Huutokauppahelmet: Museorekisteröity Volvo 850 GL -94

1990-luvun puolivälin käyttöautotkin alkavat olla museoikäisiä, kuten tämä Volvo 850 osoittaa.

Seinäjoella huutokaupattava vihreä farmari-Volvo on ensinäkemällä täysin tavallinen, jopa hypertavallinen. Mikään sen yksityiskohta ei ole poikkeuksellinen, vaikka auto onkin kuvissa erittäin siisti. GL-varusteltu, 140-hevosvoimaisella viitoskoneella liikkuva Volvo on suomiauto, 362 000 kilometrin mittarilukemalla ei erityisen vähän ajettu, varustelultaan sellainen kuin autot 1990-luvun puolivälin Suomessa olivat. Vaihteisto on käsivalintainen, ilmastointi on jätetty tehtaalle, Volvo-merkkisen radion sijaan auto on todennäköisesti tilattu radiovalmiudella ja kojelaudassa nököttää aikakauteen sopiva, autolle hyvinkin alkuperäiseltä näyttävä Panasonic-kasettisoitin. Mikä tästä Volvosta sitten tekee jutun arvoisen?

Auto on museorekisteröity.

1990-luvulla Volvon laiva kääntyi poikittaismoottoristen etuvetoautojen satamaan, eikä pitkittäismoottorisia takavetomalleja rullannut tehtaalta enää vuosikymmenen vaihtuessa 2000-lukuun. Ennen vuonna 1991 esiteltyä 850:ta etuvetoisuus oli ollut vain aavistuksen ranskalaisvivahteisten, hollantilaisvalmisteisten 400-sarjalaisten juttu, mutta pitkään, yli kymmenen vuotta kehitetty 850 teki ison suunnanmuutoksen ja muutti vetotavan kelpoiseksi myös isommille Volvoille. Sen verran Volvon uusi etuvetolinja kuitenkin täydentyi, että 850:sta tuli vuoden 1996 lopulla tarjolle nelivetomalli 850 AWD. 850:n synnytyksen kestosta kertoo muun muassa se, että varhaiset Project Galaxy-testimuulit verhottiin prikulleen sopivien mittojen takia Chevrolet Citationin ilmiasuun, ja nuo jenkkiautot kuitenkin tulivat markkinoille jo 1979.

Museorekisteröidyllä Volvolla voi kansanomaisesti yleistäen ajatella tarkoitettavan esimerkiksi PV-Volvoa, Amazonia, tai vaikkapa jotakin 1970-luvun alun mallia, sellaista jossa on uutenakin ollut jo mustat kilvet. Jos oikein hurja on, mustat "museokilvet" voi ruuvata vaikka 1980-luvun alun Volvo 760:een vaikkei mustapohjaisia tunnuksia ollut tuohon aikaan jaettu uusiin autoihin enää vuosikausiin. Seuraavaksi voi katsoa kalenteria ja todeta, että 1980-luvun puolivälissä syntynyt kirjoittaja on itsekin jo yli nelikymppinen ja että 1990-luvun puolivälissä ensirekisteröity auto on komeasti museoikäinen, sillä tämäkin vihreä Volvo 850 Sportswagon on ylittänyt rajapyykin jo miltei vuosi sitten. Ennen 30-vuotiaat autot vain olivat vanhempia ja auton elinikä lyhyempi. Varsinainen kylmä tuulahdus tulee muutaman vuoden päästä, kun ensimmäiset Volvo S80:t saa museorekisteröidä. Vastahan ne esiteltiin vuonna 1998!

Juttumme Volvo on Käyttöauton rivistössä ja sen huutokauppa päättyy joulukuun 11. päivä. Siitä on otettu jokunen kuva jo ennen elokuista museorekisteröintiä, sillä puolinahkapenkin sivun kunnostaminen on todennäköisesti ollut tälle edellytyksenä. Vanhemmissa kuvissa penkki on ratki. Auton alla ovat erittäin ajanmukaiset, Eskilstunan Tunaverkenistä peräisin olevat JP Fälgar-tarvikevanteet asiallisessa 15 tuuman koossa, ja ne sopivat tällaiseen perusvarusteltuun Suomi-Volvoon ehkä paremmin kuin isommat alkuperäisvanteet Volvo-katalogista – samoin kuin alussa mainitun stereon suhteen.

Ajoneuvokulttuurihistoriallisesta näkökulmasta on todella hyvä, että tällainen tuiki tavallinen auto säilyy niin siistinä, että se voidaan museorekisteröidä ja näin helpottaa sen säilymistä tuleville polville, ilman että auton tarvitsee olla uutena harvinaisempi vauhtimalli tai edes erityisen vähän ajettu. Kadunvarsien tavalliset mallit kun tuppaavat katoamaan ajan hampaan myötä romuttamolle ja kokoelmiin asti säilyvät vain ehkä ne tipunkeltaiset T-5R:t.

Mutta entä ne mustat rekisterikilvet?

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy