HX-kandidaatit esittelyssä osa 4: Lockheed Martin F-35 Lightning II

HX-juttujen neljännessä osassa tutustumme häiveominaisuuksillaan kilpailevaan F-35 Lightning II:een.

Suihkuhävittäjien kehitys lähti liikkeelle toisessa maailmansodassa. Siitä lähtien niiden kehityskulussa on voitu havaita muutamia selkeitä harppauksia, joita kutsutaan sukupolvenvaihdoksiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi äänennopeuden ylitys, joka tapahtui 1950-luvulla käynnistäen toisen hävittäjäsukupolven esiinmarssin. Tällä hetkellä suurin osa hävittäjistä on neljännen polven monitoimihävittäjiä, mutta HX-hankkeen ehdokkaista yksi edustaa jo viidettä. Siinä keskiössä on aikaisemmin vain huippukalliissa koneissa sovellettu tutkassa näkymättömyys, niin kutsuttu häive- tai stealth-teknologia.

Yhdysvallat on kehittänyt F-35 Lightning II:ta yhteistyössä monen liittolaismaan kanssa. Ohjelmaa tukevat eri tavoin Iso-Britannia, Italia, Hollanti, Kanada, Australia, Tanska, Norja sekä Turkki, joka tosin on tällä hetkellä poliittisissa ongelmissa hankkeen kanssa. Yrityksistä päävastuussa ovat tietysti Lockheed Martinin lisäksi yhdysvaltalaiset Northrop Grumman ja Pratt & Whitney sekä brittiläinen BAE Systems, joka on siis mukana myös Eurofighter-ohjelmassa.

Koneella on paljon yhteisiä sukujuuria maailman parhaaksi hävittäjäksi (ja aivan käsittämättömän kalliiksi) tituleeratun F-22 Raptorin kanssa. Ensilentonsa F-35 lensi vuonna 2006. Koneita kasataan USA:n lisäksi Italiassa ja Japanissa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Teknologia keskiössä

Merkittävin F-35:n eduista on häiveominaisuus, sillä kone on muotoilunsa ja erityisen pinnoitteensa takia äärimmäisen vaikea havaita tutkassa. Joitakin häiveominaisuuksia löytyy muiltakin valmistajilta, mutta F-35 satsaa ominaisuuteen merkittävästi. F-35:n järjestelmät pystyvät skannaamaan ympäristöä ja havaitsemaan uhkia tehokkaasti. Kone pystyy lisäksi toimimaan erittäin hyvin yhteen muiden taistelujärjestelmien kanssa, ja NATO-yhteensopivuus on taattua.

F-35:stä on saatavilla kolme eri versiota, -A, -B ja -C. A-versio on perusversio, joka tarjoaa halvimmalla hankintahinnalla monitoimihävittäjän, jossa on ainoana versiona 25:n millimetrin tykki. B:ssä erikoisuutena on mahdollisuus laskeutua pystysuoraan ja näin operoida haastavilta lentopaikoilta. Kallein versio F-35C on lentotukialuskone.

Suomi on ensisijaisesti kiinnostunut kahdesta ensimmäisestä vaihtoehdosta, sillä meillä kun ei tukialustoimintaa harrasteta. Saatavilla on ainoastaan yksipaikkaisia koneita. Luku yksi kuvaa myös voimanlähdettä, sen valmistaa Pratt & Whitney, ja se siivittää koneen 1,6-kertaiseen äänennopeuteen, eli noin 1 900 kilometrin tuntivauhtiin.

Plussat ja miinukset

F-35:n paras ase Suomen hävittäjäkauppakilpailussa on se teknologia, jota muilla ei ole tarjota, mainitut häiveteknologia, elektroninen sodankäyntikyky ja laajasti uhkia etsivä sensorijärjestelmä kypäränäyttöineen etunenässä pakattuna yhteen ainoaan koneeseen. F-35 on - kuten nykyaikainen hävittäjälentokone aina – paljon enemmän kuin vain lentokone, se on laaja asejärjestelmä. Tämän asejärjestelmän voisi sanoa olevan erityisen yhteistyökykyinen, puhutaan sitten lento-osaston sisäisestä- tai liittolaismaiden välisestä yhteistoiminnasta. Liittolaismaista puheen ollen, F-35:n käyttäjiä löytyy monilta Suomen lähiliittolaisilta, ja yhtenäinen kalustohan on luonnollisesti etu.

Sitten hehkutetun häivehävittäjän heikkouksiin, joista ensimmäinen liittyy juuri häiveominaisuuteen, jota pidetään yllä pinnoitteella. Tätä pinnoitetta pitäisi säännöllisesti lisätä, eikä se tapahtuisi ainakaan Suomessa, mikä tietäisi enemmän koneita kaukana pois Suomen puolustusvalmiudesta. Pinnoitteen kerrotaan olevan myös erittäin myrkyllistä hengittää, mikäli sitä pääsee ympäristöön esimerkiksi onnettomuuden seurauksena.

Häiveominaisuus myös rajoittaa sinänsä hyvin kantokykyisen koneen ulkoista kuormakapasiteettia, sillä ohjusten ja lisäpolttoaineen tulee olla luukkujen takana, eikä näitä paikkoja ole montaa. Mikäli koneeseen halutaan ripustaa lisää ulkoista kuormaa, se ei ole enää häivekykyinen, vaan melkoisen suuri kohde tutkassa.

Myöskään suorituskyky ei ole suoranaisesti F-35:n valttikortti, kone on esimerkiksi porukan hitain liikkumaan. Jotkut pitävätkin konetta enemmän tiedustelukoneena juuri sen loistavien tiedusteluominaisuuksien ja tutkassa näkymättömyyden vuoksi. F-35:n hintalapussa lukee iso rahasumma, vaikka itse hankintahintaa on saatu putoamaan, eikä pelkästään USA:n presidentin Donald Trumpin painostuksesta. Hintakysymyskin on toki aina suhteellinen.

Osuneet valinnat

Lightning II on luonnollinen valinta sen mainittujen yhdeksän kehittäjä- /valmistajamaan lisäksi Belgialle, Japanille, Etelä-Korealle, Singaporelle ja Israelille, joista viimeisimmän oma versio kantaa nimeä F-35I Adir. Siinä on Pentagonin luvalla monia israelilaisten omia järjestelmiä. F-35 sai itse asiassa tulikasteensa vuonna 2018 juuri Israelin Ilmavoimien operaatiossa Syyriassa.

Suomeen F-35 saapui ensimmäistä kertaa Turun lentonäytökseen maanäyttelyyn. Koneita oli saman tien kaksi. Tämä oli ylipäätään ensimmäinen häivehävittäjän laskeutuminen Suomen maaperälle.

Teksti: Benjamin Helander Kuvat: Lockheed Martin

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy