Koeajo: urheilullista upsizingia – Mazda 6 Sport Wagon 2.5

Kahden ja puolen litran bensakone, ja vieläpä ilman ahdinta. Mazda 6 Sport Wagon 2.5 ui rohkeasti valtavirtaa vastaan. Hyvää: ajoasento, vaihteiston toiminta. Huonoa: täristävä alusta, tunnoton ohjaus.

Mazda 6 Sport Wagon 2.5 on kahdessakin mielessä kuin tuulahdus menneestä. Ensinnäkin tällaiset ylemmän keskiluokan farmarit ovat yhä harvinaistuvaa sorttia – tällä vuosituhannella leikistä ovat jättäytyneet pois niin Citroën C5, Honda Accord kuin Nissan Primerakin, ja myös Ford Mondeon tulevaisuudesta on liikkeellä erilaisia huhuja, kun odotetun kasvojenkohennuksen tulo Eurooppaan tuntuu vain kestävän ja kestävän.

Eihän isojen farkkujen luokka vielä täysin kuollut ole, mutta silti samanhintaiset katumaasturit tuntuvat olevan niitä, joita ostajat tahtovat, ja joita valmistajat ovat halukkaita myös tekemään.

Perinteisestä farmarikorista on kuitenkin monia etuja. Käytännöllisten tilojen ohella ajoasento on selvästi SUV-luokan autoja matalampi ja urheilullisempi, mikä konkretisoituu silloin, kun konepellin alle pistetään jotain tavanomaista tehokkaampaa.

Itsepintainen isolohko

Juuri tämän koeajoauton moottori onkin sitten toinen perinteet mieleen tuova asia. Hiroshimalaisvalmistaja ei nimittäin – vastoin valtavirtaa – usko turboahdettuihin pieniin bensakoneisiin, vaan pitää iskutilavuudet sinnikkäästi useita desilitroja suurempina ja hengityksen vapaana.

Niinpä myös Mazda 6:een kaupataan kaksilitraisen peruskoneen ohella peräti 2,5-litraista nelisylinteristä myllyä. Vastaavaa ei jäljellä olevilla kilpailijoilla ole tarjota, ellei lasketa joidenkin premium-merkkien huimasti kalliimpia kuusisylinterisiä moottoriversioita.

192 hevosvoiman muodostama tehoero jopa malliston puhdikkaimpaan 175 hevosvoiman dieseliin on melko selvä, mutta huippuväännössä ahtamaton bensakone luonnollisesti antaa periksi turbonakuttajalle (256 vastaan 420 newtonmetriä).

Talvella lisätasoitusta tulee siitä, että siinä missä dieselmoottorisia Mazda kuutosia tarjotaan myös nelivetoisina, bensahuippumalli raapii aina pelkästään etupyörillään.

Sopimatontakin sporttisuutta

Eipä silti, tälläkin pärjää, ja vieläpä oikein hyvin – varsinkin kun koeajo suoritettiin pitävän syyskelin vallitessa ja kesärenkain.

2,5-litrainen moottori tulee aina kuusivaihteisen automaattivaihteiston kera, ja sen tekemät alaspäinvaihdot korvaavat kivasti kierroskonemaisempaa luonnetta. Kulutus ei tästä tietysti tykkää, mutta tuskin tätä mallia kustannustehokkaasti ajatteleva ostaakaan.

Sinänsä laatikko kyllä tekee kaikkensa ekohenkisyyden eteen. Iso pykälä pysyy päällä, vaikka kaasupoljin painettaisiin puoleen väliin asti. Ja viimeistään kun pedaali tiltataan pohjaan, moottori mouruaa varsin kovaäänisesti tämänkokoiseen autoon.

Onneksi tällöin myös tapahtuu. Reagointi kaasuun on viiveetöntä, ja iso Mazda poistuu paikalta kepeästi – niin kepeästi, että moottoria voisi sittenkin helposti luulla ahdetuksi.

Urheilullisuutta voi aistia myös varsin pintakovista nahkaverhoilluista istuimista. Kuljettajan penkin kattavat sähkösäädöt onneksi varmistavat täydellisen ajoasennon. Sen sijaan alusta 19-tuumaisine pyörineen on Suomen teille liiankin napakka: jatkuva tärinä on matkakumppanina, halusi tai ei.

Kokonaisuudessa ihmetyttää silti eniten ratin kehän liukaspintainen materiaali yhdistettynä jähmeän tunnottomaan ohjaukseen. Mutkatiellä alusta toimii kuitenkin hyvin, ja korin kallistelu pysyy kurissa. Silti Mazdalta on sporttimielessä nähty parempiakin toteutuksia.

Tulkkia tarvitaan

Jos haluaa juuri tämän moottorin itselleen, saa lisäksi nauttia siitä, että valmistaja on valinnut voimansiirron ohella korin ja varustelun asiakkaan puolesta: tarjolla on vain farmari ja kallein eli Luxury-taso. Toisaalta premium-merkeistä tutut räätälöintimahdollisuudet jäävät vastaavasti niukemmiksi.

Kolmeen edullisempaan varustetasoon nähden mukana seuraa monia ylellisyyksiä: edellä mainittujen nahkaverhoilun, sähkösäätöjen sekä vanteiden lisäksi mukautuvat ajovalot, paremmat stereot, peruutuskamera, värillinen tuulilasin heijastusnäyttö, mukautuva vakionopeudensäädin, istuinlämmittimet taakse, täysin avaimeton käyttö, kaistallapitoavustin sekä jarrutusavustin peruutettaessa.

Sen sijaan navigaattori on yllättäen lisävaruste. Toivomuslistalle jäävät myös suurempi kojelaudan keskinäyttö ja sen kattavammat käännöstekstit: nyt esimerkiksi osa turvavarusteista lukee suomeksi, osa englanniksi, eikä tästä sekamelskasta ota varsinkaan autoasioista vihkiytymätön selvää.

Sinänsä valikoiden käyttö keskikonsolin pyörösäätimellä on kätevää, eikä muukaan ergonomia anna juuri moitteille sijaa. Konstailemattomat, japanilaistyyliset nappulat sopivat nekin saumattomasti perinnehenkiseen kokonaisuuteen – välimatka esimerkiksi Hondan ja Toyotan eräissä malleissa harrastamaan turhaan kikkailuun on pitkä.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus

Lisätietoja: www.mazda.fi/mazda6/wagon