Järki ja ennakointi ovat arvossaan, kun tieliikenteessä kuljetetaan isokokoista eläintä. Onnistuminen vaatii malttia myös kanssa-autoilijoilta.

Hanna Lepistö, 21, vetää riimusta Grade-tammaa kohti kuljetusvaunua. Lepistölle hevosen vaunuun houkuttelu on osa opiskelua Ypäjän hevosopistossa.

Ravihevonen on varsin tottunut perävaunussa matkaaja. Viisivuotias Grade yllätti helmikuussa Ypäjän väen ja valmentaja-ohjastaja Ilkka Korven aloittamalla kilpauransa voitolla.

– Lahjakas hevonen, joka pääsee vielä näyttämään osaamistaan, Korpi arvioi.

Miehellä on asiasta hieman kokemusta eli vuodesta 1977 alkaneelta uraltaan 27 000 kilpalähtöä ja noin 2 500 voittoa. Hurjimpina kilpapäivinä Korpi on ohjastanut rattailla kilpailuissa jopa 12 eri hevosta. Näin keskiviikkona on suuntana Vermon 76-lähtö.

Empien sillalle

Aiemmin Ruotsissa hevostenhoitajana työskennellyt Lepistö uskoo tulevan työn löytyvän hevosalalta. Otteiden perusteella siihen on erinomaiset edellytykset. Omapäisesti hetkeksi seisahtuva Grade saa kevyen taputuksen lautasilleen ja sitten ollaankin jo lastaussillalla.

On tärkeää, että hevonen ohjataan keskelle siltaa rauhallisin liikkein. Jos hevonen pelästyy, ja sen jalka lipeää sillalta, voi seurauksena olla ikävä vamma, joka voi tärvellä koko kilpauran, Korpi kertoo.

Grade astuu empien sillalle, mutta jatkaa kaviot kopsuen omaan kuljetuskarsinaansa. Sitten ripeästi takalaita kiinni ja vasta sitten hevonen kiinni, jolla estetään ennakoimaton liikehdintä tai vikurointi.

Jos 500-kiloinen ravihevonen päättää liikkua johonkin suuntaan, on siinä taitavallakin hoitajalla pitelemistä.

Hevosen kannalta merkittävimmät ongelmat kuljetuksissa liittyvät yleensä matkan pituuteen, eläimen mahdolliseen stressaantumiseen ja huonoon ilmanvaihtoon kuljetustilassa

Korpi valmistelee ja läpivie kuljetukset aina huolellisesti.

– Kaikkein tärkeintä on ajaa tilanteet ennakoiden ja maltilla. Kaikki yllätykset, olivatpa ne ääniä, heilahteluja, äkkinäisiä kiihdytyksiä tai jarrutuksia, ovat myrkkyä.

Tunnetulla ravivalmentajalla kertyy vuosittain auton matkamittariin 70–80 000 kilometriä, takavuosina jopa 120 000 kilometriä.

Jaloittelu- ja juomataukoja

Hevosta kuljettavalla tulee lain mukaan olla mukanaan riittävät hevosen tunnisteasiakirjat kuten hevospassi. Myös hevoskuljetusmerkintä ajoneuvossa on pakollinen.

Hevosen matkavarustukseen kuuluu tukeva riimu ja riimunvarsi. Loimitus tulee mukauttaa lämpötilan mukaiseksi. Hevosen korviin voidaan laittaa pumpulit peittämään liikenteen melua. Jalat on hyvä suojata. Kuljetuskopissa ei saa olla irtainta tavaraa.

Matkassa tulee olla onnettomuuden varalta puukko, varariimu ja naru, vaahtosammutin, huomioliivi ja taskulamppu.

Mikäli kuljetusmatka on pitkä, tulee pitää taukoja, jotta voidaan tarkistaa hevosen kunto ja tarjota sille vettä.

Hevosen on hyvä jaloitella ja verrytellä lihaksiaan ennen kuljetusta ja sen jälkeen. Pitkillä matkoilla jaloittelutauot ovat tarpeen myös kesken matkan.

Kelissä kuin kelissä

Vaatimukset auton vetokyvyille ja luotettavuudelle ovat kovat. Korpi on erityisen tykästynyt nelivetoisuuteen. Korpi ajaa raveihin joko Subarun Outbackilla tai Foresterilla.

– En enää vaihda etuvetoiseen, kun on tottunut hevosmaisen varmaan etenemistapaan eli nelivetoon.

Tien päälle on lähdettävä kelissä kuin kelissä. Raveja järjestetään jossain päin maata 363 päivänä vuodessa. Ravivapaita päiviä ovat vain jouluaatto ja -päivä.

– Hankaluuksia on toki ollut, muutamia läheltä piti -tilanteitakin, muttei onneksi vakavampaa. Tietämäni mukaan hevosporukoille sattuu kolareita erittäin harvoin.

Korkea kuljetusvaunu on herkkä sivutuulien heilutteluille, vaikka kuorma painava onkin.

– Jos umpimetsäistä taivalta seuraa peltoaukea, on syytä höllätä vauhtia jo ennakolta ja varmistaa, että ote ratista on tanakka.

Korpi kertoo rytmittävänsä ajamisen aina niin, ettei rattiin tarvitse käydä väsyneenä. Raveista paluut ovat usein pimeällä ajamista. Liukkaus ja pimeys ovat koulineet Korven varovaiseksi.

– Hankalilla ajokeleillä on vaan varattava matkantekoon tavallista enemmän aikaa. Muuten voi olla, ettei ole kiire enää mihinkään.

Malttia ohituksiiin

Liikenneturvan yhteyspäällikkö Eini Karvonen kehuu, että hevosia kuljettavat taitavat liikkumisniksit. Mutta kanssa-autoilijoita Karvonen varoittaa rattiärhentelystä.

– Hevoset voivat olla hyvinkin herkkiä yllättäville äänille. Edessä saattaa olla ensi kertaa hevosvaunussa matkaava eläin.

Hevonen saattaa olla luonteeltaan säikky tai kuljetuksiin tottumaton.

– Hevosvaunu-yhdistelmä kannattaa ohittaa harkitusti, ja niin että ohittaja jättää riittävän välin ohitettavaan omalle kaistalle palatessaan, Karvonen opastaa.

Ohitettavan äkkinäinen jarrutus tai ohjausliike on ikävää hevosen kannalta, mutta myös vaarallista: eläimen liikehdintä voi edesauttaa painopisteen muuttumista, jolloin ajoneuvoyhdistelmä voi olla vaarassa suistua tieltä.

Lisätietoa hevosen kuljettamisesta Hevoseni.fi -verkkosivulta.

Ajokorttivaatimukset, ja lisätietoa vetoauton vaatimuksista Trafin verkkosivuilta.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Lauri Ahtiainen

Artikkeli on julkaistu painetussa Moottori-lehdessä 6/2015. Sen ja muut Moottorit löydät sähköisenä näköisversiona Lehtiluukusta.

Lue myös perjantain puhutuin artikkeli Moottorin verkossa: Volkswagen vedättää asiakasta – Sopimus juridisesti mitätön!