Käyttötesti Volkswagen ID.3:lla osoitti, että sähköautoarki ilman kotilatausta ei ole välttämättä edes työlästä

Kiinnostaako sähköauton hankkiminen, mutta sinulla ei ole mahdollisuutta auton lataamiseen kotona? Ei hätää, tämä ei ole automaattisesti este patteriauton hankinnalle.

Sähköautoilua koskevissa teksteissä on toitotettu kliseeksi asti sitä, miten sähköautoilu on erinomaisen mukavaa jos auton pystyy lataamaan kotona. Itsekin olen monelle sähköautoiluun kriittisesti suhtautuneelle tutulle kertonut, että kotilatauksen onnistuessa auton julkiselle lataukselle ei tarvitse uhrata edes ajatusta muualla kuin pitkillä ajomatkoilla.

Asun kuitenkin itse rivitaloyhtiössä, jossa lupaa sähköauton lataamiseen ei ole herunut. Yleensä noin viikon mittaisissa koeajoissa tarvittavat lataukset tulee tehtyä pikalaturilla käytännön lataustehon näkemiseksi ja loput hoituu työpaikalla.

Omalla parin viikon ajovuorolla Moottorin käyttötesti-ID.3:lla aukesi kuitenkin erinomainen tilaisuus kokeilla millaista arki sähköautolla on, jos autoa ei lataisi myöskään työpaikalla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ajan tappamista kaupassa

Asuinkaupungissani Järvenpäässä oli tuolloin pikalatausmahdollisuus kahdessa eri kaupassa: kaksi 50 kilowatin asemaa K-Citymarketilla ja yksi samantehoinen Lidlillä. Lisäksi paikkakunnalla on joitain 22 kilowatin AC-latureita. Lähtökohdat olivat siis kohtuullisen hyvät.

Paljon ajavana nopeasti tuli selväksi, että kauppakäynnit ilman kotilatausta tulee käytännössä aina kohdistaa kauppoihin joissa on edes jonkinlainen latausmahdollisuus. Kun kaupoissakaan ei tullut – etenkään koronan myötä – viihdyttyä kovin pitkiä aikoja, pikalataus jäi ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi.

Yleensä tämä tarkoitti kauppakäyntien kohdistamista ''Cittariin''. Lidlin ilmainen lataus tuntui vetävän porukkaa puoleensa siinä määrin, että sen vapaana oleminen oli harvinaista. Maksullisista latureista sen sijaan oli yleensä ainakin toinen vapaana, mutta joskus niillekin sai jonottaa.

Yleensä kauppakäynnin aikana ID.3:n akku ehti latautua 25 kWh:n edestä, joka tarkoitti talvikeleillä noin sadan kilometrin toimintasädettä. Tämä puolestaan olisi ajoprofiilillani tarkoittanut, että kaupassa olisi pitänyt käydä lähes päivittäin, jotta auton lataaminen olisi katettu pelkästään sillä.

Tämän myötä kaupassa tuli vietettyä tarkoituksella enemmän aikaa, jotta akun saisi täyteen.

ID.3 tuntui ottavan 50 kW:n lataustehoa vastaan tappiin asti, joten uusi taktiikka ei lisännyt kokonaisuudessa latausaikaa. Tällöin kaupassa ei tarvinnut lataamisen takia käydä enää kuin kahdesta kolmeen kertaan viikossa, joka vastasi omaa normaalia kaupassakäyntitarvetta.

Henkilö- ja paikkakuntakohtaista

Hieman käytävillä kuljailemalla tai ostoskeskuksessa kahvittelemalla kauppalataukset riittivät siis juuri ja juuri täyttämään omien ajojeni energiantarpeen. Monella tilanne on kuitenkin toisenlainen – suomalaisen keskimääräinen ajosuorite on reilut 50 kilometriä vuorokaudessa, jolloin puolen tunnin pikalatauksella ajaa jo parikin päivää. Puhumattakaan siitä jos käytössä olisi tuplasti tehokkaampi laturi – viimeistään silloin edes paatuneimmat kriitikot ei voisi kutsua latausten määrää ongelmaksi.

Viimeistään tämän jälkeen voin suositella sähköautoilua myös niille, joilla mahdollisuutta kotona lataamiseen ei ole. Tämä edellyttää kuitenkin kohtuullisissa lukemissa pysyviä ajomääriä, sekä ennen kaikkea fiksusti käytettävissä olevaa pikalaturia. Esimerkiksi kotipaikkakunnaltani Kiuruvedeltä ei yli 22 kW:n laturia löydy lainkaan, jolloin sähköautoarki ilman kotilatausta olisi kohtuuttoman työlästä.

Parin viikon julkisten piuhojen varassa roikkumisen jälkeen oli kuitenkin ilo palata työpaikkalataajaksi. Täysi akku joka ilta vähentää stressiä latausten sovittamisesta kiireiseen arkeen ja ostokset voi tehdä mielivaltaisesti valitsemassaan kaupassa.

Teksti: Eetu Kokkonen Kuvat: Moottorin arkisto