Käytetyt erikoisuudet: Lama-ajan ilopilleri, Mazda 121

Sympaattisen pyöreä Mazda 121 on tuleva klassikko, joista uusimmatkin ovat jo museoikäisiä.

On aina erikoista, kun pienestä autosta kehitetään neliovinen sedan. Kenties ajatuksena on monesti ollut saada pienestä hatchbackista jotakin vakavampaa ja virallisempaa aikaan, mutta Mazda 121:n pallukkamallin kohdalla tästä ei ainakaan ole ollut kyse. Julkistuksensa aikaan Mazda kutsui sitä maailman pienimmäksi nelioviseksi sedaniksi: jos mieleen tulee vieläkin pienempiä, kommentteihin sopii kommentoida!

Vuonna 1991 esitelty pyöreä 121 oli vähintään toista sukupolvea, sillä jo 1970-luvulla tuolla mallinimellä oli myyty joitakin ison Cosmo-coupen versioita, niitä joita ei liikuttanut Mazdan sinnikkäästi kehittelemä kiertomäntämoottori. 1980-luvun puolivälissä markkinoille tuli Etelä-Koreassa valmistettu Ford Festiva, jota myytiin Suomessa Mazda 121:nä ja eri markkina-alueilla myös Kia Pridenä. Tuota korimallia valmistettiin iät ajat Iranissa, vielä 2020-luvulle saakka: tuolloin autoon lätkittiin Saipan merkit. Kovin kantikas ja pikkuruinen 121-Festiva venyi sedaniksi ja farmariksi, ja tekipä iranilainen Saipa siitä vielä kätevän pickupin. Canvas Top-mallista sai kääriä kangaskaton auki.

Toisinaan tätä pyöreämpää korimallia kutsutaan "Mummo Ankan autoksi", vaikka sen muotokieli lienee lähempänä Aku Ankan 313-Bantamia. Mutta aivan aidoimmillaan se on Autozam Revue, eli Mazdan kotimarkkinoiden pikkumerkin edustaja.

1990-luvulla toiminut Autozam möi Revue ja Clef-sedanien lisäksi paria Suzukin kanssa tehtyä yhteistyömallia, eli keskimoottorista ja lokinsiipistä AZ-1 -urheiluautoa, keiauto Carolia sekä Scrum ja Wagon -pikkupakuja. Myös Revueta sai avattavalla katolla. Moottorivaihtoehdot olivat 1.3-litraisen B-sarjan neloskoneen molemmin puolin: joillakin markkinoilla sai myös pienempää 1.1-litraista, joillakin isompaa 1.5-litraista. Koneet olivat kotoisin 323-mallista, edeltäjämallin tapaan.

Lama-ajan Suomessa Mazda 121 myi kohtuullisen hyvin, vaikka se ei ollut halvimmasta päästä: edullisempikin 121 LX maksoi uutena 66 800 markkaa, mikä on nykyrahassa noin 20 000 euroa. 5000mk kalliimmassa GLX:ssä takapenkki kaatui kahdessa osassa ja puskurit olivat korinväriset. Moottori oli joka tapauksessa sama 73-hevosvoimainen 1.3-litrainen.

Jos 121 oli muotoilultaan ja markkinoinniltaan kuin osoitus japanilaisesta talouskuplasta, oli kuplan puhkeamisella vaikutukset myös 121:een. Vuonna 1996 121 korvattiin pystyperäisellä pikku-tila-auto Demiolla, jonka pohjalevy, tekniikka ja osa kojelautaa otettiin suoraan 121:stä. Demiosta tuli pian yksi Japanin myydyimmistä autoista, mikä taisi osoittaa perusratkaisujen toimivuuden. Designiltään se ei vain yltänyt Revuen revyy’hyn.

Eurooppaa varten kehitettiin myös vielä viimeinen Mazda 121-malli: 1990-luvun lopun Ford Fiesta muokattiin Mazda-merkkiseksi käyttäen suurin piirtein saman verran aikaa ja vaivaa kuin Renault Clion muuntamiseksi Mitsubishi Coltiksi muutama vuosi sitten. Tuota Fiesta-pohjaista 121:tä ei myyty Suomessa, mutta Demio kuului maahantuojan valikoimiin.

Ruoste on vienyt monta 121:tä kierrätykseen, mutta onneksi niitä on säilynyt tieliikenteessä vielä joitakin kappaleita näihin päiviin. Tekniikka kestää, mutta kori ja apurungot happanevat, samoin kuin Demioissa.

Heinolasta löytyy iloisen turkoosi 1992-mallin 121, joka on puskurien värien ja yksiosaisen takapenkin selkänojan perusteella LX-mallia. Sinisessä matkamittarissa on vasta 82 600 km ja huoltokirjaan on merkitty oleellisimmat huollot melkein 25 vuoden ajalta jakohihnaa myöten. Katsastus on suoritettu huhtikuussa, eli Mazda on valmis kesän rientoihin. Museointia ajatellen siinä voisi olla pientä täydellistämistä, mutta valloittavan iloisesta kotterosta voi nauttia täysin palkein jo tällaisena.

(Lähde: Nettiauto)