Nimi muutettu: Italialainen moottoripyörätehdas valmisti tänä vuonna uudelleensyntynyttä Mini Mokea edellisen kerran 90-luvulla

Vähän erilainen kesäauto, alun perin sotilasajoneuvona siipiään kokeillut Mini Moke on palannut kuvioihin miltei 30 vuoden jälkeen.

BMC oli 50-luvun lopulla aivan tosissaan tekemässä tästä piskuisesta, kevytrakenteisesta maastoautosta Britannian asevoimien salaista asetta. Salaisuus oli siinä, että näin kevyen auton voisi pudottaa laskuvarjolla lentokoneesta, laskuvarjojoukkojen jatkaessa siltä istumalta. Amerikkalaiset toteuttivat BMC:n haaveen vuosia myöhemmin noin 3 tonnia painavammalla Humveellä.

Valmistajansa toivomaa sotilasajoneuvoa Mokesta ei yrittämälläkään tullut. Sen sijaan Moke on aivan toisenlainen kulttiauto, erityisesti tietyissä maailmankolkissa. Britannian maaperällä Mokea toki myytiin, mutta suurena selittävänä tekijänä vanha kunnon englantilainen sää ei suosinut autoa, joka ei ole missään muodossaan täysin vedenpitävä.

Australian itärannikolla tilanne oli toinen. BMC joutui jopa perustamaan Sydneyyn oman tehtaan Australian-Mokea varten. Tuolla suunnalla kirppu oli erityisesti surffaajien keskuudessa suosittu. Täydellisen aallon etsijät saivat siihen laudan erittäin kätevästi kyytiin, ilmastointi oli "vakiona" ja rantahietikolla eteneminen sujuvaa. Australia onkin kärkikohde myös klassikko-Moken metsästäjille nyt, jopa lähes 60 vuotta myöhemmin.

Moken yksinkertaisen rakenteen keskiössä oli 1,0-litrainen (myöhemmin myös 1,1- ja 1,2-l.) moottori, etuvetorakenne sekä ilmiselvän kevyt ja yksinkertainen kori. Vanteet olivat ainoastaan 10-tuumaiset ostoskärryn pyörät.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Viimeiset tehtiin italialaisen moottoripyörämerkin siunauksella

Siviilikäyttöisen Mini Moken valmistus jatkui suurin piirtein samoissa kantimissa aloitusvuodesta 1964 aina 80-luvun loppuun asti. Nimet vaihtelivat Austinista Morrisiin ja Leylandiin.

Kun brittivetoinen Mini Moke lopulta kuopattiin, valmistettiin autoja Portugalissa. Tässä kohtaa ohjat otti italialainen, harvinaislaatuisempi moottoripyörävalmistaja Cagiva Motor, joka edelleen näki Mokessa potentiaalia. Minin nimeä uusi hallitsija ei saanut käyttää, siksi vuosina 1990 - 1993 Portugalissa valmistetut yksilöt tunnetaan nimellä Cagiva Moke.

Cagiva Moke jatkaa vahvasti surffiteemalla.

Vuonna 1995 Cagiva siirsi Moken tuotannon kotipaikalleen Italian Bolognaan, mutta yhtään valmista yksilöä ei sieltä rullannut ulos, siispä polttomoottorisen Moken tuotanto päättyi 29 vuoden jälkeen lopullisesti.

Reinkarnaatio - seuraavien 29 vuoden jälkeen

Tänä vuonna automaailma on saanut nähdä peräti kaksi erillistä Moke-perillistä, molemmat täyssähköisiä. Hassua kyllä, toinen niistä on pelkästään Amerikan markkinoille - alkuperäinen kun ei menestynyt siellä alkuunkaan.

Britanniasta nousevan Moke Internationalin näkemys asiasta on sähköinen lähes-replika. Alkuperäisille piirustuksille tehtynä se täyttää nekin nykyiset tieliikennestandardit, joita alkuperäinen ei täyttänyt.

44 hevosvoiman sähkömoottorissa on yhtä paljon tehoja, kuin Dacia Spring Electricissä ja 10 heppaa enemmän kuin originaalissa Mini Mokessa. 0 - 50 km/h saavutetaan 4,5 sekunnissa, toimintamatka on parisen sataa kilometriä ja hinta euroissa hieman vajaat 40 tonttua.

Teksti: Benjamin Helander Lähteet: AutoExpress, Carsguide.com.au Kuvat: BMC, Moke International, Moottorin arkisto