Käytetyt erikoisuudet: Puolasta tuotu pikkuruinen Fiat 126

Kuva Nettiauto/valmistaja

Syksy hämärtyy, mutta sitä ilahduttamaan voi hankkia vaikka mintunvihreän pikku-Fiatin. Tulevat talvi-illat voi käyttää vaikka sen valmisteluun museorekisteriä varten.

Pieniä takamoottorimalleja vuosikaudet valmistanut Fiat siirtyi rohkeasti etuvetoon 1960-luvun lopulla esitellessään uuden 128-mallin – toki tutkittuaan etuvedon mahdollisuuksia ensin Autobianchi-merkin avulla. Yhteistyössä Bianchi-pyörävalmistajan sekä rengasmerkki Pirellin kanssa perustetun Autobianchin avulla Fiat saattoi ulkoistaa mahdolliset lastentaudit pilaamasta Fiatin mainetta, mutta uusi, Dante Giacosan suunnittelema ja Autobianchi Primulaan asennettu poikittainen voimalinjapaketti osoittautui aivan kelvolliseksi. Vuoden 1969 uutuus Fiat 128 ja erityisesti sen perään esitelty Fiat 127 saavuttivat myyntimenestystä ja molemmat etuvetomallit pokkasivat Vuoden auto -palkinnot.

Fiat ei kuitenkaan hylännyt takamoottoriratkaisuja, sillä niille oli edullisimmassa hintaluokassa vankka ostajakunta. Vanhan Fiat 500:n pohjaratkaisun päälle, Fiat 600:n seuraajaksi suunniteltiin uusi, hieman 127:aa muistuttava koppa, johon saatiin vielä jonkin verran aikaisempaa paremmat sisätilat. Teknisesti auto oli vielä samaa tavaraa: ilmajäähdytteinen moottori, rumpujarrut kaikissa pyörissä, poikittaisella lehtijousella toteutettu etujousitus ja ykkösvaihde ilman synkronointia. 126:n pienin moottori oli 500:n suurin, eli hieman alle 600-kuutioinen kaksisylinterinen.

Enempää sylintereitä ei koskaan tullut tarjolle, mutta aikanaan, vuonna 1987 tuotiin markkinoille 700-kuutioinen Fiat 126 BIS, jonka moottori oli vesi- eikä ilmajäähdytteinen, ja matalamman moottorin myötä 126 BIS saattoi myös tarjota takatavaratilan, johon pääsi ison takaluukun kautta. Mallistoon kuului vielä 650-kuutioinen ilmajäähdytteinen kone, jota asennettiin myös ykköskopan Fiat Pandan keulalle. Hieman samanlaista, ja edelleen 127:n kaltaista muotoilua havitteleville asiakkaille myytiin myös Seatin kehittämää 133-mallia, joka pohjautui edelleen takamoottoriseen 850-malliin, ja 133:ssa olikin vielä vähän enemmän tilaa matkustajille.

Hieman hintapolitiikkaa: vuonna 1979 Fiat 126 Personalista sai maksaa 18900 markkaa. Isompi, espanjalaisvalmisteinen Fiat 133 ei ollut kovinkaan paljon kalliimpi, sillä se maksoi 19400 mk; vertailun vuoksi halvin Lada maksoi 24690 markkaa, Moskvitsh Elite 17350 markkaa ja ”Polski” Fiat 125P 25950 markkaa. Skoda 120:n sai 18900 markalla eli pienimmän Fiatin hintaan, ja siinä oli takaovet ja enemmän tilaa keulapellin alla. Kaikkein edullisin uusi auto oli 17300 markan hintainen Warre. Länsi- tai japanilaisautoihin pääsi tuolloin kiinni alle 30 tonnin vain ostamalla joko Minin (22600 markkaa), rättisitikan (26900 markkaa), tai litraisen, takavetoisen Mazda 323:n (29950 markkaa). Tilastokeskuksen rahanarvonmuuntimella katsottuna 30000 vuoden 1979 markkaa on 20235 euroa vuonna 2025; vuoden 1979 uusien autojen hinnat on otettu TM:n numerosta 9/79. Pikkufiatin hinta vastaa siis jonkin verran alle 13 tuhatta euroa.


Varsinainen italialainen 126-tuotanto kesti vuoteen 1979, mutta 126 tunnetaan laajalti myös puolalaisena autona. Fiatin ja FSO:n yhteistyöyritys FSM kasasi 126:ta 1990-luvulle asti, jolloin Fiat osti tehtaan omakseen yhdellä Puolan zlotylla ja piti tuotantolinjat käynnissä vuosikymmenen loppuun.

Viimeinen puolalainen 126p valmistui syyskuussa 2000, jolloin Puolassa oli tehty yli 3,3 miljoonaa tällaista autoa. Kun ne lasketaan mukaan kaikkiin valmistuneisiin 126-malleihin (mukaan lukien Steyrin Itävallassa ja Zastavan Jugoslaviassa valmistamat autot), ollaan melkein 4,7 miljoonassa autossa. Kato on varmasti ollut kovaa, mutta on näitä jäänyt jäljellekin. Loppupään autoja modernisoitiin täyttämään pakokaasunormit, eli niistä löytyy katalysaattori.

Fiat 126:ta myytiin Suomessa vuodet 1972-1979, joista kahtena viimeisenä vuonna moottori oli isompi, 650-kuutioinen. 1980-2000 valmistetut autot eivät enää kuuluneet Suomen tuontiohjelmaan, mutta kotimaiset Fiat-harrastajat ovat silti tuoneet niitä itse vaikkapa Puolasta Suomeen. Hyvä esimerkki tällaisesta on Paimiossa myytävä mintunvihreä, 1996-mallinen 126p ”Maluch”; puolalainen lempinimi tarkoittaa jotakin taaperon kaltaista.

24-hevosvoimaisen, 600-kuutioisen auton matkamittarissa on vasta alle 90 000 kilometriä ja myyjän mukaan se on restauroitu aikoinaan Puolassa, luonnollisesti alkuperäisosia käyttäen. Fiat on tuotu Suomeen kesäkäyttöön, eli siihen ei ole talvirenkaita, eikä ruoste ole tarttunut koriin suolatuilta teiltä. Ajotuntuma kesäisillä mutkateillä on varmasti lystikäs, sillä ilmoituksen mukaan kaikki vähänkin väljältä tuntuva on vaihdettu uuteen. Tulevan harrastajan tueksi mukana tulee puolankielinen korjausopas.

(Lähde: Nettiauto)

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat