Autoilu ja ilmasto -vaalikeskustelu pohjustaa tulevaa: ”Jos ajat, niin maksat.”

Autoilusta puhuttaessa keskiössä ovat liikenteen verotus ja päästöt. Poliitikkojen äänenpainoissa tunkee lävitse vaalien läheisyys, asiantuntijat ovat kannanotoissaan maltillisempia.

Vaikka ollaan lasitalossa, eivät osallistujat pelkää heitellä kiviä: autoilu ja liikenne herättävät tunteita ja mielipiteitä. Tämä käy ilmi useissa eri puheenvuoroissa Autoilu ja ilmasto ­– askelmerkit tulevaisuuteen -paneelikeskustelussa Sanomatalossa Helsingissä.

Lähestyvät eduskuntavaalit kiivastuttavat kantoja ja arkisesta autoilusta eli ihmisten tarpeesta liikkua, uhkaa tulla poliittinen lyömäase, jolla voi yrittää erottautua äänestäjien silmissä. Keskustelu uhkaa roihahtaa liekkeihin, kun keskustelussa päästään päästöihin ja niiden vähentämiseen.

Yksituumaisuuttakin kaksiosaisessa paneelikeskustelussa löytyy, kun puhe kääntyy esimerkiksi tarpeeseen nuorentaa Suomen Euroopan mitassa ikivanhaa autokantaa.

Henkilöautojen päästöt noin 9 prosenttia

Viime kuukausina puolueet, ilmastoasiantuntijat ja liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä ovat esittäneet arvioitaan siitä, kuinka paljon Suomessa tulisi olla sähköautoja vuoteen 2030 tai 2045 mennessä. Taustalla on liikenteen haitallisten kasvihuonepäästöjen vähentämistavoite puoleen vuonna 2030 vuoteen 2005 nähden.

Autoilun suhde ilmastoon on näin ollen erottamaton osa ilmastokeskustelua. Etenkin vaalien alla on hyvä muistaa mittasuhteet – liikenne kun ei ole likimainkaan ainoa haitallisten kasvihuonepäästöjen aiheuttaja.

Liikenteen päästöt edustavat viidennestä Suomen kaikista hiilidioksidipäästöistä. Henkilöautojen osuus on noin yhdeksän prosenttia.

Autoliitto: keskeistä autokannan nuorennus

Hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteet ja Suomen vanha autokanta ovat yhtälö, joka kaipaa ratkaisua. Moni Sanomatalon asiantuntijapanelisti ottaa epäkohdan esille.

Autoliiton puheenjohtaja Martti Merilinnan mukaan päästöjen vähentämisessä keskiössä on autokannan uusiutuminen eli nykyistä pihimpien uusien autojen käyttöönotto.

– Autoverotuksen keventämisen tahti ei nähtävästi ole ollut riittävää. Tiukkoihin päästötavoitteisiin yltäminen riippuu pitkälti myös siitä, millaiset taloudelliset suhdanteet vallitsevat, Merilinna linjaa.

Merilinnan mukaan ihmiset valitsevat oman ajan- ja rahankäyttönsä realiteettien mukaisesti itselleen järkeviä liikkumistapoja. Hän tuo esiin, että eri liikennemuotojen välisen käytön jakauma on kehittynyt pitkän ajan kuluessa.

– Se ei muutu yhtäkkisesti, sillä taustalla ovat muun muassa liikkumista ohjaavat kaavoitusratkaisut. Kodin ja työpaikan välillä on kuljettava.

Sähköautot kirvoittavat kielenkantoja

Autoliiton puheenjohtaja Merilinnan mukaan sähköautojen määrätavoitteista puhuttaessa on hyvä mieltää, että keskimääräisestä 3 600 euron arvoisesta käytetystä autosta hyppäys 40 000 euron uuteen sähköautoon on täysin mahdoton ajatus ilman merkittäviä tukia.

