Volkswagen ID.3: Hyvä ja paranee, mutta ei vielä ikoniainesta

Käyttötestissämme oleva ID.3 on perushyvä sähköauto, jonka suurimmat haasteet ovat arkitodellisuus ja Volkswagen itse.

2016 Pariisin autonäyttelyn ympärillä oli jännitystä ilmassa. Volkswagenin Dieselgate-päästöhuijausskandaalin alkamisesta oli kulunut kokonainen vuosi ja anteeksiantoa hakeva valmistaja oli jo vihjannut suuria tulevasta muutoksesta. Mainosslogan Das Auto oli haudattu häpeässä, varsinkin Yhdysvalloissa uusi slogan oli Think Blue, sillä sähkö on dieseliäkin sinisempää, ainakin mielikuvissa.

Hupun alta paljastui Volkswagen I.D., eräänlainen aikomuskirje 2020 saapuvasta ID.3:sta. Teatraalisesti puhtaanvalkeaan puettu konseptiauto lupaili uuden ajan alkavan heti Golfin renkaanjäljistä. Lehdistötiedotteet ovat täynnä uusia sisustakonsepteja, valoa ja älyä. Elettiin itseajamisen kuuminta kiimaa, ennen kuin autoalan suuri autonomiakrapula iskisi 2018.

Mutta se ikoni! Esimerkiksi I.D.:n takaovet olivat liukumalliset ja uusi korirakenne ei vaatisi B-pilareita ovien väliin, joten luvassa olisi aidosti avara matkustamo. Futuristiset istuimet, jotka leijailivat lattian yläpuolella, oli lainattu tulevaisuuden lentokonevisioista. Istuimet oli verhoiltu Jacquard-kuvioituun satiiniin ja takaistuimet voitaisiin laskea alas lattiaan tavaratilaa ajatellen.

Sisustan kuvioinnissa lainattiin matemaatikko Möbiuksen nauhaa ja graafikko M. C. Escherin upeita töitä nauhaan liittyen. Ovissa oli kosketusnäyttöohjaukset eri toiminnoille, eliminoiden tarpeen kojelaudan keskinäytölle, sillä esimerkiksi musiikkia tai ilmastointia voisi hallita vaikka takaistuimilta. Kelluvia muotoja höystettiin intuitiivisella valonkäytöllä. Panoraamakaton voisi himmentää auringonpaisteen sattuessa.

Futuristisessa ohjauspyörässäkin olisi vain muutama hipaisupainike ja pari liukusäädintä. Mittaristonäyttö on 10-tuumainen ja kertoisi erilaisissa tietokerroksissa sen, mitä tuulilasin heijastusnäyttö ja sen lisätyn todellisuuden navigointinuolet eivät kertoisi. Sivupeilit olivat sähköiset, koska kamerat ovat aerodynaamisempia.

Toimintamatkaa I.D. lupasi 400–600 kilometriä, ja ainoa moottoriversio olisi 125-kilowattinen. Auton nimikin viittasi Volkswagenin uuteen pilvipalveluun, johon tehtäisiin oma Volkswagen ID., joten omat asetukset istuinten ja ilmastoinnin suhteen olisivat käytössä eri autoissa. Ja totta kai älypuhelinta voisi käyttää avaimena.

Harmaa todellisuus

Vain tihkusade puuttuu alkukevään hetkistä, kun ID.3:mme kytketään lataukseen identtisen autoyksilön viereen. Tällä kertaa latausteho ei nouse tutusta tolpasta kovin korkealle, joten matalammalla varauksella aloittanut naapuriauto lataa “ohi”. Pidempi latausaika tarkoittaa hengailua ID.3:n sisustassa, jota voi kauniistikin luonnehtia korkeintaan spartalaiseksi.

ID.3:n ohjelmistosta on kirjoitettu jo paljon, mutta onneksi jokaisella päivityksellä bugit ja epäjohdonmukaisuudet vähenevät. Kartanlukuvalot tuntuvat nyt käyttäytyvän, toimintamatka-arvio on melko osuva ja älypuhelinsovelluskin toimii suurimman osan ajasta. Pitkillä matkoilla ID.3 on todistanut luotettavuutensa ja vaivattomuutensa, sillä lataaminen onnistuu lähes aina ongelmitta ja varsinkin mukautuva vakionopeudensäädin toimii hienosti. Pysähtelevässä kaupunkiliikenteessä sähkövoimalinja on ylivoimaisen näppärä, ja puhti riittää vaivattomiin ohituksiin myös maantiellä.

Säästäminen kuitenkin näkyy. ID.3 häviää esimerkiksi juuri Golfille oviverhoilujen laadussa, kojelaudan viimeistelyssä ja mittaristossa. Konsepti-I.D.:n makeat takaistuimet ovat vaihtuneet lättänään sohvaan, jota ei voi laskea alas lattiaan. Ohuet etuistuimetkin ovat lähinnä halvat ja tuettomat. B-pilari jakaa oviaukot omikseen ja takaovet ovat perinteiset. Ei ole nokkelia säilytyslokeroita, ei kaunista verhoilua eikä hyviä materiaaleja. Panoraamakattoa peittävä perinteinen verho rämisee töyssyissä. Valokielestäkin on jäänyt jäljelle vain tuulilasin alareunan ID-valopalkki, joka kertoo lataamisesta tai kääntymisestä.

