokonaisuus on pirteä ja moderni. Ranskalaiset onnistuvat tekemään mukavan näköisiä sisustoja kohtuullisella kulurakenteella.

Ilahduttavaa on myös mittariston ja tietoviihteen design. Molemmat diginäytöt ovat tyylikkäitä ja toimivuudeltaan hyviä. Valikot on muovattu loogisiksi, mikä ei ole vielä tänäkään päivänä itsestäänselvyys.

Erityiskiitos täytyy antaa fyysisestä pikanäppäimestä, jonka kautta kuski saa kytkettyä liikennemerkkien tunnistusjärjestelmän pois piipittämästä parilla klikkauksella. Nappi löytyy kojelaudasta ohjauspyörän vasemmalta puolelta.

Renault 4 on toimiva kokonaisuus, joka näyttää sen, että toimivan sähköauton saa toteutettua kohtuuhinnalla. Jos hidas latausnopeus ei haittaa, on moderni tipparellu hyvä kumppani pienen perheen käyttöautoksi.