Markkinointikilowatit jättävät kylmäksi latureilla – tai miksi pinta-ala on huippua tärkeämpi

Numeroiden halutaan olevan parempia kuin kilpailijalla, mutta oikeassa maailmassa lupaukset eivät lämmitä.

– Voitko jakaa tuon latauskäyrän minulle, kysyy norjalainen kollega eräästä uutuusmallista puhuttaessa.

– Käytän sitä jatkaakseni keskustelua valmistajan kanssa, että kyse ei ole vain yhdestä autosta tai meidän testimenetelmistämme, hän jatkaa.

Suostun jakamaan tulokseni, sillä eiväthän käyrät ole mitään salaisuuksia, varsinkaan auton ollessa jo markkinoilla. Vertailemme hänen saamaansa käyrää ja muodot ovat samat.

Latauskäyrässä on huomattavan terävä piikki heti latauksen alussa, huipputehon jakso ei kestä kuin kymmenisen sekuntia. Sitten tullaan alas ryminällä tasolle, joka on parempaa keskikastia nykyisillä sähköautomarkkinoilla. Myöhemmin käyrä kyykkää tuntuvasti akun täyttyessä, melko tyypillisesti. Latausaika on lopulta tiukan keskinkertainen ja minuutteja valmistajan omasta käsityksestä. Numeroissa mitattuna keskiteho on hyvä. Jos ajatellaan kuvaajaa, käyrän alle jäävä pinta-ala on hyvä. Muutama vuosi sitten tällaisilla ominaisuuksilla oltaisiin oltu markkinoiden kärkikahinoissa, nytkin perusvarmasti suuren massan paremmalla puolella.

Vastassa on taas yksi sähköauto, jolle on ilmeisesti haluttu mainostietoja varten kovat lukemat, joiden saavuttaminen vaatii lopulta arkielämässä lähes mahdottomat olosuhteet. Akun pitää olla viimeisillä prosenteillaan, akun esilämmityksen jo tapahtuneena ja vielä laturillakin pitäisi olla tyhjää. Useinhan akkua ei voi esilämmittää enää, kun varaus on alle 15–20%, saati että kun se on alle 5%!

Lisäksi parinkymmenen sekunnin lataustehopiikin merkitys on lähinnä markkinoinnillinen tai korkeintaan psykologinen. Onko 350 kilowatin tai 400 kilowatin väitetyllä latausteholla oikeasti mitään merkitystä, jos jopa autolla on kiire laskemaan teho reiluun 200 kilowattiin heti esittelypiikin jälkeen?

Ilmeisesti latauskilowatteja mitataan samoissa foorumikeskusteluissa, joissa mittaillaan sähköautojen tehojen kilowatteja. Molempien käyttöaika jää promilleihin auton elinkaaresta tai ajoajasta. Mitä väliä niillä on? Valmistajien ilmoittama 10-80% latausaika (tai vastaava) on sentään oleellisempi mittari ja sitä voi käyttää markkinoinnissa sähköautopelkoisten rauhoitteluun. 18 minuuttia vain! Okei, viimeinen tarjous, 23 minuuttia. Lopulta laturilla kuluu samat 28–32 minuuttia kuin muillakin, sillä maailma ei ole täydellinen.

Ennen essonbaareissa mitattiin polttomoottorien hevosvoimia. Sitä ennen miekkoja. Luulen, että Väinämöistäkin naurattaisi lataustehojen mittailu.