Sen sijaan on tuotu vihattu tietoviihdejärjestelmä keskelle kojelautaa. Painikkeita on säästetty siirtämällä niiden toimintoja usein kenkkuilevan kosketusnäytön taakse. Monissa muissa autoissa säästetyllä tilalla on leikitelty esimerkiksi muotojen, materiaalien tai säilytyslokeroiden avulla. Tesla ja Ford ovat pyhittäneet tilan massiiviselle kosketusnäytölle, joka ratkaisee käyttöliittymän selkeysongelmat kerralla. ID.3:n hipaisupainikkeilla kyllästetty ohjauspyörä on sekin kykeneväinen tulkitsemaan painallukset väärin toistakymmentä kertaa putkeen.

Mutta ID.3 on hyvä sähköauto, joka paranee tasaisesti ohjelmistonsa myötä. Jossain kohtaa päivitettävät bitit kuitenkin loppuvat, ja autoa täytyy muovata ihan fyysisesti.

“Uusi ikoni”

Matka I.D.-konseptiautosta ID.3:een ei ole suinkaan ainut kerta, kun konseptiauto maalailee ruusunpunaisia pilviä, jotka ovatkin tuotantomallissa muuttuneet sadepilviksi. Volkswagen kuitenkin nojasi itse ajatukseen I.D.:stä tuotantoautona vihjaamalla toimintamatkoista, suorituskyvystä, ulkomuodosta ja auton saapumisesta tuotantoon 2020.

Mutta toisin kun 2016 arveltiin, sähköstä ei seurannutkaan vain tilaa ja valoa. Sähköistämisen korkea hinta merkitsikin säästämistä, joka puolestaan merkitsee ankeutta, joka paikoin harmittaisi kustannustehokkuudestaan tuttua Daciaakin. Muiden leikkiessä sähköistämisen vapauttamilla sisustuksilla VW:llä on luotu auto, joka tuntuu miltei rangaistukselta.

Ja sitähän ID.3 lopulta on. Se on Volkswagenin omaehtoinen rangaistus Dieselgatesta. Vaikka päästöhuijausskandaalin vauhdittama sähköistäminen voi lopulta pelastaa koko saksalaisinstituution, on sen suorin mallistoseuraus suoritettu jälki-istunnon iloisuudella. Eikä voi unohtaa, että jos Dieselgate on maksanut yli 30 miljardia euroa ja Volkswagenin sähköpanostus on lähivuosilta saman suuruinen, on nekin eurot löydettävä jostain. VW:n henkilöautojen kehityspäälliköksi ylennetty Thomas Ulbrich kertoi tällä viikolla, että ID.3:n kannattavampi sisarmalli ID.4 saavuttaa voitollisuuden ”jossain vaiheessa”.

VW itse pahentaa tilannetta maalailemalla, että ID.3 on seuraava Golf tai seuraava Kupla –mallimerkinnän kolmonen viittaa juuri auton asemaan tässä jatkumossa. Kolmas vallankumous henkilöautojen saralla? Pakkoasemointi ikonien listaan tarkoittaa myös päälle liimattua nokkeluutta pampulatarrojen ja lähinnä omahyväisesti hymyilevän valopalkin muodossa.

Kupla syntyi toisen maailmansodan tuhkista, sillä edullinen kansojen liikkuvuus oli aiempaakin ajankohtaisempi tarve. Golf syntyi puolestaan tarpeesta siirtyä etuvetoon ja nestejäähdytettyihin moottoreihin, sillä Kuplan viitoittama tie oli katsottu loppuun. Tässä suhteessa ID.3 voikin olla auto oikeassa paikassa. Tosin paluu takamoottorirakenteeseen ei ole tuonut keulan tavaratilaa takaisin.

Mutta jos kyseessä on niin valtava ikoni, miksei ID.3:a tulla valmistamaan saati myymään Euroopan ulkopuolella? Siksi, että varsinainen sähkön soihtu on annettu aidosti maailmanlaajuiselle ID.4:lle, joka Kuplan tavoin haluaa vallata Yhdysvallat ja iskeä myös Volkswagenin hittialueelle Kiinaan.

Ei ole helppoa olla pikkuveli. Ehkä seuraavassa mallipolvessa Volkswagen saa toteuttaa itseään ilman rangaistuksen makua ja tehdä ID.3:sta aidon ikonin.

Teksti: Aake Kinnunen Kuvat: Volkswagen, Lauri Ahtiainen, Aake Kinnunen

Lisää aiheesta

• Ajatuksia autoista: ID.3:sta piti tulla synninpäästöauto, Volkswagen pakotti sen ikoniksi
• Ajatuksia autoista: Hipaisukytkimet koituvat vielä turmioksemme
• Ajatuksia autoista: tapaus Voltswagen ja miksi olimme valmiita uskomaan
• Volkswagen ID.3 – We Connect ID. -etäkäyttö tuo mukavuutta arkeen, mutta toimintoja on niukasti
• Volkswagen ID.3 – kun ensikertalainen laitettiin viikoksi sähköauton rattiin