Samoilla linjoilla on Autoalan Keskusliiton toimitusjohtaja Pekka Rissa.

– Sähköauto maksaa tätä nykyä noin 1,8-kertaa sen, mitä vastaava polttomoottoriauto maksaa. Eihän ihmisillä ole tällä hetkellä varaa siirtyä sähköautoiluun kuin harvoissa tapauksissa, Rissa arvioi.

Rissa uskoo, että autoveroa pudottamalla sähköautojenkin myynti lähtee kasvuun.

– Sieltä tulee moderneja, pihejä ja turvallisia autoja liikenteeseen.

Rissan mukaan yksi keino olisi luoda kannustimet työsuhdesähköautojen hankkimiseksi. Hyötyjä tästä koituisi jonkun vuoden viiveellä myös muille autoilijoille. Työsuhdeautot kun palautuvat 2–4 vuoden kuluttua käytettyjen autojen markkinoille ja kaiken kansan valittaviksi.

Joukkoliikennettä kohennettava

WWF:n ilmastoasiantuntija Mia Rahunen tuo esiin, että henkilöautoja tarvitaan jatkossakin.

– Toisaalta 70 prosenttia meistä asuu kaupunkialueilla. Investoinnit joukkoliikenteeseen ja kevyeen liikenteeseen ovat siis hyvin perusteltuja.

Rahusen mukaan täytyy myös asiantuntijoiden ja poliitikkojen kesken miettiä kaikkia niitä keinoja, joiden avulla voidaan vähentää ajettuja kilometrejä.

– Liikennettä täytyy myös siirtää teiltä raiteille. Maan raidejärjestelmä ei ole vielä tarvittavalla tasolla, joten siihen tulee panostaa tulevaisuudessa.

Rahusen mielestä siirtymä kohti vähähiilistä liikennettä täytyy järjestää kansalaisille reilulla tavalla, ja tässä savotassa liikenteen verotus täytyy uudistaa kokonaisvaltaisesti.

Sitran Ilmastoratkaisut-tiimin johtava asiantuntija Saara Tamminen penää hänkin kaupunkialueille parempaa julkista liikennettä.

– Liikenne palveluna -ratkaisuja tarvitaan myös. Olosuhteet eri alueilla vaihtelevat, haja-asutusalueilla toki tarvitaan henkilöautoja.

Tammisen mukaan erilaiset rajoitukset eivät ole niin tehokkaita, kuin asettaa esimerkiksi päästöille hinta.

– On syytä muuttaa verotusta siten, että fossiilisilla polttoaineilla liikkumista verotettaisiin enemmän.

Tietullit vanhanaikaisia

Autotuojat ja -teollisuus ry:n toimitusjohtaja Tero Kallio nostaa kissan eli tietullit ja ruuhkamaksut pöydälle.

– Tietullit autoilun rajoittamisen välineenä olisivat jo syntyessään vanhanaikainen keino, joka ei ota huomioon autojen päästöjä, eikä sitä missä autolla ajetaan, ajetaanko Helsingissä aamuruuhkassa, pikkukaupungissa keskipäivällä vai jossain takamailla.

Kallio uskoo, että toisen sukupolven jäteperäiset biopolttoaineet ovat järkevä ja tehokas lähitulevaisuuden ratkaisu. Kallion mukaan biopolttoaineet ovat nopein tapa vähentää liikenteen päästöjä – sähköautojen leviämistä odotellessa.

– Biopolttoaineiden viimeistä kehitysvaihetta ei ole vielä nähty. Etuna on myös kansallisen energiaomavaraisuuden kohentaminen. Kaasuautoilun mahdollisuuksia ei pidä niitäkään vähätellä.

Liikkumistapojen ohjaus käy Kallion mukaan tehokkaimmin taloudellisin keinoin.

– Jos ajat, niin maksat olisi hyvä periaate. Nykyisin vallalla on, jos omistat, niin maksat -periaate.

Teksti ja kuvat: Marko Jokela