Erikoiskoeajo: Toyota Alphard – ei mikään tappavan tylsä tila-auto

Tällä kertaa Moottori pistäytyi testaamassa hieman erilaista tila-autoa. Vuoden 2012 Toyota Alphard on esimerkki siitä, ettei tila-autojen tarvitse olla harmaita ja puuduttavan tylsiä.

Toyota Alphard on Moottorin lukijoillekin tuttu ennestään Käytetyt erikoisuudet -juttusarjan tiimoilta. Otetaan kuitenkin pieni kertaus siihen, mikä ihme tämä erikoisesti muotoiltu pakettiautomaisen näköinen ’’postiauto’’ oikein on.

Toyota toi tämän ylellisesti varustellun tila-auton markkinoille vuonna 2002. Auto on saatavilla 6–8-paikkaisena, ja joko puhtaasti bensiinillä pärisevänä tai itselataavana hybridinä. Pääasiallisesti auto on suunnattu Japanin markkinoille, mutta sitä on myyty myös muun muassa Bangladeshissa, Valko-Venäjällä, Venäjällä ja Kaukoidässä. Käytännössä voidaan kuitenkin puhua Japanin kotimarkkinoiden autosta.

JDM Outletilta koeajoon saatu yksilö edustaa mallin toista sukupolvea, jota valmistettiin vuosina 2008–2015. Auto oli saatavilla 2,4-litraisella rivinelosella ja 3,5-litraisella V6:lla – näistä ensimmäiseen oli yhdistettävissä myös hybridivoimalinja. Malli oli saatavilla niin etu- kuin nelivetoisenakin.

Ekoilua ja nelivetoilua

Koeajoyksilömme voimalinjassa yhdistyy hybridiys ja avustava neliveto. Yhteistehoksi ilmoitetaan 110 kilowattia (150 hevosvoimaa) ja väännöksi 190 newtonmetriä.

Sisältä löytyy paljon yhtäläisyyksiä meikäläisten markkinoiden Toyotiin. Painikkeet ja näytöt ovat hyvin pitkälti samanlaisia, kuten myös vaihdekeppi ja mittaristokin. Erilaisuus tuntuu kuitenkin heti ohjaamon hieman poikkeavassa muotoilussa ja rennommissa istuimissa.

Toyotan hybridivoimalinjojen ajettavuutta on kehuttu ennenkin, eikä lähes kymmenen vuoden ikäisen Alphardin voimanlähde tee poikkeusta. Veto on tasaista ja voimaa tuntuu olevan lukuja enemmän – jos ei tietäisi, niin voisi helposti uskoa pellin alta löytyvän matalaviritteisen kuutoskoneen.

Auton koon vuoksi oikean puolen ohjaukseen totuttelu tuntuu vaikeammalta kuin pienemmissä autoissa, mutta varsinaisia ongelmia ei synny edes parkkihallissa – mutta ahtaat paikat vaativat tiettyä ylivarovaisuutta.

Aidosti tilava

Ajettavuudelta auto on sitä mitä tila-autot parhaillaan ovat: pehmeä ja tasainen. Pakettiautomaisesta ulkonäöstä huolimatta Alphard on erittäin henkilöautomainen ajaa – kyseessä kun ei ole mikään pakettiauto johon on vain heitetty jakkarat sisälle. Nykyautoihin väkisin survottua ’’sporttisuutta’’, eli Suomeksi kovuutta, ei Alphardin reseptiin ole ripoteltu.

Muutenkin Alphardista löytyy kaikki tila-auton hyvät puolet, joista luonnollisesti isoin plussa on erinomaiset sisätilat. Muunneltavuuttakin löytyy: penkkejä voi liu’uttaa kiskoilla eri paikkoihin ja taaimmat istuimet ovat taitettavissa sivuun paremman tavaratilan saavuttamiseksi.

Edellä mainitut ominaisuudet ovat kuitenkin tuttuja kaikista tila-autoista, joten siirrytään Alphardin erikoisalaan – ylellisyyksiin. Matkustamon molemman puolen ovet toimivat sähköllä, ja matkustajille on oma ilmastoinnin säätöpaneeli, sekä tietysti Alpinen DVD-soitin.

Nojatuolimaiset stuimet ovat kaadettavissa löhöasentoon, ja penkin etuosasta löytyy tuet säärillekin. Keskirivin istuimilta löytyy myös kapea pöytä mukitelineineen. Istuimissa on myös molemmin puolin erilliset kyynärnojat, jotka minimoivat riskin muksujen keskinäiseen nahisteluun pidemmilläkin automatkoilla.

Erilaisuus huomataan

Kaikkiaan Toyota Alphard on iloinen poikkeus usein varsin harmaisiin tila-autoihin. Auto soveltuu erinomaisesti niin lapsiperheiden lomamatkoille, kuin kaveriporukoiden kosteisiin viikonloppureissuihin – tilaa ja mukavuuksia riittää. Katseita vieroksuvan kannattaa kuitenkin harkita Alphardin hankkimista kahdesti – auton erilaisuus näkyy katukuvassa myös kääntyvinä päinä, vaikka kyseessä onkin vain valkoinen tila-auto.

Teksti: Eetu Kokkonen Kuvat: Aake Kinnunen

Lisää aiheesta

• Nousevan auringon autotalo – JDM Outlet 5 vuotta
• Käytetyt erikoisuudet – Toyota Alphard
• Pikkubussi Lexuksen tyyliin: LM 300h
• 9 miljoonaa Toyotan hybridiä