Ajatuksia autoista: harrastuksena käytettyjen autojen myynti-ilmoitusten parissa surffailu

Vuosikymmenet on puhuttu digitaalisten houkuttimien suorittamasta ihmisten vapaa-ajan ryöstämisestä. Mielestäni kaikkein pahimmat aikarosvot ovat erilaiset internetistä löytyvät autojen kauppapaikat.

Olen aikakauteni tuote, ja 1990-luvun lopulla syntyneenä vietän rehellisesti sanottuna aivan liikaa aikaa näyttöpäätteiden ääressä. Eikä tilannetta helpota se, että toljotan ruutuja myös huomattavan suuren osan työajastani toimittajana.

Selaan tietysti myös useita erilaisia sosiaalisia medioita. Tällä viikolla kuitenkin havahduin miettimään, että käytän viikkotasolla myös merkittävän paljon aikaa epätyypillisempään, mutta ”piireissä” tiettävästi suosittuun nettisurffailuun. Nimittäin käytettyjen autojen myynti-ilmoitusten selailuun.

Jos tämä kuulostaa mielenvikaiselta toiminnalta, voin taata, ettei tästä artikkelista löydy sinulle samaistumispintaa.

Ei tarpeeseen, vaan ”tarpeeseen”

En tarvitse tällä hetkellä periaatteessa yhtään lisää autoja. Omistan jokusen vanha(hko)n auton erilaisiin käyttötarkoituksiin ja niidenkin kaikkien ylläpitämisessä on oma puuhansa. Isommista projektiautoista puhumattakaan. En silti osaa olla eksymättä päivittäin tietokoneella tarkastelemaan autotarjontaa erilaisista nettikauppapaikoista.

Ehkä kyse on jonkinlaisesta FOMOsta (Fear of missing out). Pelkään, että jonain päivänä Facebookin Marketplaceen onkin ilmestynyt muutamalla sadalla eurolla jokin auto, jonka unelmoin joskus omistavani. Se lista on nimittäin pitkä. Ja tietysti tuo kyseinen auto olisi unelmissani erinomaisessa kunnossa ja katsastettu. Eli aikansa autosta nauttimisen jälkeen olisi vielä mahdollisuus tehdä tiliäkin.

Sen sijaan, että olisin noista kauppapaikoista löytänyt kovinkaan monesti mitään oikeasti tarvitsemaani, huomaan usein löytäväni vain entistä enemmän ajoneuvoja, joita alan mukamas tarvitsemaan. Pelkästään tänään olen esimerkiksi huomannut kehittäväni tarpeen muun muassa seuraavanlaisten otsikoiden alta löytyville tuotteille: Lada eurosamara 1999v, Volvo 340, Zetor 6711 ja Katsastusvapaa asuntovaunu projekti varattu.

Halpaa harrastus lujatahtoisille

Tämä ”harrastus” ei ole onneksi käynyt toistaiseksi kovinkaan pahasti lompakon päälle, vaikka melkoinen opportunisti oikeiden löytöjen kohdalla olenkin. Nettikaupoista olen kuitenkin pystynyt suurinta osaa sellaisista tuotteista, joita en oikeasti tarvitse tai halua polttavasti, jättämään odottamaan jotain toista ostajaa.

Poikkeuksiakin on. Eräänä syksynä, kun olin juuri aloittanut elämäni omakotitalon omistajana, eikä rahaa ollut muutenkaan aivan liioiksi, sattui vastaan tulemaan ilmoitus edullisesta Citroën XM:stä. Jo kuvista näki, ettei auton kunto ollut timanttinen. Auto ei ollut myöskään varusteltu hyvin, eikä konepellin alta löytynyt V6-moottoria. Kyseessä oli aivan tavallinen neloskoneinen karvalakkiyksilö. Silti seuraavana päivänä omistin kyseisen auton.

Tuollekin tempaukselle minulta löytyy sentään selitys. Tai ainakin itselleni kelpaava selitys. Olin nimittäin tuolloin jäämässä vanhempainvapaalle ja koeajo- ja käyttötestiautojen puuttuessa tarvitsin mielestäni itselleni kakkosautoa, vaimon pendelöidessä talouden ”ykkösautolla”.

Syy kuulostaa oikeasti pätevältä. Todellisuudessa innostuin kuitenkin kunnostamaan autoa niin, ettei se ollut suurimman osaa vanhempainvapaastani edes ajossa, vaan pajalla. Onneksi yhteinen tarinamme päättyi kuitenkin lopulta onnellisesti, parin sadan euron voittoon autoa eteenpäin myydessä.

Tähän asti olen siis pystynyt vastustamaan kiusauksia mielestäni kiitettävien arvosanojen veroisesti. Mutta kuka tietää, mitä huominen tuo tullessaan?